ilon ja onnen murusia

Otoksia olkkarista

2012-01-15T19:43:00.005+02:00

Koti alkaa hiljalleen muotoutua kodiksi. Kodista ehtii pienillä viikonloppulomilla kodissaan jopa nauttimaan; olen yrittänyt pitäytyä kaikesta muodollisesta ohjelmasta ja pyhittää viikonloput esimerkiksi ulkoilulle, ruuanlaitolle, saunomiselle ja sohvankulmalle.

Valkoista, nahkaista divaanisohvaa teki taannoin olohuoneeseen löhöpaikaksi mieli, mutta mies ilmoitti Askon alessa, että joko kävellään eräs iso, tylsästi tummanharmaa kulmasohva messissä ulos kaupasta tai istutaan lattialla. Niin kivasti se on kestänyt meikäläisen sisustushöösäilyn, että pakkohan se oli heltyä. Taisin muuten olla minä, joka sitä pankkikorttia kassalla vilautti, kun sohva vaihtoi omistajaa!

Koiraperheessä sohva kuin sohva verhoutuu käytännön syistä kaikenmaailman riepujen alle. Ikean parin euron fleecehuovat ovat jatkuvassa käytössä, kun 12 tassua kansoittaa sohva kernaasti vaikka 24/7, niin että omalle ahterilleen saa jonottaa sopivaa kolosta sohvankulmalta.

Uusi vuosi - vanha blogi

2012-01-09T21:45:00.003+02:00

Aion tehdä comebackin blogimaailmaan sekä ahkerampana lukijana, että aktiivisempana kirjoittajana. Jälkimmäinen ei liene vaikeaa; viimeisin postaus on heinäkuulta, joten kovin suurta ryhtiliikettä ei tarvitse tehdä, kun on jo sadan prosentin petraus aiempaan kirjoitustahtiin.

Työt, opinnot ja uuden kodin laitto ovat vieneet mennessään. Viikot on kulutettu työpaikan satulatuolia, sitten muutaman sadan kilometrin ajan auton penkkiä, kunnes on päästy viikonlopuiksi huilaamaan ja/tai jatkamaan remonttia Kotiin isolla K:lla. Sunnuntai-iltojen paluu arkeen on tuntunut joka kerta yhtä kurjalta. Tätä reissuelämää kestää vielä kesään asti, sitten kodista tulee muutakin kuin viikonloppujen lomakohde. Perhe on kasvanut kahdeksallatoista varpaalla ja yhdellä mustalla nappinenällä - eli koiranpennulla. Koiratytöt Nana, Lissu ja Sara ovatkin arjen suola, tenavan ollessa välillä se varsin tulinen pippuri ;)

Tervetuloa jälleen mukaan sisustamaan pientä tupaani!

Tyyli on täysin vapaa,

minkä jokainen tulee takuulla huomaamaan :)

Sedula

2011-07-23T08:39:00.010+03:00

Helteistä ja näennäisestä Blogistanian hiljaiselostani huolimatta olen juossut kieli vyön alla - läkähdyn lähinnä töihin ja opintoihini. Remontti ei ole juuri minua vaivannut, sillä pääosin meillä on selkeä työnjako; minä suunnittelen ja toimin työnjohtajana, mies toteuttaa käytännön työn ja kuuntelee purnaukseni esimerkiksi työnjäljestä perästäpäin. Erinomainen vastuunjako! No eikun aikuisten oikeesti, olen minäkin saanut käteni maaliin ja hikeä otsalle, milloin tuskan, milloin ihan suoranaisesti remontin aiheuttamaa.

***

Paljon on jo saatu aikaiseksi; aloitimme seinistä, vaikkakin nykyisellään remontointijärjestys on täysin irrationaalinen ja olenkin eksynyt kesken remppapäivää muun muassa kirppistelemään ja kunnostamaan huonekaluja. Parille seinälle suunnittelimme alunperinkin tapetteja. Olkkarin seinästä piti tulla tylsästi valkoinen, mutta toisin kävi. Ensimmäistä kertaa olohuoneeseen astuessa vähän hätkähdytti, mutta mustavalkokuvioon tottui ja tykästyi nopeasti.

Pari postausta taaksepäin on esillä kotimme kauhistuttavat makkarin tapetit vielä kauhistuttavimpine boordeineen. Uskaltauduimme tekemään melko dramaattisen tapettivalinnan makuuhuoneeseen - seinästä tuli musta. Kuosi on samaa kuin olohuoneessa, mutta mustalla, hitusen helmiäismäisellä pohjalla. Tarkemmin ajatellen musta on melko rauhoittava väri, ja lopputulosta katsellessani olen tyytyväinen, että uskalsimme.

Vähänhän tuossa on sellaista Sedulan henkeä - mutta olkoon. Makuuhuoneessa nyt saakin olla vähän sellaista yökerhotunnelmaa ;) En olisi saanut miestä ylipuhuttua perinnetapetteihin ja pastelliväreihin, vaikka olisin miten yrittänyt, lahjonut, uhkaillut ja kiristänyt. Viime kädessä tämä on enemmän omintani; lienen yltiöromanttisen shabby chic -vaiheeni jo suurilta osin ohittanut ;) Ilmoitin jo kotosalla, että jos se tulee takaisin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkia siihen tyyliin sisustettavaksi kakkoskoti tai kesäasunto.

Tapetit toimitti sähäkästi, helposti ja luotettavasti http://www.wallpaperfromthe70s.com/ - suosittelen lämpimästi.

Korennot ja vuokot

2011-05-08T14:00:00.004+03:00

Äiti sai luonnonläheisen aamuherätyksen; Haapaniemen korentomukeja ja lähipusikon valkovuokkoja suoraan sänkyyn. Aurinkoinen aamu tuntui entistä aurinkoisemmalta, keskellä muuttorumbaakin.

Tänä äitienpäivänä nurkat pursuavat Ikean kasseja ja muuttolaatikoita, kahvipöydästä löytyy pakastekakkua ja äitienpäivän työlistalla on kivan yhteisen puuhastelun sijaan varaston siivoaminen. Ei anneta näiden pikkuseikkojen kuitenkaan pilata ihanaa kesäistä päivää - varaudun jo henkisesti siihen, että Ikean sinisten kassien ja laatikkovuorten keskellä eläminen jatkuu vara-asunnossa jossain määrin vielä ensi vuoden äitienpäivään astika, joten paras totutella juhlimaan näin, keskellä keskeneräisyyttäkin.

Koristeet kevään juhliin

2011-04-29T06:14:00.005+03:00

Meillä oli tänä vuonna omintakeiset pääsiäiskoristeet: tarkasti mietitty, yön pikkutunneilla paikalleen aseteltu. Värimaailma tarkkaan harkittu, yhteensopivaksi. Samoilla koristeilla juhlistamme myös vappua. Juhannusjuhliin olemme alustavasti harkinneet jo astetta uskaliaampia koristeita - aivan koko kodin lattiatasoille asti levittäytyviä.

Laastarikoti

2011-04-20T09:00:00.007+03:00

Tosirakkaus ei odottanut; sen sijaan löytyi budjettiin passeli rivitaloasunto, jonka kanssa laastarisuhde tuli enemmän kuin tarpeeseen tosirakkauteni aiheuttaman sydänsurun jälkeen.

Remontoimme pienesti pinnasta - lattiat, seinät, listat. Kaikkea ei voi pistää uusiksi, eritoten kun ajatuksena on, että laastari ei ole lopullinen, loppuelämän koti. Koti se silti on, ja siltä se alkaa hiljalleen tuntua, nyt kun kotia on alettu kuoria entisen asukkaan jättämistä elonmerkeistä, kuten:

kauhuboordeista

ja kauhupytyistä

Pilkkuteetä

2011-03-26T08:26:00.004+02:00

En varsinaisesti edes juo teetä; ilman aamukahvia en pääse ulko-ovia edemmäs, mutta olen profiloinut teen iltajuomaksi, ja iltaisin tuntuu olevan aina liian kiire siihen, että istahtaisi höyryvä teemuki kädessä jonnekin pehmukkeelle ja ihan vain ihmettelisi maailmanmenoa mukillisen ajan.

Teenjuonnin tapa on selvästi kuitenkin opeteltava tulevaisuudessa - Kodin Ykkönen myi Cath Kidstonin pilkkupannun pilkkahintaan, joten oikeellisten välineiden puute ei ainakaan ole esteenä.

Kaappiin kertyneitä

2011-03-23T07:20:00.002+02:00

ja itse kaappikin. Kevään mittaan paikannettavissa täältä.

Tosirakkaus ja sen loppu

2011-03-11T00:50:00.006+02:00

Löysin tosirakkauteni netistä, vähän niinkuin entinen pääministerimme - vai oliko se Ikeasta? Tosirakkauteni oli vuosimallia -38; meillä oli suuri ikäero, mutta tunsin, että ymmärsimme toisiamme saumattomasti. Tosirakkauteni oli isokokoinen ja elämää nähnyt; tiesin, että hänen rakastamisensa veisi jatkossa kaikki rahani ja aikani. Olin valmis hyväksymään tosirakkauteni kaikkine virheineen, ja olin varma, että meillä tulisi olemaan hyvä ja pitkä, rakkaudentäyteinen yhteinen elämä. Olin valmistautunut siihen, että tosirakkauden ylläpitäminen vaatii kovasti töitä alkuhuuman jälkeen. Halusin pitää tosirakkaudestani hyvää huolta, minulla oli suuret suunnitelmat sen varalle.

Kuvio oli kaikenkaikkiaan sekava, sillä paras ystäväni, joka kävi tutustumassa tosirakkauteeni, ihastui hänkin. En päässyt selvyyteen siitä, oliko tunne molemminpuolinen. Myös äitini ja miesystäväni tykästyivät tosirakkauteeni. Olin valmis maksamaan tosirakkaudestani suuria summia. Tunsin, että elämäni päättyy, jos yhteinen taipaleemme ei jatku. Miesystäväni osoitti matkan varrella ihailtavaa sopeutumiskykyä ja hyväksyi tämän tunteen mukisematta, siitä hänelle suuri kiitos.

Sain tiedon ensin rahoituslaitokselta ja myöhemmin tosirakkauteni silloiselta kumppanilta, että yhteinen taipaleemme voisi alkaa pikimmiten. Kohotimme maljan uudelle ilontäyteiselle elämälle tosirakkauteni kanssa - mutta liian aikaisin. Muutamia päiviä myöhemmin tosirakkauteni silloinen kumppani ilmoittikin, että he olivat tosirakkauteni kanssa saaneet erimielisyytensä sovittua, ja että heidän tiensä eivät sittenkään erkanisi. Halusin tavata tosirakkauteni kumppaneineen keskustellakseni asiasta, mutten pystynyt. He olivat tehneet päätöksen yksimielisesti, ja minun tehtäväkseni jäi niellä pettymyksen katkeria kyyneleitä. En tiedä, kuinka tosirakkaudellani ja hänen kumppanillaan sujuu nyt; onko kumppani ehkä vaihtunut sittenkin, vaikka meille kerrottiin toisin? Onko tosirakkauteni löytänyt netistä taas uuden kumppanin?

Kestää aikansa toipua asiasta. En koskaan kuvitellut, että minulle kävisi näin - rehellisesti sanottuna olin lukenut asiasta nettipalstoilta, mutta en uskonut, että minun kohdalleni osuu niin onneton tuuri. Päällimmäinen tunne on, etten koskaan, en koskaan, halua mitään tosirakkauteni kaltaista, koska en voinut saada juuri häntä. Ehkä näin oli tarkoitettu; fatalisti minussa haluaa uskoa, että olikin. Ehkä oli parempi saada rakastaa edes hetkellisesti, kuin ei lainkaan. Silti ajattelen tosirakkauttani edelleen iltaisin ja toivon, että hän on onnellinen ja hänestä pidetään hyvää huolta, kenen tahansa kanssa hän onkin.

Long time no see

2011-02-08T00:25:00.002+02:00

Olen kaivannut blogeja kovasti poissaollessani. Vilkaistessani kiireesti pakolliset sähköpostit läpi työpaikan muutaman minuutin kahvitauolla, kuppi pahanmakuista automaattikahvia kädessäni, olen kaivannut niitä ideoita ja elämyksiä, mitä blogimaailma on taannoin minulle antanut.

Minulla ei ole ollut paljoakaan jaettavana, eikä juurikaan aikaa jakaa niitä vähäisiäkään ajatuksia. Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne projektin, jonka toivoakseni saamme käyntiin näin kevään korvilla. Ehkä joku teistä on samanlaisessa tilanteessa. Tai mikä vielä parempaa; ehkä joku teistä on jo ollut samanlaisessa tilanteessa ja osaa antaa tumpelolle ensiluokkaisia neuvoja. Nyt elämässä on aavistus, tai enemmänkin kuin aavistus, uutta iloa, sata metriä sekunnissa uusia tuulia. Pahaa automaattikahvia ja työkiireitä on edelleen, mutta josko nipistäisin jostakin minuutin, kaksi koneen ääreen.

Olemmehan jatkossa kuulolla useammin.

Viis vee

2010-09-19T20:45:00.005+03:00

Tenava juhlisti viikonloppuna viisivuotisiaan dinosaurusteeman merkeissä.

Sokerihumala saavutti takuuvarmasti kaikki juhlijat kokoon katsomatta.

Melutaso oli todistetusti viimevuotista alhaisempi, vaikka väkeä oli tuvan täysi.

Lahjapaketeista paljastui mieleisiä Legoja, sormiskeittiksiä, Transformerseja, Bakuganeja...

Erikoisin lahja oli satavarmasti kokonainen kookospähkinä!

Viisi on aivan mielettömän ihana ikä <3

Tohdin julkaista synttärivieraista vain blogistilapset: Tuusikselta 3/5 sekä Hannan Mimosa.

Näyttää olevan jonkinlaiset muffinssipohjat alla, kun ilmeet ovat näin lennokkaat.

Sellaiseen tavalliseen sunnuntaiaamuun...

2010-09-05T11:11:00.004+03:00

...kuuluu pari kupillista mutteripannulla valmistettua lattea ja ainakin tunti-kaksi aikaa aamukahvin juomiselle. Nykyisellään juon normaalisti aamukahvini työpaikalla - ja vielä automaatista - mutta viikonloppuisin tai ainakin sunnuntaisin on aamurituaali ohittamaton.

Kahvi juodaan mielialaan sillä hetkellä sopivimmasta Indiskan jättimukista. Tämä vaaleanturkoosi ihanuus tarttui eiliseltä ostosretkeltä mukaan - kauppaan jäi ihana pilkullinen mukikin, ja nyt harmittaa, ilmeisesti edessä on toinen retki Indiskaan. Yksi ensimmäisistä blogistituttavuuksistani tulikin taannoin Indiskan mukin kautta, sillä näin ihanan punaisen jättimukin Jarnan Tyylisuuntauksia-blogissa koristekäytössä, ja huutelin heti kommentteihin, että sen värinen Indiska-muki kokoelmista puuttuukin, eikös tehtäisi kaupat. Kaupat tehtiin ja aamukahvia on punaisesta ihanuudesta juotu monet kerrat.

Indiskan jättimuki ja kiireettömän viikonloppuaamun maitokahvi koitui myös edellisen tietokoneeni kohtaloksi, kun kaadoin koko puolen litran satsin läppärille tässä männäkeväänä. Tiedot saatiin suurehkojen ponnistelujen jälkeen melkein kokonaan talteen, muutaman tekstitiedoston menetin, mutta näemmä en oppinut mitään; kahvisaavi könöttää edelleen koneen kyljessä. Tai no sen opin, että läppäri on tässä porukassa kuolleena syntynyt ajatus, ja vaihdoin ihanaan valkoiseen pöytäkoneeseen. Meinasin varmuuden vuoksi ostaa heti kärkeen varanäppiksenkin ensimmäisen kahvivahingon varalle - huomattavasti helpompaa kuin koko koneen uusiminen.

Kun Kierrätyskeskus oharit teki

2010-08-28T09:41:00.005+03:00

Tänä vuonna agendassa oli vanhan nojatuolin raijaaminen ylimääräiseksi löhöpaikaksi ja omaksi lukutuoliksi. Agendassa on myös ajan järjestäminen hömppälukemiselle, mutta siinä pisteessä en toistaiseksi vielä ole. Laiskanlinnojahan on Kierrätyskeskukset, Huuto.netit sun muut mestat vinollaan, mutta autottomalle ja tällä haavaa suhteellisen laiskalle netinkäyttäjälle ja kirpparinkiertäjälle todellisuutta on se, että huudetaan tuoli kympillä ja maksetaan pakun vuokrasta kymmenkertaisesti. Ei näin.

Päivänä muutamana satuin vilkaisemaan vanhan työkaverini Facebook-statusta (kyllä, siitäkin huolimatta, että työkoneellani on trackeri ja Facebookin käyttö on työaikaan kiellettyä!). "Kierrätyskeskus teki oharit", kuului status. Minä tietysti uteliaana kysymään, että mitä kiertoon oli menossa, jolloin tuli kuvalinkki koirasta istumassa yllä olevalla lepotuolilla. Tuoli toimitettiin kotiin astikka ja kaupanpäällisinä sain rupatella mukavia parin tunnin ajan, kahvin ja marjapiirakan keralla.

Mikä siinä muuten on, että kulunut ja kulmastaan kokoon kursittu tuoli on kivempi kuin rivi präniköitä tuoleja?

On se ihana.

2010-08-20T09:19:00.003+03:00

Tenava siis.

Mummolan aarteita

2010-08-16T20:52:00.004+03:00

Kesän retkiltä sain mummolasta mukaan mummini omin pienin kätösin taiteileman Toile de Jouy -aiheisen kanavatyön, kauniisti mustissa kehyksissä. Samankuosinen tapetti odottaa kaapissa edelleen aikaa parempaa - sellaista, jossa ehdin oikeasti sahauttamaan taustaksi sopivankokoisen palan kovalevyä - mutta tälle pienelle ihanuudelle järjestän seinäpaikan samoin tein. Taulu on just eikä melkein, ja lisäksi varustettu alati enenevällä muistoarvolla.

Pilkku ja kuume

2010-08-13T21:01:00.003+03:00

Pilkuilla on tässä postauksessa eittämättä määrällinen ylivoima; melkein kolme viikkoa jatkuneella kuumeella on osansa siinä, etten jaksanut samoin tein edes avata pakkauksia ja käyttöönottopestä näitä H&M Home -malliston täpläihanuuksia. Olin jotenkin tilatessani harhaisesti ajattelut, että palautan osan, mutta laskiessani alehinnoin varsin kohtuullisia kustannuksia koko pinosta menen kaikkien myynnin sääntöjen mukaan 80 prosenttisesti tunnepuolelle - alehinnoin ehdottomasti liian ihania palautettaviksi!

Pinossa on lila-valkeapilkulliset lakanasetit, vaaleanpunaisia kylpypyyhkeitä ja serviettejä sekä musta-valko- ja fuksia-valkopilkullisia rusettityynynpäällisiä. Jahka omasta kuumeestani toivun, leviää pilkkukuume jäljellä oleviin kotimme neliöihin aika ärhäkkäästi.

Hiekkalinna

2010-08-08T15:32:00.005+03:00

Kesälomareissumme Etelä-Karjalaan luvalla sanoen venähti tänä kesänä. Viiden päivän reissu paisui kahdeksi viikoksi, ja tuntui vapauttavalta todeta kerrankin, että "joo, ei meillä kyllä ollut mitään kovin tärkeää, jäädään vain". Pidimme majaa ensin mummolassa ja sitten ystäväperheen nurkissa. Lomaamme kuului leppoisasti - paitsi pakolliset kesäflunssat - myös pakolliset uintiretket kahdesti päivässä, runsas jäätelönsyönti, pihaleikit, kirpputorikierrokset ja yleinen oleilu ja laiskottelu. Loma kului siis hyvin rauhallisissa merkeissä.

Heinäkuun kuumimpana päivänä saimme varsinaisen älynväläyksen - Lappeenrannan Hiekkalinna, joka oli tänä vuonna dinosaurusaiheinen, odotti valloitusta. Hiekkalinnaretkueemme muuttui alle tunnissa melko hikiseksi ja punoittavaksi auringon paahtaessa täydeltä terältä satama-alueelle. Paikallinen nähtävyys hienoine rakennelmineen ja ilmaisine huvilaitteineen tuli kuitenkin nähtyä, kuten joka kesä tähän asti.

Hiekkalinna on Lappeenrannassa auki vielä tämän kuun loppuun.

Pilkkuja sottapytyille

2010-07-14T09:09:00.005+03:00

Anttilan ale pelasti keittiönpöydän tenavan - ja toki joskus aikuistenkin - syömissotkuilta. Ihana lohen- tai korallinpunaiseen vivahtava, kevyt kerni löytyi alennettuna kolmen euron metrihintaan. Koti alkaa olla suhteellisen iloinen sekamelska iloisia värejä. Karsimme kirjoa sitten loka-marraskuussa seesteisempään suuntaan; nyt nautitaan kesäisistä väreistä!

España black and white

2010-07-07T20:38:00.010+03:00

Vietin pitkän viikonlopun Aurinkorannikolla. Yksin.

Maailmaa tuli pitkästä aikaa katseltua putken läpi.

Lomakuva-albumini tosin on kaukana perinteisestä.

Linda Linda, oi Linda

2010-06-25T09:46:00.003+03:00

Espanjan tulisia kaunottaria on nyt kaksin kappalein. Linda tuli taannoin meille laihdutuslomalle ja sai fat campinsa personal traineriksi ballerinamaisen solakan, sporttisen Nanan. Tyttöjen yhteiselo lähti heti alusta pitäen sujumaan sulavasti. Lindaa hirvitti alkuun kaikenlaiset ulkomaailman äänet ja tapahtumat, ihmiset ja koirat, pyörät ja autot, mutta reippaan isosiskon opastuksella ja tenavan hellässä huomassa Lindasta on sukeutunut reipas pieni koiraneiti. Pieni jo siksikin, että Linda on sutjakoitunut huhtikuisesta kahdeksan ja puolen kilon painostaan peräti kaksi kiloa, kuuteen ja puoleen kiloon. Kuvamateriaalissa Linda on vielä matamin mitoissa, pitänee ottaa uusia kuvatodisteita uudesta ulkomuodosta. Olemme Lindan kanssa laihdutelleetkin yhdessä, tosin prosentuaalisesti Linda on lyönyt laudalta minut laihtumistuloksissa aivan mennen tullen. Hyvä Linda!

Linda kotiutui alunperin Suomeen jo viime lokakuussa, mutta muutamien vastoinkäymisten kautta ei voinutkaan enää asua perheessään. Linda on muuten puhdasrotuinen andalusian rottaterrieri, perro ratonero bodeguero andaluz, joka on tyypillinen espanjalainen rotu - omassa maassaan suhteellisen arvoton koira, joita näkee tarhoilla hylättynä pilvin pimein. Surullista, sillä esimerkiksi Linda on tyypillisenä rotunsa edustajana iloinen, utelias ja lapsirakas koira, joka touhuaa mielellään mukana ja mukautuu suhteellisen moneen menoon. Vaikka rottakoira onkin, Lindalla ei ole juuri minkäänlaista saalisviettiä Nanaan verrattuna; Linda tyytyy seurailemaan perhosia ja västäräkkejä, kun taas podencosekoitus Nana metsästäisi kernaasti kaikkea puhveleita pienempää.

Sekä Linda että Nana saivat uuden kotimaan Espanjan Katukoirat ry:n kautta.

Alelöytöjä kesäisissä väreissä

2010-06-19T09:38:00.003+03:00

Kesäalet ovat ottaneet varaslähdön - tai sitten vanhoja varastoja myydään tyhjiksi ja minä raukka olen niin ulkona muodin maailmasta, että ostan monta mallistoa vanhoja ryysyjä, kun vain paikannan -70% lapun. Tenava ei valita, eikä äiti. Ihania herkkuvärejä, jotka kuuluvat myös omaan kesävaategarderoobiini; turkoosia, harmaata, sinistä ja lohenpunaista.

Kirppuja kotona

2010-05-30T11:32:00.004+03:00

Tänä keväänä on kirppuilu jäänyt kiireiden vuoksi minimiin. Ehkä parempi niin, sillä kotikin on pullollaan huutis- ja kirppiskamaa, josta olisi hyvä hankkiutua eroon, ennen kuin kantaa uuttaa tupaan. Muutamia herkkuja on kuitenkin tarttunut lähinnä Myyrmäkihallista matkaan:

Uusi lempivärini - hento laventelinsinisen ja lilan välimuoto - suojaa nyt sohvaa koirilta. Parivuoteen päiväpeite 2 euroa.

Ihanaiset, koristeelliset valokuvakehykset 50 senttiä kappaleelta. Arvon vielä, joutuvatko nämä värinvaihtajiin, vai pidänkö näistä näin tummina enemmän.

Suloinen Sia:n kulho, vaikkapa hedelmäkulhoksi. Eurolla.

Tätä meillä tarvittiin: serviettipidike. Samaa rihkamaa mitä muutekin on keittiö pullollaan sirottimien sun muun muodossa. 50 senttiä.

Kesävaatekimara!

2010-05-15T16:37:00.007+03:00

Kesäisille vaatekappaleille on ollut käyttöä jo tänään. Eilen vielä lähetin tenavan Reimoissaan päiväkotiin - jossakin aamupöhnässä olimme saaneet vielä pitkät kalsaritkin collarihousujen alle. Tenava-rukka oli tuskasta punertava ja hikinen, kun hain häntä iltapäivällä kotiin.

Kesävaatteet löytyivät, mikä vaateparsi mistäkin piilosta. Helpolla kävi siis tähän kesään varustautuminen, kun tuota piiloleikkiä vaatepussien kanssa ei lasketa. Valtaosa on viime kesän aleista ja alejen aleista ostettuja, muutama käytettykin taitaa olla ystävän nurkista meille siirtynyt, parit shortsit löysin viime kesän kirppiksiltä. Normaalihintaisia vaatteita ei tästä postauksesta siis löydy.

Marimekko-kimara

Peruspaitoja perusväreissä

Ruutua uimiseen ja auringonsuojaksi

Farkkua, turkoosia ja ruutua shortseihin

Muutamia iloisia ja viime kesältä...

...hyväksi havaittuja printtejä

Kesäinen kalsarikimara!

Inventaariotorstai

2010-05-13T09:20:00.003+03:00

Olen suorittanut noin yhden kolmasosan tälle keväälle suunnitelusta "maailman epäitsekkäin äiti" -projektista; tenavan sänky ja muutkin huonekalut on nyt siirretty isompaan huoneeseen. Ne ovat vielä hyvin summittaisessa järjestyksessä, sillä sänkyjäkin huoneessa on kaksi, ennen kuin pienempi matkaa uuteen kotiin. Huonekalujen siirto oli kuitenkin se pienempi homma, sillä nyt jäljellä on kymmenen kattoon asti ulottuvan vaatekaapin sisällön purku ja uudelleen järjestäminen eri huoneisiin. Älkääkä edes kysykö, joko maalasin sen kirkuvan limenvihreän seinän, vai heräänkö joka aamu migreenitunnelmissa seinää toljottaen...

Kaapintyhjennys osui kuitenkin sopivasti näin kevätinventaarion aikaan. Nyt on hyvä laskea kesää varten varatut shortsit ja t-paidat, kartoittaa aurinkolasien ja lippalakkien lukumäärää, kerätä talvisempien vaatteiden joukosta pois ne, jotka eivät takuulla enää syksyn tullen mahdu tenavan päälle. Muistan ostaneeni kesävaatetta alesta jos toisestakin, kantaneeni kirpparilta kotiin. Pesseeni, viikanneeni... mutta sitten muistikuvat loppuvat. Minkähän kaapin viimeiseen nurkkaan ne kaikki kesävaatteet piilotin?

Äitienpäivä kuvin

2010-05-09T18:31:00.006+03:00

Namuja työpöydälle

2010-05-03T11:09:00.004+03:00

Olen kuluttanut luvattoman suuren osan työpäivistäni kahlaten läpi kaikenlaisia tietokonesivustoja. Muistan kohtuuttoman määrän valmistajien mallinumeroita ja osaan yhdistää niihin kuuluvia ominaisuuksia. Sopivaa konetta ei tunnu löytyvän - sellaista, jossa ulkonäkö ja ominaisuudet kohtaavat. Tänään tuntuu, että olen päätymässä karkkiväriseen näyttöön ja mini-pc:hen... mutta miksi näitäkin väri-ihanuuksia on näin monta? Voinko saada kaikki rinnakkain työpöydälle ja vaihdella sitten mielialan mukaan, kiitos!

Minkä värin sinä valitsisit?

Kuva on lainattu valmistajan sivulta

Otti ohraleipä

2010-04-19T13:43:00.002+03:00

Pidän luovan blogitauon. Luovan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä nyt minun pitää luovasti kehitellä ratkaisu sellaisen rahasumman luomiseksi, jolla palautetaan kannettavan tietokoneen kovalevyltä kaikki ne tiedot talteen, joista ei ollut varmuuskopioita.

Lauantaiaamuna olin kukonlaulun aikaan hienosti bloggaamassa ihanista kanssablogistilta tilaamistani tiski-ihanuuksista. Aamun terästyksenä työpöydällä oli vieressäni iso puolen litran höyryävä cafe au lait... ja hetkeä myöhemmin kahvikulho oli kivasti kannettavalla! Suusta pääsi pelkästään vaimea "oho". Näyttö pimeni sekunnin murto-osassa. Onneksi tajusin vetää piuhat irti, napata akun pois paikaltaan ja pyyhkiä enimmät kahvit koneen päältä niin tormakkaasti, että A-kirjainkin irtosi siinä rytäkässä. Kone kuivui pari päivää, mutta sai tänään huollossa aika murskatuomion - no can do.

Kotivakuutus korvaa koneen, muttei tietojen pelastamisoperaatiota. Kurjuutta. Siellä on kuvat, opparit, koulutyöt, kaikki. Tässä sitä sai taas opetuksen siitä, kuinka mikään ei ole pysyvää. Jospa sitä jatkossa osaisi ottaa ne varmuuskopiot ajoissa.

Minneneitä, onkos heitä

2010-04-14T12:45:00.003+03:00

Ja onkos ehkä juuri teillä tarvetta Minneneille? Tarkemmin ottaen yksi kappale mustaa Ikean Minnen-metallipehkua tarjolla pienelle nukkujalle, säleineen, patjoineen ja petareineen. Sänky on ostettu puolisen vuotta sitten, eli kovin on uudenkarhea punkka huoneiden uudelleenjärjestelyn vuoksi vailla uutta kotia. Sänky löytyy tällä haavaa Huutiksesta.

Raitisilmamyrkytyksestä markettiostoksiin

2010-04-10T22:12:00.005+03:00

Tänään tuntui keväältä. Ilma oli sellainen, mitä muistelen hyvän vapunpäivän ilman olevan - tosin paikalliset Päijänteen kokoiset vesilätäköt palauttivat maan pinnalle ja muistuttivat, että eletään kuitenkin vasta huhtikuun alkupäiviä. Kevyttopat olivat liikaa, tenava valitteli välivillojen kuumuutta välikausihaalarinsa alla, pienet posket punehtuivat kuumuudesta puroja väsätessä. Rapa roiskui, kun ulkoilutimme nelijalkaista tuntitolkulla puistossa.

Rehellisyyden nimissä ostokset ovat jääneet viime aikoina minimiin. Jatkossa myös ruokaostokset jäävät aika minimiin, sillä "bikinikuntoon kesäksi 2034" -kampanjani innoittamana nutraan vappuun asti. Lähimarketista sopii kuitenkin tehdä tarpeellisia löytöjä pilkkahintaan myös jatkossa.

Gore-kenkiä tenavalle, päiväkodin pihalla kynnettäväksi - 10 euroa pari. Lisäksi tenavalle omat karvabootsit ensi talveen, neljällä eurolla.

Äidille nappanahkahanskoja ensi syksyyn ja talveen, 4 ja 5 euroa pari. Ehkä sitä jo ensi talvena tuntee itsensä liian vanhaksi pitämään kaikenmaailman vanttuita ja lapasia (eritoten pitämään niitä Mimon äiteen tekemillä tumppunipsuilla kiinni takinhihassa).

Pastelleja pääsiäiseen

2010-04-03T20:39:00.004+03:00

Pääsiäisvalmistelut jäivät tänä vuonna minimiin. Ihastelin tenavan päiväkodissa perinteisesti viilipurkkiin kylvämää rairuohoa ja tipuaskarteluja, jotka jäivät pastellisten kynttilöiden, narsissikimpun ja pajunoksien lisäksi ainoiksi koristeiluiksi tänä pääsiäisenä. Parvekkeellakin näyttää ruukkunarsissi nauttivan olostaan, koleista säistä huolimatta. Parvekkeen osalta olen muutenkin ihastuksissani, sillä uskalsin viimein tilata parvekkeelle lasituksen, ja pääsemme jo ottamaan kuukauden päästä vappua vastaan tässä uudessa "kesähuoneessamme".

Susipoikia kynttilänvalossa

2010-03-20T10:03:00.003+02:00

Suklaamarengin ihanan kynttiläasetelman innoittamana pengoin kaappeja minäkin, tosin laihanlaisella menestyksellä. Kuka ryökäle on poltellut kaikki vaaleankeltaiset ja limenvihreät kynttilät? Varaston täydennys näin pääsiäisen alla lienee paikallaan.

Illalla kynttilöitä poltellaan Susipoikaelokuvan (aka The Twilight Saga: New Moon) aikana. Susipojilla ja maailman parhaan naapurin seuralla lienee parantava vaikutus ja toivonkin leffaillan toimivan katalyyttina antibioottikuurille. Pitkittynyt poskiontelotulehdus on ollut uskollisena ystävänäni jo kolmen viikon ajan, ja kärsivällisyys alkaa hiljalleen olla lopussa. Toivon ihmissusien pelottavan subakuutin sinuiitin siinä määrin tiehensä, että punkteeraamiselta säästytään. Viikonlopun teemana on, paitsi tuo tänään ilmestyvän Uusikuun edessä kuolaaminen, myös lepo ja lötköily, sillä touhulla ja töhöytyksellä ei tämä tauti näyttänyt parantuvan.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Seipäitä suihkuhuoneessa

2010-03-13T17:05:00.003+02:00

Viime juhannuksena löysin eräänkin maatalon navetan ylisiltä useamman kuution ihania, aikaanähneitä heinäseipäitä. Nikkaroitsin hätäpäissäni siltä istumalta seipäistä sisustustikkaat, joille ei kuitenkaan löytynyt oikein sopivaa nurkkaa kotosalla. Siirsin tikkaat kokeeksi kylppäriin palvelemaan pyyhetelineen virkaa, ja hyvin tuntuvat toimivan. Juuri tuohon kulmaan kylpyhuonetta ei suihkuvesi pääse, vaikka reilumminkin roiskisi - siitäkin huolimatta, että remonttiryhmä rämä on tehnyt kylppärin lattian kallistukset päin prinkkalaa - joten näin käsittelemättäkin tikkaat ovat suhteellisen turvassa kylpijöiltä.

Kuvien pyyhkeet tarjosi muuten Ellos, huikeaan euron pakettihintaan. Ovat kestäneet pesussa hyvänä, joten takuulla hintansa väärtit kaupanpäälliset.

Kotimaista käsityötä

2010-03-12T09:03:00.006+02:00

Taloutemme pienelle keisarinnalle saapui tänään postin matkassa arvoisensa uudet vaatteet:

Tyttövärinen, timanttinen ihanuus tilattiin satulaseppä Satu Ritarilta Jalasjärveltä. Vermeet valmistettiin Nanalle mittatilaustyönä, ja lopputulema oli jopa ihanampi kuin ikinä uskalsin odottaa. Näitä joka kauden trendiväreissä!

Pehmolelukuulutus!

2010-03-08T20:19:00.003+02:00

Halutaan ostaa osapuilleen kuutio ehjiä pehmoleluja edullisesti. Arvatkaa kelle?

Noudetaan pk-seudulla mieluiten jo eilen.

Tarjoukset kommentteihin nyt tai viimeistään heti.

Nana

2010-03-06T23:45:00.004+02:00

Frans-hoitolainen ei viipyillyt meillä kovinkaan kauan, vaan löysi sopivamman lauman viiden koiran ja kahden kissan kaverina. Tämä sen sijaan on tullut jäädäkseen.

Niin ikään espanjalainen Nana on vuodenikäinen podenco-ratonerosekoitus. Hontelonoloinen tyttönen on iloisin koira ikinä. Kuvissa Nana on asustellut meillä tunnin verran. Eikö näytäkin siltä, että olisi ollut ikänsä?

p.s. Rakkaat terveiset ei-niin-koirarakkaalle äidilleni! Toivottavasti tulet vielä kylään ;)

Karkkivärejä Huutikseen

2010-03-04T08:44:00.003+02:00

Elämä on ollut antibioottien ja Huuto.netin täyteistä viime päivät. Siirryin hetkeksi välikausivaatteista kodintekstiileihin. Jokohan sitä viikonloppuna pääsisi ihmisten ilmoille komeroita penkomasta ja sukkalaatikkoja järjestelmästä?

Tankki täyteen ja nurkat tyhjiksi

2010-03-02T14:29:00.003+02:00

Tänään tyhjensin huutikseen kirjahyllyä. Sama meno jatkuu lastenvaatteiden, veskojen, kodin rekvisiitan, aikuisten vaatteiden ja kaikenlaisen asusteen muodossa vielä piiiiiitkään.

Markettipilkkuja

2010-03-02T10:49:00.002+02:00

Viime viikonloppuna sää enteili jo kevään loskasotaa, joten ruokaostoksilla muistui helposti mieleen tenavan pieneksi jääneet kuratamineet ja kumpparit. Tällaiset karvavuoratut, iloisenväriset pilkut tarttuivat Rukkan tummansinisten asusteiden kaveriksi Prismasta hyvin huokeaan hintaan, ihan siltä varalta, että kevääseen mahtuu muutakin kuin auringonpaistetta ja ruohotupsuja. Olin ajatellut ostaa sellaiset korviin asti ulottuvat kahluusaappaat päiväkodin mutapihakäyttöön, mutta harmikseni niitä ei myytykään lasten kooissa.

Olen parasta aikaa viikon sairaslomalla nuhan takia. Nuhan, joka mutatoitui poskiontelo- ja korvatulehdukseksi, mutta kuitenkin. Pää tuntuu olevan täynnä sanonko mitä. Jos ei olo pian helpota, olen varma, että pääni räjähtää, ja se ei tule olemaan kaunis näky.

Sananen jokanaisen raamatusta

2010-02-25T11:27:00.003+02:00

Vannon, etten mitenkään säännöllisesti lue Cosmoa. Saatan tarttua siihen kampaajalla, mutta varsinaisesti lehti tuntuu samalta kuin Trainer's Housen koulutukset; kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki. Minusta tuli kuitenkin mainoksen uhri, ja tilasin muutaman lehden jakson pelkästään kaupanpäällisten vuoksi. Näinä kahden tunnin työmatkojen vaihdevikaisina ja lumenpölyttäminä aikoina hömppälehtiä on hyvä kuluttaa vaikkapa aamujunassa. Orgasmivinkeillä ja asukokonaisuuksilla tulee samalla lievittäneeksi verenpainetta, ja meikkiuutuuksista ja shampootesteistä on hyvä lueskella sen sijaan, että kelailisi, montako tuntia liukumat ovat VR:n vuoksi miinuksella.

IVANAhelsingin bambiaiheinen kosmetiikkalaukku se minut koukutti. Laukulle, lehtipinolle ja (ruokottoman huonolle) chick flick -leffalle jäi hintaa rapiat parikymmentä euroa. Money well spent, tosin ei puhettakaan, että raaskisin lätkiä laukkuun geelejä ja pakkeleita, saatika raahata sitä matkoilla mukana rusentumassa.

Ommoo lommoo ja ostoksia

2010-02-17T06:32:00.006+02:00

Meilläpäin hiihtoloma on hieman yksipuolinen; äiti puurtaa pyöreää päivää työpaikalla ja jatkaa sen jälkeen koulutöiden parissa pikkutunneille koton, kun taas tenava lomailee mummolassa mäenlaskun ja makkaranpaiston parissa. Karkaan tosin perjantaina pikaiselle viikonloppuretkelle maakuntiin minäkin.

Viikonloppuna varastin kirjojen parista hieman aikaa ja paransin ystävän kanssa perjantai-illan maailmaa punaviinilasin ääressä ja lauantaiaamupäivän sitten pääkivistystä kaupoilla. Viimeaikaisten ostosten perusteella minulla on joku omituinen mustavalkoinen bling-bling kausi meneillään.

Kakkaa lumella - ja vähän muuallakin

2010-02-10T20:34:00.005+02:00

Olen taas potenut äitinä olemisen tuskaa kuluneen viikon ajan. Aluksi tuskaa aiheutti päiväkodin uusi lastentarhanopettaja. Tämän illan uutuusneuroosini aiheutui Ellasta ja Aleksista.

Asia kerrallaan. Olen tuskastunut tenavan ryhmän uusimpaan vahvistukseen, tammikuun alkupuolella aloittaneeseen lastentarhanopettajaan. En tiedä, mitä siellä lastentarhanopettajakoulussa opetetaan esimerkiksi palautteenannosta, mutta ilmeisesti esimerkiksi hampurilaismallista ei vielä kasvatustieteellisissä tiedekunnissa olla kuultu. On aivan ihastuttavaa hakea lasta aikaisen aamun ja kiireisen työpäivän jälkeen päiväkodista ja kuulla jo portilla narisevalla äänellä todettu negatiivisuutta lemuava ikävänsävyinen kommentti päivän kulusta. Ei hyvää sanaa missään, ei ikinä. Tänään oli sitä, tänään oli tätä, mutta mikä tärkeintä, aina on jokin keturallaan, eikä tenavan osalta ilmeisesti tämän kasvatusalan ammattilaisen silmissä ikinä mikään hyvin. Muilta hoitajilta sitä positiivistakin palautetta tulee, joten tilanne ei kokonaisuudessaan voi olla niin toivoton, kuin minun annetaan toisen opettajan taholta ymmärtää. Sama negatiivisuus toistuu muuallakin; erehdyin kysymään eräästä asiasta samalta narisijalta - sain vastaukseksi yhtä ikävään sävyyn esitetyn vastauksen. Ei, en itse asiassa vastausta, vaan hyökkäyksen. Muutenkin hoitopaikan rauha on järkkynyt. Ryhmiä on sekoiteltu, hoitajat ovat vaihtuneet: tenavankin ryhmästä uusiutui vuodenvaihteessa kaksi kolmesta hoitajasta. Alun ihastuksen jälkeen ihana punainen päiväkoti alkaakin näyttää todellisen minänsä. Joudun itse pian antamaan tilanteesta palautetta, mutta näin tehdessäni muistan sen hampurilaismallin.

Olen listannut joitakin epäkohtia paperille. En vain tiedä, mitä paperin kanssa tekisin. Järkevintä olisi ehkä haudata se jonnekin hyvin kauas impulsiivisten raivokohtausten ulottumattomiin ja unohtaa koko asia. Paperilla on huomio esimerkiksi siitä, etten tunne päiväkodin henkilökuntaa lainkaan. Uudet hoitajat ovat esittäytyneet etunimillä, mutta muuta en heistä tiedä. Herttinen, jos hankkisin lapselle hoitajan kotiini, tietäisin melkein hänen rintaliiviensä koonkin. Minusta on yhtäkkiä vaivaannuttavaa jättää lapsi "ventovieraiden" hoitoon. Tuntuu, että jopa tieto siitä, onko hoitohenkilökunnalla lapsia, on relevantti tieto. Puhemiehet ja hallituspuolueet sikseen, luottamuspulani kohdistuu päiväkodin henkilökuntaan. Kaikilla kasvatusalan ammattilaisilla on jo karvat pystyssä, eikö? "Tuo on taas NIITÄ vanhempia!".

Viikon toisen ahdistukseni aiheutti Ella ja Aleksi. Olen vältellyt neljä ja puoli vuotta kaikenmaailman Frööbeleitä, Kengurumeininkejä ja tätäkin parivaljakkoa - ylipäänsä kaikkia lastenpumppuja. Ärsyttäviä rallatuksia. Tenava on välttynyt siinä samalla kuulemasta mokomia, ja halusi viime syksynä Kengurumeiningin keikaltakin kotiin kesken kaiken, jolloin arvelin vain, että lapsi on perinyt äitinsä maun musiikin suhteen. Sitten tänään keskustelimme päiväkodista palatessamme siitä, mitä biojäteastiaan saa laittaa. Tenavan listattua: "sellaiset ruskeat, pilaantuneet omenat ja mätämunat" laulelin bussista astuttuamme Ronnie James Biojäteastian (joka on ehdottomasti paras kuulemani nyky-lastenlallatus) kertosäkeistön, ja siitäkös se riemu repesi. Ronnie James Dio... anteeksi Biojäteastia piti kuulla heti Pikkukakkosen jälkeen, ja monta kertaa. Youtuben sivupalkin linkeistä piti sen jälkeen kuunnella läpi ainakin puolet Ellan ja Aleksin koko tuotannosta; Kakkaa lumella ainakin kolmesti. Voi sitä naurunremakkaa! Sillä välin minä koin sivummalla huono äiti -fiiliksiä, kun olin pimittänyt lapseltani moisen ilonlähteen monen vuoden ajan. Pyhästi lupaan jatkossa a)hankkia korvatulpat ja b)antaa tenavan kuunnella jopa Yöjunaa Rovaniemelle ihan niin monta kertaa päivässä kuin se tuntuu tarpeelliselta.

Piriste

2010-02-06T12:00:00.003+02:00

Kaikki sen jo tietävät; bambihulluus on vallannut minut peruuttamattomasti. Äitini osasi männäviikolla ilahduttaa "bambihullaantunutta tytärtään" näin suloisella kortilla, ihan muuten vaan.

Salaista postia!

2010-02-02T21:36:00.007+02:00

Salainen Ystävämme tiesi todennäköisesti jollakin astraalitasolla, että tämä päivä meni töissä aivan männikköön ja ilta kaipasi yhdessä keittiön pöydän ääressä istumista ja hyvän mielen puuhastelua. Paketista paljastui tenavan mieliksi melkoinen värilajitelma puuvärejä - joita ei voi olla liikaa - ja hauska tarrakirja, jonka tarroja liimailtiin tuntitolkulla oikeille paikoilleen. Lisäksi Salainen Ystävä oli sujauttanut pakettiin kaksi pientä, sopivasti iltasadun mittaista kirjasta, joten äskeinen iltasatu olikin otsikoltaan "Sisu Nalle rakentaa kaivon" (en huomannut tarkistaa, oliko se tosiaan kirjoitetttu noin ilman väliviivaa, mikä tietysti Kielipoliisin korvaan kovasti särähtää; sen sijaan ilahduin huomatessani, että Salainen Ystävämme on tukenut Unicefin työtä kummankin nallekirjasen osalta 15 sentillä).

Kiitos Salainen Ystävämme! Minulla on vain villi arvaus Salaisemme henkilöllisyydestä, joten jään mielenkiinnolla odottamaan Salaisten julkistamista.

Teinix korux

2010-01-28T20:49:00.002+02:00

Tiedetään, tiedetään; olen armottomasti muutaman vuoden myöhässä. Saanko anteeksi, jos tunnustan, että minulla ehti jo olla taannoin muutama Nomination-ranneke, joihin kyllästyin ja pistin kiertoon? Nyt italialainen ihanuus iski uudestaan, ja Joulupukkikin osasi tuoda matkamuistopalasen tuomisikseen. Teräksenvärinen setti sai kaverikseen kullatun rannekkeen, joka on niin ihquda, ettei se taida tarvita ainuttakaan palasta, vaan kelpaa ihan tuollaisenaan.

Ihailin aina pienenä äitini matkoiltaan keräämää rannekorua, jossa roikkui muistoja maailman joka kolkasta. Itse ajattelin soveltaa tätä lapsuusmuistoa ja kerätä rannekkeen täyteen paikkoja, joissa olen saanut piipahtaa. Rannekkeesta saavat kodin niin pyramidit, sillat, tornit kuin kaaretkin. Ehdoton suosikkipalaseni on kuitenkin uusi fleur-de-lis - kuvio, jota olen tapeteissakin kovasti kuumotellut.

Bambipiristys

2010-01-24T10:29:00.004+02:00

Olen paininut menneen viikon vakavien asioiden äärellä. Ilmeisesti jonkin sortin suvantovaihe on liikaa pyydetty. Olen kuunnellut Irinaa liian kovalla - tiedättekö, kun joidenkin biisien sanat vain osuvat yks yhteen? En jaksa enää kastella kuihtuvaa parisuhdetta, koen olevani tyystin väärällä alalla ja näännyn työtaakkani alle. Vuoden ensimmäinen kuukausi on siis kulunut äärimmäisen mahtavissa merkeissä. Not.

Kuvan eBaysta bongattu bambilautanen saapui perjantaina piristämään luvattoman alakuloista viikkoa. Tunnen tällä hetkellä itseni todella vanhaksi, joten kerrankos sitä alkaa porsliinitasseja samoin tein seinilleen keräilemään.

Irina soi edelleen, vaikein on vielä tekemättä eikä se työtaakkakaan hellitä ennen kesäkuuta. Joku pieni pala loksahti kuitenkin viimein eilen kohdalleen. Tunnelma on toiveikas.

Toile de Jouy

2010-01-18T05:36:00.005+02:00

Tapetinmetsästyskausi jatkuu kiivaana. Saalis on ollut laihanlaista,

mutta aistini kertovat, että nyt ollaan hyvinkin oikeilla jäljillä.

Nämä Toile de Jouy -tyylisuunnan edustajat löytyivät täältä,

jossa on esillä toile-tapetteja jokaiselle sopivassa sävyssä.

Ekaa kertaa

2010-01-16T11:19:00.007+02:00

Vähän hirvittää...

"Tämä on ihan liian liukasta! Ihan tyhmä jää!"

Muutaman sekunnin itsenäinen yritys pitämättä äidin kädestä kiinni.

"Jos mie opettelen niin osaanko sit luistella tollai?" (viittaa samalla kentällä luisteleviin kolmos-nelosluokkalaisiin). "Hei kato äiti sekii kaatu! Sekii kaatu!"

Kahden euron kirppariluistimista tulee tänä talvena olemaan suurta iloa.

Tänään tulee toinen yritys tätä samaa lajia. En muistanut, että luistelemaan opetteleminen on ihan näin vaikeaa. Pitäisiköhän tenavan takalistoon vyöttää tyyny ja polviinkin jonkin sortin suojukset?

Sekakäyttäjä

2010-01-14T12:44:00.005+02:00

Pieni Lintu pisti liikkeelle musa-aiheisen haasteen loppuviikon piristykseksi täällä.

"Mitä kuuntelet? Mitä musiikkityyliä et voi sietää? Missä kuuntelet?"

Olen todellinen musaholisti ja musiikin sekakäyttäjä. Työmatkat taittuvat iPodin napit korvissa, kotona kuunnellaan aamutuimaan radiota, koneen ääressä työskennellessä soi Spotify. Autossa, jos pääsen sellaiseen luksuskyytiin, soitetaan asianmukaisesti cd:itä - kovaa!

Korviin virtaava melusaaste vaihtelee äärestä laitaan, täysin tilanteesta riippuen. Kuuntelisin varmasti Vesivehmaan jenkkaakin, jos se sillä hetkellä tuntuisi iskevältä. Olen kuunnellut useamman kerran Hanna Ekolan Villihevosia, ja fiilistelen toisinaan Suomen vanhoilla euroviisubiiseillä (hei, Kaija Kärkinen ja Rostin Vicky, kamoon!). Rallattelen Rihanna, Britneytä ja muita tusinatyttöjä. Sopivassa mielialassa sydämeni läikähtää Takakujien Pojille, ja olen masteroinut Ronan Keatingin lyriikat otsalohkooni niin, että ne tuskin pyyhkiytyvät muistista lähiaikoina. Yhtä lailla lauleskelen Sonata Arcticat ja Turisakset. Niinno, lauleskelen, ellei tenava komenna kovaäänisesti ja käskytä korviaan pidellen: "lakkaa metelöimästä, korviin koskee, en pysty keskittymään nyt tähän rakennushommaan!".

Jos nyt ihan aikuisten oikeesti pitää valita muutamia musasuosikkeja, niin litanian alkuun mahtuvat ainakin Muse, 30 Seconds to Mars, Coldplay ja Keane. Jenkkivuosina tykästyin Suomessa hieman tuntemattomammaksi jääneeseen John Mayeriin, joka on säilynyt kestosuosikkina kohta kymmenkunta vuotta. Luulin pitkään, että inhoan Tähkän Latea - mutta luulin väärin. En varsinaisesti tykkää, mutta voiko sitä vahvasti sanoa inhoavansakaan, kun toistuvasti saa itsensä kiinni rallattamasta "hetkeksi en sulle rupia, iäksi en sulle kelepaa"? Ai niin: ihastuin kovasti Pienen Linnun kuvaukseen "teini-ihkutus-emo-ranteetauki-rallatuksista". Käykö tähän Tokio Hotel? Se on niiiiiin ihQu hei! Voin luikauttaa teille Spring nicht'in vaikka tältä seisomalta!

Kerskakulutan myös klassista musiikkia. Työmatkoilla siitä saa mukavan levollisen mielentilan, ja vastaavasti jos on illalla aikaa sytytellä kynttilät ja katsella maailmanmenoa sohvankulmasta käsin, sopii klassinen hyvin tunnelmanluojaksi ja taustamusiikiksi. Soittolistalla on muun muassa Stravinsky, Haydn, Schubert, Tchaikovsky ja Debussy. Lisäksi kuulostelen pianotaitureita, kuten Jim Brickmania, George Winstonia ja uusinta suosikkiani, Yirumaa.

Musiikki siis soi. Ja soi. Ja soi. Reissuilta tulee aina ihania muistoja mieleen, kun kuule jonkun tietyn biisin. Yhden toiveen kuitenkin esittäisin, hulvattoman Facebook-yhteisön hengessä: I wish music played during epic moments of my life and not just in movies.

Viskovan haasteen eteenpäin! Anna sen soida :)

p.s. Nappaa musapostaukseesi myös ylläoleva kasettikuva. Se on kotoisin Shabby Blogsista.

Valoa kansalle

2010-01-13T11:18:00.004+02:00

Muuton jälkeen pariin huoneeseen lykätyt Ikean riisipaperipallerot ovat uhanneet jäädä pysyviksi valaistusratkaisuiksi. Olen äärimmäisen ronkeli, mitä lamppuihin tulee. Siksipä olinkin salamana kysymässä ostopaikkaa, kun näin pienen suloisen "kristalli"kruunun täällä. Sain ohjeeksi kipaista paikalliseen Anttilaan, ja jo oli seuraavana päivänä makuuhuoneen katossa oma pieni köyhän miehen (tai naisen) kristalliratkaisu. Makkarissa ei kovasti yleisvaloa tarvita, joten entinen viiden valopään kattokruunu sai siirtyä olohuonetta valaisemaan.

Koska olen päättänyt olla maailman paras äiti ja luovuttaa isomman makuuhuoneemme tenavan ja tämän loputtomien legorakennelmien käyttöön, muuttaa pieni kattovalaisinkin naapurihuoneeseen, jahka maalaushommat valmistuvat; tai siis paremminkin jahka ne edes saataisiin alkuun.

Pakkelit ja silotteet

2010-01-12T06:47:00.005+02:00

Hipsu pisti taannoin haasteen kiertoon täällä:

"Haastan kaikki halukkaat blogaamaan omista käyttämistään kosmetiikkatuotteista kera kuvien."

Olen kovin urautunut kosmetiikan kuluttaja. Pakkeleihin, silotteisiin ja sotamaalauksiin saa upotettua uskomattomat määrät rahaa niin halutessaan. Itse en suostu enää testailemaan sitä sun tätä, vaan pysyttelen aika pitkälti niissä tuotteissa, jotka olen vuosien saatossa hyväksi havainnut (ja tuskailen sitten paniikissa, kun kosmetiikkajätti päättää hyllyttää juuri sen maailman parhaimman ripsarin).

Ensinnä äidiltäni periytynyt ominaisuus: yövoide on oltava Lancômen, muista ei puhettakaan. Tällä hetkellä käytössä on Primordiale Optimum Nuit, valmiina odottamassa Primordiale Nuit. Näitä hamstraillaan aina Hullareilta ja Sokoksen aleista. Meikin alle sen sijaan sujahtaa Lumenen Time Freeze, kiinteyttävä pikakaunistaja. Sopivan ohut ja kevyt minulle, kasvojen iho ei tämän tukevampaa rasvaa päiväsaikaan kaipaa. Kohentaa ihon kompleksia ihan jo itsessäänkin.

Suihkusuosikkina ikivanha Body Shopin kookos. Tämä on jo aika nostalginen, mutta hitsi, kun se tuoksuu aina vaan niin hyvälle. Ehdoton kuorintasuosikki on saman lafkan mango-kuorintavoide. Kuorii ihon ihanasti, tuoksuu ihanalle ja jättää ihon ihanan pehmeäksi. Seassa on jotakin öljyä, joten rasvata ei enää kuorinnan jälkeen tarvitse.

Hiustuotteista suosikkina tällä hetkelleä Redkenkin pehmentävä shampoo - minulla kun on melkoiset jouhet hiuksien tilalla. Valmiiseen kampaukseen on kiva suihkia Tigin Headrush-kiillesuihketta, ja jos oikein meinaa luonnonkihara käkertyä, saman puljun Control Freak auttaa.

Poistun ihmisten ilmoille harvoin ilman pätevää sotamaalausta. Olen hurjan tykästynyt Urban Decayn Deluxe Eyeshadow-luomiväriin, sillä siinä on mukava pakkaus ja peili sisäpuolella. Poskipunaa paikkaa Diorin Diorshadow Powder, ja huulikiilteenä muun muassa Shiseidon The Makeup. Toinen kuvan huulikiilto, Cargo, on Sephorasta, ja niitä saavat muun muassa jenkkiystäväni lähetellä aina säännöllisin väliajoin, niin olen tuotteeseen koukussa. Olen ilmeisen jumissa teinitasolla, sillä huulipunaa en osaa käyttää, vaan apoteekin Bepanthenia ja huulikiiltoja :D

Ripsiväreistä käytän nykyisin oikeastaan pelkästään L'Oréalin tuotteita. Minulla on luonnostaan törkypitkät hiukset, jotka muuntautuvat näillä vielä pidemmiksi. Meikkipussista löytyy sekä Panoramic Curl että Double Extension Beauty Tubes.

Näin talvella - ja muutenkin - olen jatkuvasti hölväämässä käsiäni. L'Occitanen karitevoide on yksi suosikeistani, samoin Body Shopin Almond Oil Hand Rescue Treatment ja saman putiikin Coconut Body Butter. Jalkoihin on iltaisin mukava hölvätä myös Body Shopin hamppu-jalkavoidetta. Hamppuvoiteet muodostavat mukavan "kalvon" ihon pintaan, eivätkä tunnu tahmaisilta. Ainoana miinuksena niissä aika omituinen "tuoksu".

Meikit säilyvät kivasti Friis & Companyn hopeanhohtoisessa meikkipussissa. Sotamaalaus kelpaa levittää ihanalla Diorin Holiday Collection -sivellinsarjalla, jotka järjestäytyvät omaan pussukkaansa. Tämä joululahja odottaa vielä korkkaustaan.

Heitän haasteen eteenpäin kaikille paklaajille!

Salaista postia!

2010-01-10T12:44:00.005+02:00

Postin täti toi meille ilmoituksen isosta kirjeestä päivää-paria ennen joulua. Kun kirjettä menin sitten välipäivinä lähipostista hakemaan, ei sitä löytynyt sitten mistään. Postin tädit ja sedät jäivät breiviä etsimään, ja viimein kuluneella viikolla sain soiton, että nyt olisi yksi eksynyt lammas löytynyt. Ilmeisesti Itellan hyllytyssysteemi ei ole täysin pettämätön.

Mystinen kirje paljastuikin Salaisen Ystävämme paketisi! Salainen lähetti meille kaksi mustavalkoista tyynynpäällistä (ilmeisesti Salaisemme osasi hienosti ennakoida jokakeväisen kyllästymiseni väreihin ;)). Tyynynpäällisiä ei voi olla koskaan liikaa varastossa, niillä kun on niin helppoa ja halpaa uusia kodin ilmettä.

Kuoressa oli myös Gandhi-leffa ja tenavalle Ti-Ti Nalle -cd. Olemme siitä omituista sakkia, ettei meillä ole cd-soitinta, kun kaikki musiikki on ämpeekolmosina ja -nelosina, mutta emmeköhän keksi keinot kuunnella Ti-Tin lauluja. Lisäksi mukana oli mukavan keväisiä tuikkukynttilöitä.

Kiitokset Salaisellemme!

Parhaita saatavissa olevia kaurahiutaleita

2010-01-09T15:05:00.002+02:00

Elovenaa saa nyt mielettömissä retrorasioissa, jotka ovat vanhanaikaisia
aina mainoslauseiden ylisanoja myöden.
Ihanuutta on saatavissa kilon kaurahiutalepaketti sisällään
vitosen kohtuuhintaan rajoitetun ajan.

Liisterissä

2010-01-07T22:36:00.001+02:00

Niinä iltoina, kun uni ei ole tullut jo ennen kuin pää osuu tyynyyn, silmissä ovat villiseet lampaiden sijaan tapettimallit. Koti kaipaa särmää, ja olohuoneessa pieni seinä kaipaa särmikästä tapettia. Vähennän värejä kovastikin, joten näitä ei tarvitse visioida vaaleanpunaisten pilkkujen kaveriksi. Tapettia tarvitsevan alueen koko on vain noin 150 x 150 cm, joten tapetti voi olla aika ärjyäkin ilman että se aiheuttaa suuria migreenikohtauksia. Tapetoidusta seinästä tulee tausta valkoiselle Ikean PS-metallikaapille ja mustalle televisioruudulle, ja seinä on itse asiassa kaapin tausta. Tapetti sujahtaa kiinni todennäköisesti ohuelle kovalevylle, ei suoraan kiinteään kaappiin, mutta tekniset kehitelmät ovat vielä aavistuksen kesken; tärkein on tapetin valinta.

Valkopohjainen, mustalla kuvioitu tapetti tuntuu ainakin tällä hetkellä miellyttävän silmääni eniten. Mustapohjaiset tapetit, vaikka näillä samoilla kuvioillakin, tuntuvat hurjan mustilta, vaikka alue jääkin hyvin pieneksi. Värejä en oikein uskalla ajatella, kun tunnun olevan melkoinen tuuliviiri näissä sisustusjutuissa - voisin lyödä vetoa, että parin kuukauden päästä saisi olla taas väriä vaihtamassa, vaikka nyt suosikkinsa valitsisi. Näitä saattaisi jaksaa katsella? Vai?

Tuleeko tästä mieleen Rochardin testi?

Tämä taitaa olla tämänhetkinen suosikkini, kaikessa mahtipontisuudessaan.

Kukkakuviota...

...ja krumeluuria.

Tällaisiin olen mieltynyt, mutta lisää saa ehdottomasti vinkkailla. Kaikki postauksen tapetit ja kuvat on poimittu Wallpaper from the 70s -nettiputiikista, joka pitää majaansa ymmärtääkseni Saksassa. Olen kolunnut kamalan määrän nettikauppoja, mutta jos suinkin ehdin, yritän päästä viikonloppuna hypistelemään vielä tapettikirjoja ihan livenä, ennen päätöksentekoa.

Voisi tietysti olla hyvä - työtahdin tässä päivä päivältä kiristyessä ja tehtäväpinon kasvaessa - olla kaukaa viisas ja pehmustaa kaiken varalta seinät ;)

Arvontalaulu raikaa

2010-01-06T23:39:00.006+02:00

...on arvonnan aika, kelle nalli napsahtaa, nalli napsahtaa...

Kummeleiden Arvontalaulun lisäksi asiassa avusti Random.org. 135 arpalippua, kun lasketaan linkittäjät - suurensuuret kiitokset mielenkiinnosta kaikille, hurja määrä osallistujia! En hankkinut näin työpäivän alla käteeni kramppia rustaamalla näitä paperille, etenkin kun Pakkalan Aulis Gerlander jr. elikäs tenava on nukkunut jo hyvät nelisen tuntia yöuniaan.

Rumpujen pärinää... ja ensimmäisenä koneesta tipahti numero 96. Pieni Lintu, Pieni Lintu, pilkkuja keittiöönne patakintaan ja muffinssivuokien muodossa!

Lisää rumpujen pärinää... lohdutuspalkinto osui arpalipulle numero 62, rekisteröityneelle käyttäjälle nimeltänsä Marjo. Sinä pääset jatkossa leipomaan pilkullisia muffinsseja!

Kiitos vielä toistamiseen kaikille osallistumisesta. Voittajat, laittakaahan kommentteihin osoitetietoja, niin pistän palkinnot Kustin poljettavaksi.

Seuraavan täyden kympin arvontaa ei taida tulla, mutta arpaistaanhan taasen, kun eteen sattuu jotakin kivaa arpaistavaa :)

Edit. Arvonta muuten suoritettiin kännyni kellon mukaisesti klo 00:01, mutta aloin kirjoitella tätä tekstiä jo eilisen puolella. Siitä siis virheellisen oloinen päivämäärä ja kellonaika.

Purkutyömaa

2010-01-05T04:19:00.005+02:00

Joulu on ohi, ainakin poloisen piparitalon osalta. Tänä vuonna koristelun teemana oli maku (ja kuten aiemmista kuvista kävi selvästi ilmi, hyvä maku ja mukava ulkonäkö ovat näillä leipurin taidoilla toisensa poissulkevia seikkoja) ja hyvin mökki tenavalle maistuikin!

Loppiainen on ovella, mutta joulukoristeet vielä kaikki paikoillaan. Joku näkyi blogimaailmassa ottaneen koristeet suurinpiirtein pois jo Tapanina, naapurilla käydessäni huomasin koristeiden kadonneen pari päivää sitten. Omituista. Minä nautin koristuksista ja valoista niin, että soisin kuusen törröttävän nurkassa esimerkiksi juhannukseen asti. Valitettavasti kuusi karisee sitä tahtia, että joudumme luopumaan tästä jouluvieraasta huomenissa, samoin kuin vapaapäivänä on hyvä aika pakata koristelut laatikkoon ensi vuotta odottamaan.

p.s. Osallistukaahan kiireen vilkkaa vielä pilkulliseen arvontaan sivupalkin linkistä, mikäli ette ole vielä niin ehtineet tehdä!

Äidin unilelu

2010-01-04T05:43:00.008+02:00

Kuten arvasittekin, bambifiksaationi on niin ilmiselvä, että Joulupukkikin osasi pajaltaan kääräistä minulle pakettiin ikioman pehmobambin. Tämä suurehko sarvipää makailee päivät sängyllä, mutta joutuu valitettavasti yöksi nurkkaan häpeämään sen vuoksi, ettei oikein osannut käyttäytyä ensimmäisinä öinä uudessa kodissaan; bambin jalassa on meinaan nappula, josta painamalla se pitää (hyvin epäbambimaista) ääntä, ja heräsimme muutaman kerran yössä kauhunsekaisin tuntein siihen määintään, kun jalka tai käsi oli unissa pyöriessä osunut bambiin.

Näin puhein uuteen viikkoon - tunnin yöunilla! Yritin saada unenpäästä kiinni pitkät pätkät, nousin välillä ylös, puuhastelin, join teetä, luin, siivosin... ei mitään vaikutusta. Viimeisen kerran katsoin kello kymmentä vaille neljä, ja kello soi lopulta kymmentä vaille viisi. Viikon aloitus olisi toki voinut olla aavistuksen armollisempikin, mutta ehkä saan syyttää itseäni - ilmeisesti iltayhdeltätoista juodut pari kahvikupillista todella voivat viedä yöunet. Reipasta viikonalkua kuitenkin itse kullekin!

Kuva-arvoitus

2010-01-03T16:21:00.003+02:00

Kevennys viimeiseen vapaapäivään ennen paluuta totaaliarkeen.
Arvaa kuka tai mikä on kuvassa?

Erilainen näkemys ilotulituksesta

2010-01-02T22:54:00.008+02:00

Aarrekartta uuteen vuoteen

2009-12-30T18:55:00.006+02:00

Taannoin sain lahjaksi kovasti amerikkalaishenkisen hapatuspaketin - The Secret-elokuvan ja -kirjan. Uusi tapa rahastaa vanhoilla viisauksilla, mutta nykyihmiselle sopivaan, mukavan tiiviiseen muotoon puettuna. Tämä Salaisuus nojaa periaatteessa kovin raamatulliseen ajatukseen; pyydä, niin sinulle annetaan. Vetovoiman lakiin kuuluu, että positiiviset ajatukset vetävät puoleensa positiivisia tapahtumia, kun taas negatiiviset ajatukset karkottavat niitä. Universumilla on Salaisuuden mukaan varattuna kaikenmoisia mahdollisia saavutuksia, mammonaa ja terveyttä meille jokaiselle: yksilön tehtäväksi jää pelkästään houkutella ne puoleensa. Kansantaloudesta tutuista niukkuuden markkinoista ei ole tietoakaan. Easy peasy.

Hapatuspakettini asuu yöpöytäni sopessa, josta sitä on helppo lehteillä aina, kun uni ei tule, tai Universumilta kaipaa muuten vain vahvistusta. Haluaisin sanoa, etten usko moiseen hömppälömppään yhtään ja tuhahtaa vielä halveksuvasti perään, mutta kun... no hitsi, miettikää nyt! Jos Universumilla on varalleni juuri se lottovoitto, mainetta, kunniaa ja ikuista nuoruutta, niin melkoista haaskaustahan se olisi olla sitä lunastamatta! Poimin Salaisuudesta sellaisia kohtia, joita minun on helppo toteuttaa. Jos se tuo päivääni positiivisemman otteen, se tuskin on ainakaan kovin haitallista.

Tuleva vuosi näyttelee jonkin sortin murrosvaihetta tähänastisessa elämässäni. Kiireistä murrosvaihetta. Jos näen tähdenlennon, toivon kovasti 48 tunnin vuorokausia ja 14 päivän viikkoja tulevalle vuodelle. Varmasti huikkaan saman toiveen varmuuden vuoksi myös taivaankantta viistävän satelliitin matkaan, mistä näitä nykyisin enää tietää. Tulevana vuonna positiivisuutta tarvitaan, eikä energiaa kuluttavalle negatiivisuudelle ole kerta kaikkiaan sijaan.

Minulla on ollut useamman vuoden ajan tapana väsätä jonkin sortin henkilökohtainen aarrekartta, jollaisista voit lukea esimerkiksi täältä ja täältä. Illalla istun lehtien ja saksien kanssa soffankulmalle ja lainaan tenavan paperiliimaa koostaakseni aarrekartan vuodelle 2010. Toisinaan karttani on ollut pienessä kirjasessa, tämän vuoden kartta saanee paikkansa vaatekaapin oven sisäpuolelta. Kartta on melko lailla henkilökohtainen, mutta omaani varten olen jo aiemmin muun muassa varannut kuvan Vatikaanin Pietarinkirkosta, kirjannut muistiin sopivanoloisen kilomäärän keveämpää olemusta ajatellen ja lyönyt itseni kanssa lukkoon valmistumispäivämäärän, jonka siirrän kissankokoisin kirjaimin osaksi aarrekarttaa. Aarrekartalla sijaitsee myös kuva laiskanlinnasta, jonka käsinojalla on avoin kirja - muistutuksena sellaisista asioista, joille on viime aikoina jäänyt aivan liian vähän aikaa. Aivan samasta syystä tulen liimaamaan karttaan kuvan reippailevasta, punaposkisesta ja tietenkin hymyilevästä ulkoilmaihmisestä. Aarrekartan kuvin minä pyydän. Unelmoin.

Olen kuluneena vuonna joutunut toistuvasti muistuttaamaan sekä itseäni, että läheisiäni siitä, että elämä on nyt, olipa se elämä missä tilanteessa tahi vaiheessa tahansa. Joillekin asiat tuntuvat tapahtuvan vasta "sitkun sitä" ja "sitkun tätä". Henkilökohtaisesti muuttaisin tämän muotoon "nytkun" - enkä missään nimessä halua kuulla mihinkään väliin sanaa "mutkun".

***

Toivotan kullekin antoisaa uutta vuotta 2010 kaikilla elämän aspekteilla,
kuhunkin elämäntilanteeseen sopivimmalla tavalla.

***

p.s. Salaisuuden innoittamana - Universumilla lienee kullekin varattuna myös arpaonnea. Käykäähän pyytämässä osuuttanne sivupalkin pilkullisesta arpajaislinkistä!

p.p.s. Ei, en koe tulleeni hulluksi.

Wii-hii!

2009-12-29T22:51:00.003+02:00

Minulla on vakava rasitusvamma. Mitä veikkaatte, monta päivää irtoaa töistä sairaslomaa, kun ilmoitan työterveyshuoltoon, että oikean käden peukalolihakseni ovat kipeytyneet pukin kontista löytyneen Wiin pelaamisesta niin, että päätetyöskentely tuskin onnistuu?

Olimme tänä vuonna olleet ilmeisen tuhmia, kun saimme joululahjaksi kapineen, joka on omiaan sytyttämään pahemmankin sortin perheriidan pelivuoroista. Pienen kärhämän saa useamman kerran päivässä aikaiseksi muun muassa siksi, että joku menee tunnistimen eteen esimerkiksi keilauksen ratkaisevalla hetkellä, niin että täydellinen heitto menee huti ja omanniminen Mii saa hävetä tulostaulussa silmät päästään. Naapurit takovat aivan takuulla kattonsa rappaukset piloille, jahka laulupelin volyymit uskalletaan vääntää kaakkoon. Okei, eihän tähän Pleikkarin Singstarin veroista peliä saa, mutta pienessä sievässä huonompikin kelpaa (paitsi ei High School Musical 3 -laulupeli!!!). Seuraavaksi voidaan rähistä siitä, kuka saa ottaa sen ohjaimen, jossa on pinkki rannehihna! Telkkari on pakko siirtää tenavan huoneesta pois, että äiti saa iltasella kuntoilla - ja taas takovat naapurit siinä jytkeessä kattoaan, niin, ja tenava itkee katkerasti "tyhmää äitiä" telkkarin perään. Jeez, Joulupukki, mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?

Äh. Mitä sitä kaunistelemaan. Olen niin Wii-koukussa, että hävettää. Emme ole paikantaneet ainuttakaan peliä, jota pelikoneisiin tottumaton nelivuotias osaisi oikeasti pelata (oikeasti tarkoittaen "ohjaimia paiskomatta ja tuskissaan lattialle heittäytymättä" - eivät ne silikonisuojukset sentään kaikelta suojaa) mutta äiti pelaa sitten senkin edestä. Tänään keskitin kaiken energiani ja etsin parin tunnin ajan Madagascar Kartz-peliä ratteineen. Ennen joulua muistan nähneeni näitä pilvin pimein joka marketin käytävällä, mutta nyt myytiin eijjoota, ja sitäkin riistohinnoin. Löysin muutamankin nettikaupan, josta näitä olisi saanut, mutta halusin halvemmalla. Tampereen Stockmann to the rescue, ja jo saatiin lattialla krokotiilinkyyneleitä vuodattava tenava liikkeelle Citymarketin hyllyvälistä, kun olin ensin vannottanut Tampereen myyjää siitä, että peli on viimeistään viikonloppuna Vantaalla. Menin sitä paitsi leijonaemorefleksini kanssa täysin halpaan, kun kävi selväksi, ettemme saisi peliä tänään kotiin; pettynyt tenava vilautti jotakin suolaisen hintaista F1-peliä, johon muistan elävästi vastanneeni, että: "äiti ostaa sinulle tuon sitten, kun opit pelaamaan sitä Madagascaria". Ensi jouluun mennessä meillä on, jos ei muuta, niin hervottoman kokoiset peukalolihakset ja tuvan täydeltä elektroniikkaa. Kiitos, Joulupukki.

(Kuvat lainattu sivuilta gamehouse.fi sekä homeenter.com)

Tunnelmia Tallinnasta

2009-12-28T21:26:00.003+02:00

Tallinnan vanhan kaupungin joulumarkkinoilta sai joulumieltä takuulla koko rahan (päiväristeily seitsemän euroa per lärvi) edestä. Makustelimme joulumanteleita, söimme pihvit hapankaaleineen (vaikkakaan emme ravintolassa, jota tulen epähuomiossa kuvissa mainostaneeksi ;)), kävimme suklaa-, juusto- ja keksiostoksilla (ja nolona myönnän, että ryntäsin myös paikalliselle Lindexille hakemaan vaalean aquan väriset veluurit....). Tenava kävi myös vastahakoisella ja palveluammattiin jotensakin sopimattomalla venäjää puhuvalla kampaajalla pään parturoinnissa huikeaan kuuden euron hintaan.

Kaikkinensa käyttäydyimme kamera kaulassa riippuen oikein kuin esimerkilliset turistit. Joulufiilistelyreissuna retki oli täydellinen. Ehkä ensi vuonna voi suunnata joulun alla suuremmillekin joulumarkkinoille, jonnekin saksankieliseen ympäristöön...

Lumienkeleitä lahden toisella puolen

2009-12-26T19:36:00.008+02:00

Tallinnassakin oli joulun alla talvinen maisema, höystettynä kirpakalla pakkasella ja navakalla tuulella. Tenava möyri lämpimikseen nietoksissa matkalla terminaalista vanhaan kaupunkiin. Kuvattavana ollessaan tenava vaati saada sanoa perinteisemmän "muikun" sijaan "peruna".

Samanlaisia nietoskuvia on kertynyt joulupyhien ajalta ihan kotipihaltakin, ja pyry senkun vain sakenee. Onneksi on lupa pysytellä pimenevässä illassa sisällä, poltella kynttilöitä ja lueskella vaikka uusinta Dan Brownia, jonka Joulupukki osasi tähän osoitteeseen kantaa.

Jouluinen arvonta

2009-12-24T09:37:00.004+02:00

Ihan justsillään laskuriin pajahtaa parikymmentätuhatta käyntiä. Lämpimät kiitokset teille, lukijat, jok'ikiselle kurkkaajalle, kaikille kommentoijille.

Tasalukujen ja joulun ajan kunniaksi arvon jotakin punaista ja pilkullista. Yläkuvan punapilkkuinen patakinnas ja samankuvioiset muffinssivuuat odottavat uutta pilkkukuumeista kotia. Osallistu arvontaan jättämällä puumerkkisi tämän bloggauksen kommenttilooraan. Kaksi arpalippua Sinulle rapsahtaa, kun vinkkaat oman blogisi lukijoille tästä arvonnasta linkin kera.

Voittajan arvon 7.1.2010 kello 00:01. Arpaonnea!

Edit. Onpa siinä jo osallistujaa kerrakseen! Osallistujamäärästä ihmettyneenä lupaan arpoa lohdutuspalkinnoksi vielä erikseen paketin pilkullisia muffinssivuokia.

Makoisaa joulua!

2009-12-23T19:27:00.002+02:00

Ei meistä sokerileipureita taida tulla... joulu sen sijaan onneksi tulee kehnommankin piparitalokyhäelmän kanssa. Tallinnan joulumarkkinat on koluttu, kaapit ahdettu täyteen herkkuja, paketit kääritty, nurkat kuurattu. Joululoman alkamisen kunniaksi piipahdan iltasella elokuvissa ja toivon hartaasti, etten nukahda pehmeään penkkiin. Yhtä hartaasti toivon, maailmanrauhan lisäksi, että huomennakin maassa on vielä hanki ja luistinradat jäässä, että tenava jaksaa istua joulukirkossa kolme varttia kuin pieni enkeli ja että joulupuuro ei pala pohjaan.

Mikäli aattona ehdin, julistan vielä joulunpunaisen ja pilkullisen arvonnan, juhlistamaan nurkan takana odottelevaa 20 000 käyntiä sekä ihanaista joulua. Jollen aattona taivu jouluähkyltäni koneen ääreen, palaamme arvonta-asiaan viimeistään välipäivinä.

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille! Mahtukoon pyhäpäiviin runsaasti yhdessäoloa, ulkoilua, lautapelejä, perheleffoja, hyvää ruokaa, sopivissa määrin herkkuja, riittävästi lepoa, paljon hyvää lukemista, lämpimiä villasukkia ja kilokaupalla kynttilöitä.

Kuusi

2009-12-21T09:42:00.004+02:00

Kuusi pääsi "pirttiin" karistamaan neulasiaan ja aiheuttamaan siivousintoilijassa tuskanhikeä ja kylmiä väreitä. Toivottavasti pukki tuo aattona rikkaimurin! Joulukuusemme on tänä vuonna kaukana perinteisestä; kuusen oksilla lentelee kimaltelevia perhosia.

Huomasin vasta pipareita tenavan ja naapurin lasten kanssa paistaessamme, että meillähän on ihan perhosteema - tenava kun valitsi Indiskasta matkaan tällaisen piparimuotin.

Tänään on työvelvoitteiden lisäksi luvassa ruokaostoksia. Huomenna lähdemme piipahtamaan lahden toisella puolella Eesti Vabariikis, josta toivottavasti saaliina annos hyvää ruokaa, ihania paahdettuja manteleita ja muutamat lämpimät vanttuut.

p.s. Jos joulun kakut ovat toistaiseksi jääneet leipomatta, suosittelen lämpimästi näitä korvikkeeksi.

Jouluvalmisteluja, vol. 63400

2009-12-20T07:59:00.008+02:00

Joulu on periaatteessa paketissa, mutta kaikkea pientä kivaa on vielä jäljellä: piparitalon ja pipareiden leivontaa tenavan kanssa, kuusen koristelua, joulunalusreissu Tallinnaan... Koti on suhteellisen siivossa kuosissa, pieni tomutus ennen aattoa riittänee. Kaksitoista tuntia haudutettu lanttulaatikko on porkkanakavereineen pakkasessa, suuri osa aaton ja joulupäivän ruuista hankittuna. Oikeastaan piparisota piti järjestää jo eilen, mutta sen sijaan laskimme mäkeä, maleksimme ystävän nurkissa sotkemassa pikkuautoilla ja touhusimme kotosalla muuten. Vielähän tässä ehtii, etenkin kun on niin noheva pieni apukokki. Ulkoistan tänä vuonna piparien koristelun kokonaan tenavalle; tai kokonaan ja kokonaan, sanotaan vaikka, notta tenavan kärsivällisyyden sallimissa rajoissa.

Jouluvalmisteluja, vol. 6340

2009-12-19T07:18:00.007+02:00

Eilinen päivä oli melkein hirvittävä. Olin töissä, juoksin virastoissa, toimitin erään blogistin puolesta joulupukin asioita, juoksin aamutakin ja ambulanssin perässä (eli siis Kappiksen aletakin ja Sikun ambulanssin), kipaisin äkkiä ruokakaupassa, ettemme ihan kuihdu ennen aattoa... Kotona jaksoin tehdä enää muutaman pienen asian pitkästä pitäisi-listasta. Sain viimein nakuteltua koukun eteisen pöydällä tähän asti vaikuttaneeseen vanhaan ikkunaan, jonka takaa loistavat jouluvalot, ja ripustettua sen eteisen seinälle. Sypressit ovat jo hetkisen koristaneet tässä miehekkeen alakoulussa väsäämässä työkalupakissa, joka löytyi navetan nurkasta, sai pintaansa huolimattoman valkoisen maalikerroksen ja uuden elämän kukkaruukkuna. Muutama lahja kääriytyi vanhoihin Turun Sanomiin.

Tänään meillä leivotaan, siivotaan, ulkoillaan (kahdenkymmenen asteen pakkasessa!) ja saunotaan. Kysyin tenavalta, haluaisiko mennä katsastamaan Joulupukkia kauppakeskukseen - pukki ehtii kuulemma kiireiltään sinne tänään. Tenava oli vähän empivällä mielellä, joten voi olla, että käymme vain kääntymässä jossakin lähistöllä ja toteamassa, että pukki on vielä toistaiseksi liian pelottava tapaus. Palaan myöhemmin ainakin jouluisin taatelimuffinssiohjein ja -kuvin.

Ihanaa viikonloppua ja joulunodotusta kaikille!

Juhlaruokaa

2009-12-18T04:03:00.005+02:00

Tänä vuonna meillä juhlitaan joulua eri kokoonpanoilla sekä aattona, että joulupäivänä. Näin ollen saan luvan kanssa kokkailla kahdet erilaiset joulun tarjottavatkin.

Aattona olemme perinteisesti syöneet puolilta päivin tuhdin joulupuuron - eli pitkän linjan mukaan keitetyn riisipuuron - siinä joulusaunan ja joulukirkon välissä. Tänä jouluna tyydyn tuoksuttelemaan höyryävää puuroa vierestä ja puren jotakin vähähiilihydraattista sellerinvartta siinä vieressä. Puurolla pärjää pitkälle iltaan, jolloin jouluaaton ruokapöydässä onkin alustavan suunnitelman mukaan tarjolla perinteinen satsi:

- kotomainen viljapossun kinkku (paistettu ja maistettu edellisenä päivänä).
- kotitekoiset lanttu-, porkkana- ja perunaloora. Tänä vuonna kaksi ensimmäistä laatikkoa valmistuvat karpisti ilman korppujauhoja ja muita höttöjä, ja lanttulooraa meinasin haudutella makeaksi siirappien sijaan ihan miedolla uuninlämmöllä ja kuuden tunnin paistoajalla.
- Lapin puikulaperunoita; koska mikään muu ei kerta kaikkiaan käy.
- kalalautaselle kylmäsavulohta, sillifileetä, punasipulia, maustekurkkua, punajuurta ja hienonnettua kananmunaa
- kototekoinen rosollisatsi asianmukaisine kastikkeineen
- tummaa joululimppua, saaristolaisleipää tai omatekoista ruisleipää
- hyvää viiniä

Aaton jälkiruoka on kovasti avoinna. Mielessä pyörivät jäädykkeet, suklaaunelmat ja triflet, mutta voi olla, että hyppäämme jälkiruuan yli, annamme pötseille hetkisen lepotauon ja paneudumme illemmalla jälkiruuankin edestä juustotarjottimen ja suklaakonvehtien aromeihin. Juustotarjottimmella on takuuvarmasti vanhaa goudaa, Port Salut'ia, Viinitarhurin juustoa, brietä, viikunahilloa, tuoreita päärynäviipaleita ja pipareita. Jos onnistun tekemään vähähiilihydraattisia pipareita kuljetusalustoiksi, tarjolla on myös sinihomejuustoa. Muuten en kiusallani tarjoile sitä muillekaan, jos en kerran itse saa nautiskella. Viiniksi valitsen melkoisella varmuudella maukkaan espanjalaisen, Señorío de los Llanos Gran Reserva, vuosikertaa 2003.

Koska on juhlapäivä, lienee lasilliset kuohariakin paikallaan. Perus puolikuiva Freixenet kelpaa meille mainiosti, mutta fiksumpi ottaisi ällömakeaa Muscadoria, jottei tulisi syötyä palastakaan suklaata. Kaiken varalta käyn kuitenkin hakemassa käsintehtyjä konvehteja Flamingon Caffista tai Kluuvikadun Chjokosta.

Meillä on tänä vuonna kovasti vaatimuksia ruuan suhteen: on oltava gluteenitonta, laktoositonta, mummin mieleen ehkä hitusen meitä muita perinteisempää, niin vähähiilihydraattista kuin mahdollista, tietenkin tenavalle sopivaa. Yksi ei syö kalkkunaa, toinen ei syö kanaa, kolmas ei syö litaniaa mereneläviä. Huh.

Jos emme ole räjähtäneet aaton syömingeistä, joulupäivänä tarjoilemme:

- kalalautasella graavattua siikaa ja graavattua, maustettua lohta, mätiä, sillit ja sen kaverit kuten aattonakin
- herkkulautaselle puikulaperunat, maustekurkut ja kylmäsavustettu poronpaisti, lakkakastike
- tarjolla myös kinkkua eilisen tyyliin
- lanttukuutiot kanelilla ja tähtianiksella ryyditettynä
- juureslaatikko (porkkana, selleri, palsternakka) annoskulhoissa paistettuna
- leipäjuustosalaatti (salaatti, rucola, omenaa, leipäjuustoa)
- tumma leipää eilisen tapaan

Joulupäivän jälkiruuaksi lienee helpoin valmistaa kardemummapannacottaa, joka valmistuu hitusen ennakkoon ja sopii reseptiä muokkaamalla koko sakille. Ruuan päälle keitellään vahvat kahvit, joiden kanssa saa tenavan hartaudella koristamia pipareita ja ihania taatelimuffinsseja. Nyt kun tuli puheeksi, niin laittelenpa niiden reseptin esille huomenissa.

Joulun suhteen olen hitusen perinteinen, tietyt elementit on ruuassa oltava jotta sitä voi jouluruuaksi kutsua. Uusia ideioita otan kuitenkin kiitollisna vastaan. Puuttuuko listasta nyt jotakin olennaista? Korjasin ruuan tarjoiluun liittyvän puutoksen eilen Anttilan tarjouksella, ja ostin vajaan tusinan viini- ja viskilaseja. Ei sillä, että olisin kova tyttö juomaan single malt'ia - viskilasi käy hyvin vesilasista. Kauniit ja halvat lasit korvaamaan Iittalan Ote-lasit, jotka eivät ole koskaan tuntuneet omilta.

Joululahjavalvojaiset

2009-12-17T13:19:00.004+02:00

Eilisyö, Jouluradio, useampi rulla paperia... kynttilöitä, kuumaa teetä - vain koska en ole keksinyt riittävän vähähiilihydraattista glögiä - narukeriä ja lahjaröykkiö. Sain paketteihin vain osan lahjoista, ennenkuin takana olevat tenttiviikot, tee ja rauhallinen tunnelma tekivät tehtävänsä ja nukahdin sohvalle ummistettuani silmäni "ihan vain hetkiseksi". Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja käynyt hakemassa makuuhuoneen piiloista vain yhden lahjan kerrallaan paketoitavaksi, muuten ensimmäisenä aamusella noussut tenava olisi taatusti bongannut lahjat riemusta kiljuen.

Tänä jouluna paketit ovat aika värittömiä. Tämä selittyy viimeistään sitten, kun näette kuvan joulukuusestamme... liika on aina liikaa, joten paketit on syytä pitää hillittyinä. Kauniita ne ovat mielestäni näinkin.

Yksi ihanimmista lahjoista, joita pakettiin käärin, oli ehdottomasti nuorimman kummityttöni Monsoon-samettimekko. Satiininauhat ja kaikki, ihanassa maitokahvin sävyssä. Muuten paketeista löytyy muun muassa elokuvia, Pentikiä, Iittalaa, kosmetiikkaa, kotimaista keramiikkaa, VAIN YKSI (!) Sikun pikkuauto, askartelutarviketta, kirjoja ja vaatetta. Tenavaa en kiusannut vaatelahjoilla ihania Poikien Tyyliin -blogistin Mian metsästämiä muumikalsareita lukuun ottamatta - lähinnä siksi, ettei varsinaista tarvetta ole, ja toiseksi siksi, että pehmeät paketit jäävät eittämättä lelujen varjoon. Vien mieluummin tenavan vaatekaupoille sitten, kun tarvetta ilmenee, ja varastot näyttävät tällä haavaa siltä, että tarvetta tulee olemaan noin vuoden tai kahden kuluttua.

Meillä on tänä jouluna vieraiden vuoksi kaksi joulua: perinteinen 24. päivä, sekä Amerikan malliin myös 25. päivä. Sopii mainiosti; lahjat jakaantuvat tenavan osalta kahdelle päivälle, ja mikä vielä parempaa, saan kokkailla kahdet erilaiset jouluruuat! Listailen joulunajan menuajatuksista heti huomenissa.

Putipuhdasta joulua

2009-12-16T21:55:00.007+02:00

Varoitus tenavan kummeille, maailman parhaalle naapurille ja muille tahoille, jotka kuvittelevat saavansa meiltä jonkin sortin joulumuistamisen; tämä bloggaus sisältää joululahjaspoilerin!

Pienen Linnun vinkistä keittelin minäkin kahvisaippuaa omaan kylppäriin ja pieniksi joululahjuksiksi. Olin lentää pyllylleni, kun pääkaupunkiseudun askartelukaupoista todettiin saippuamassan suhteen ykskantaan "eijjoo, mut joo ens viikolla ehkä". Niinpä tilasin isomman satsin saippuatarvikkeita täältä - toimitus tuli päivässä, ja postikuluineenkin hinta oli esimerkiksi muutamaankiin askartelutarvikeketjuun verrattuna vähintäänkin kilpailukykyinen.

Kahvisaippuaa kokeilin kaksi erää. Molemmissa aineksina kaapin perälle unohtunut, vuosi sitten parasta ennen -päiväyksen ylittäny espressokahvi sekä läpinäkyvä saippuamassa. Vaaleampaan saippuaan olen lisännyt muutaman gramman titaanioksidia valkaisemaan massaa, ihan kokeilumielessä. Titaanioksidi kuulostaa todella herkulliselta ja superterveelliseltä, mutta koska se on ihan yleinen meikeissä käytettävä ainesosa, se tuskin ensi kosketuksella tässäkään saippuassa tappaa. Minusta väripari on mukavan näköinen, ja tuoksuukin ihan kupilliselta espressoa.

Jotta joulun aikaan ovat puhtaat paitsi tassut, myös nurkat, etsin käsiini uudet pullot Methodeja. Entinen yleispuhdistusaine oli laventelia: tässä pink grapefruit-suihkeessa on muikea tuoksu, ja kylppärinpuhdistajan eucalyptus mint tuo mieleen polkkakarkit.

Pitkä lista

2009-12-16T00:41:00.005+02:00

Tenava kirjoitutti minulla toivelistansa Joulupukille. Lista oli selvästi pidentynyt taannoin tenavan lausumasta alkuperäisversiosta. Listan alku ei tuota minkään sortin yllätyksiä: toiveissa on punainen auto, musta auto, turkoosi auto... Sen sijaan olin yllättynyt siitä, että Tomi Traktori -hahmot ovat listalla - luulin koko Tomin olevan jo ihan passée. Lista muuttuu mielenkiintoiseksi muutenkin, sillä tenava toivoo "nurmikkoa, jossa autot voi ajaa" ja "puita, joita oli metsässä, jossa oli nurmikkoa".

Tärkeä tarkennus tuli myös namutoiveeseen: tenava toivoi jotain hyvää karkkia, mutta lisäsi heti perään, että jos Joulupukilla on vain salmiakkia, niin sitten ei mitään.

Tyhmä äiti, kyselee lapsensa toiveita, eikä sitten kuitenkaan pysy niissä. Viime hetken joululahjana päädyin tällaiseen Mickin puiseen huoltoasemaan. Tenava on kysellyt tallia autoille, vaikkei se nyt listalle muistunutkaan. Toivottavasti tämä nyt pienelle miehelle kelpaa. Talli ja kuva tulivat täältä.

Hajamielisen äidin tumppunipsut

2009-12-14T22:50:00.008+02:00

Posti toi kotiin entisestään kylmenevään pakkaskeliin mitä parhaimmin passaavia ihanuuksia Mimon mamin Sewin'gum:ista:

ihanaiset bambi-tumppunipsut! Ja kyllä, ihan äidin omaan käyttöön :D Olen aamuruuhkassa muutamat lapaset jättänyt bussin penkkiin tänä(kin) vuonna, vaan enpä huomisaamusta lähtien enää jätä. Ehkä perimmäinen idea nipsujen tilaamiseen oli kuitenkin vähemmän käytännöllinen ja enemmän asustuksellinen ;) Ne on niin söpöt!

Juokse, porosein

2009-12-13T14:03:00.005+02:00

Lähdin lauantairuuhkassa etsimään Stockmannin jouluosastolta lintuja. Koska saldo näytti nollaa eikä uutta varastoa enää ennen joulua saada, tuli lintujen tilalle tenavan valitsemana porotokka. Ehtiihän näitä lintuja myöhemminkin; sitä paitsi ensisijaisesti yritän joka tapauksesa metsästää Lisbeth Dahlin riikinkukkoja - vinkata siis saa, ken Suomesta paikantaa!

Tuomasta ja Tammea

2009-12-12T00:47:00.005+02:00

"Kipaisimme" tänään passinhakujonossa Kaartin poliisiasemalla. "Kipaisimme" lainausmerkeissä siksi, että aamuruuhkassa moni muukin oli vailla passia tahi muuta asiakirjaa. Tenavan Mini Kånkenissaan reissuun raahaamat autot suruttivat rapian tunnin poliisitalon lattialla, kunnes oma vuoro koitti.

Kävelymatkalle takaisin olivat jotkin suuremmat voimat asetelleet kaikenmoisia esteitä tiellemme. Näitä esteitä olivat muun muassa Tammen ysmy Korkeavuorenkadulla ja Tuomaan markkinat Espan puistossa. Ysmystä mukaan tarttui neljä kassia kirjaa ja kaikenmoista askarteluhärpäkettä, Tuomaan markkinoilta vain yksi namupussi, ja sekin pukinkonttiin. Tänä vuonna ei oikein kolahtanut mikään, vaikka pukinkonttiin pitäisi vielä löytää jotakin pientä täydennystä. Tenavalle tuli akuutti nälkä siinä vaiheessa, kun ruokakojujen tuoksut kävivät nenään, ja voi, miltä maistuikaan glögi ulkoilmassa! Tuomaan markkinat ovat muuten auki 22.12. asti ja avoinna ma-pe 9-19, la-su 9-18.

Vanhan joulumarkkinat kiehtoisivat, mutta tänä viikonloppuna on turha kuvitella viuhtovansa toistamiseen ympäri kaupunkia. Koti ei käsittääkseni vieläkään osaa siivota itse itseään, ja järjestyksenvaihdoksesta sekaisin menneet tavarapinot odottavat kaappiin viikkaamista ja latomista. Kuusikin pitäisi tuoda tupaan, ja toinen parvekkeelle. Ja leipoa pipareita. Suunnitella juhlapäivien ruokalistaa. Paketoida. Kirjoittaa ja postittaa joulukortit. Käydä jossakin välissä viimeisissä tenteissä ja pitää palaveria projektin tiimoilta. Hitusen vielä hioa ja maalata vielä ennen joulunaikaa. Toivottavasti tähän tehtävälistaan voi lisätä mäenlaskunkin pian; ensi viikoksi on luvattu pakkasta, mutta entäpä lunta?

Kuva on lainattu Helsinki.fi-palvelusta, kreditit Helsingin kaupungin kuva-arkistolle :)

Yövieras

2009-12-09T19:36:00.003+02:00

Varhaisen aamuherätyksen myötä huomasin,
että sänkyyni oli yön aika ilmestynyt vieras.
Vieras oli ominut yli puolet untuvista ja tyynyistä,
ja jatkoi niiden seassa, jouluvalojen loisteessa,
uniaan vielä pitkän aikaa
herätyskellon soiton jälkeenkin.
Mistä lie uneksinut;
ehkä joululahjoista?

Kiireinen joulukortti

2009-12-07T20:22:00.004+02:00

Tällainen joulukortti syntyy, kun aamulla ennen päiväkotiin menoa, eli osapuilleen kello 6.30, pyytää tenavaa poseeraamaan hetkisen linssin edessä, ja osapuilleen kello 6.31 kiittää tenavaa poseerauksista ja hoputtaa päiväkotivaatteet ylle. Ihan sama. Paremman viitsisi, mutta kun ei ehdi eikä jaksa. Ehkä tämän joulun hätäpäisestä otoksesta kuitenkin välittyy se päällimmäinen viesti, jota itsekin joululta toivon: rauhaa, lepoa, hetken hengähdystä, yhdessäoloa, vain oloa!

Pientä kivaa

2009-12-02T06:28:00.005+02:00

Ruotsalaisen komuuttini mukana matkannut pesuvati sai uuden elämän hedelmäkulhona keittiön tasolla. Käyhän se näinkin, vaikka aamuheräämisen kannalta olisi ollut fiksumpaa jättää vati paikoilleen ja kehittää joku automaattisysteemi, joka kippaisi vadista jääkylmät vedet aamu-unisen opiskelijan niskaan minuutti herätyskellon soimisen jälkeen. Tämä nimimerkillä "kahdesti viikon sisällä pommiin nukkunut"...

Jumbon suosikkikaupastani löysin kauniin vaihtoehtoratkaisun suodatinpussien säilytykseen. Olen aamuisin muutenkin todella tarkka esimerkiksi siitä, mistä kupista juon aamukahvini, ja siivoankin illalla kaiken tiptop ettei aamulla tarvitse katsella tiskejä tai rojuja. Ilmeisesti nämä ovat jotain alitajuisia turvatoimia "väärällä jalalla nousemisen" ja aamukiireen ehkäisemiseksi. En ole siis yhtään aamuihminen, vaan yöihminen. Minun puolestani aamuja ei tarvitsisi ollakaan, voitaisiin siirtyä suoraan iltapäivään, mutta toistaiseksi mennään näillä.

Hankin itselleni myös jotakin, joka ratkaisee ainakin hetkellisesti kaikenlaiset säilytysongelmat kodissamme, ja tuo samalla ratkaisun myös ajankäytön - eli siis sen olemattoman luppoajan tuhlaamisen - ongelmiin kunnostushommien muodossa. Tässähän ei olekaan kuin muutama huonekalu kunnostusjonossa, oli varmasti todella hienoa idea ostaa puolen huoneen kokoinen kaappi siihen jonon jatkeeksi! Taputan itseäni selkään tämän mahti-idean johdosta ja jatkan investointilaskujen parissa. Hyvää pikkulauantaita kaikille :)

Rie Elise Larsen

2009-11-30T02:03:00.008+02:00

Toivottavasti jo tällä viikolla Ihan Pieneen Putiikkiin tupsahtaa uutuuksia Tanskanmaalta: Putiikin valikoima täydentyy ihanilla Rie Elise Larsenin paperivarjostimilla ja muilla kodin pienillä, ihastuttavilla tavaroilla. Kurkin Rie Elise Larsenin kotisivuilta, mikä on meininki - ja äkkipäätään näyttäisi olevan sellainen, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin; ja jos ei, niin jääpähän minulle enemmän!

Ihastuin eritoten paperisiin lampunvarjostimiin. Muutama pöytälampun jalka seisoo meilläkin odottamassa uutta elämää ilman varjostinta - vielä hetken. Puuvillaiset keittiöpyyhkeet - kuvan raitamallin lisäksi myös kaunis tähtikuosi - saisivat hetkessä syöstä vallasta puhkikulutetut, monta vuotta käytetyt ja kovasti pestyt keittiöpyyhkeet. Ja voi mitä paperikoristeita; lintuja, pöllöjä, kukkia - jouluun ja joulunjälkeiseen aikaan. Ja vahvanvärisiä täkkejä ja tyynynpäällisiä, ja vaikka mitä muuta. Olen myyty. Minulla on ollut sisustuksen suhteen visioinnin viikonloppu (vaikka oikeasti olisi sekin aika pitänyt käyttää tenttiin lukuun) ja olen vakuuttunut, että näille ihanuuksille löytyy tulevistakin visioista paikkansa.

Kuvat lainattu Rie Elise Larsenin kotisivuilta.

Opuksia

2009-11-27T14:10:00.003+02:00

Mitä kannattaa tehdä silloin, kun koulu-ja työhommia on niin paljon, ettei oikeasti ehtisi nukkua kuukauteen silmäystäkään ja siltikin saisi kirjottaa molemmilla käsillä yhtä aikaa, että ehtisi palauttaa kaiken deadlineien rajoissa? No tietenkin etsiä käsiinsä vino pino ihania sisustuskirjoja! Olipa onni onnettomuudessa, että olen tullut innostuneeksi sellaisesta tieteenhaarasta, joka on kotomaassa vielä aavistuksen retuperällä - joudun nimittäin käymään kirjojenhakureissulla Amazonilla aika-ajoin. Tunnustan, .co.uk:lla, en siellä aidolla Amazonilla. Joka tapauksessa, kun olin viime ostosreissulla ensin täyttänyt ostoskoria opintoihin liittyvällä kirjallisuudella melkein parinsadan euron edestä, ekAsyin jonkun linkin kautta Atlanta Bartlettin "At Home with White" -kirjan pariin. Koriin päätyivät tämän lisäksi myös Bartlettin kompaktikokoinen tuotos "the Relaxed Home" sekä Melanie Molesworthin "Junkstyle". Kaikille varmasti tuttuja kirjoja, en vain ole tullut koskaan kunnolla selailleeksi. Käytettyjen kirjojen hinnaksi jäi muutama punta per opus, joten kirjaostoksistani aiheutunut jonkinasteinen konkurssi ei missään nimessä ollut näiden sisustuskirjojen syytä.

Lähikirjastosta nappasin tenavan kirjanhakureissulla matkaan myös"Löytöjen koti - Aarteita ullakolta ja kirppikseltä" -nimisen opuksen, sekä eiliseltä ruokakaupparetkeltä Jeanne d'Arc Livingin joulunumeron. Saattaa olla, etten ehdi edes lehteillä näitä opuksia ennen joulunaikaa, mutta viimeistään joulujen välipäivinä linnoittaudun sitten pinon ja pyjamapöksyjen kanssa sohvankulmaan.

Tontun tehtävissä

2009-11-23T23:59:00.009+02:00

Olen ostanut muutaman joululahjan varastoon jo hyvissä ajoin, mutta nyt ehdin viimein iltapäivän suvantopaikassa piipahtamaan jouluisissa ajatuksissa tulevan työpaikan naapurissa sijaitsevaan Ombrellinoon - ihan "vain katselemaan". Mukaan tarttuivat Djecon ihanat lentokoneaiheiset origamipaperit: meidän kodin ilmatilassa lentää näitä taatusti jos jonkinlaisessa muodostelmassa joulupyhien ajan.

Tenavan pieni, mutta tärkeä toive: huuliharppu! Tutkimattomia ovat nelivuotiaan aivoitukset...

Lisäksi pakkaan tenavan paketteihin nämä DVD:t: Albert Barillén Olipa Kerran Löytöretket -boksin sekä Disneyn tuoreen klassikon, Bolt-leffan. Boltin kohdalla tenava on selvästi Prisman mainoksen uhri, mutta menköön nyt, kun meille on kuitekin Klassikot tavattu hankkia jossain vaiheessa kuitenkin. Olipa Kerran -sarjasta meillä muutama boksi jo onkin, ja toisinaan tenava osaakin heittää vaikkapa ruokapöydässä hyödyllistä knoppitietoa esimerkiksi soluista, sapesta ja Tsingis Khanista. Ei paha.

Tonttu osti Ombrellinosta itselleen pienen bambin magneetin muodossa. Jääkaapin ovi saa pääsääntöisesti pysyä puhtaan valkoisena, mutta eikai se satunnainen bambi siinä rumenna, etenkin kun napakan magneetin avulla saa esille tällaista nykytaidetta, jota kaikenlaisesta suttaamisesta ja piirrustelusta viehättynyt tenava taidepajastaan suoltaa riisin verran päivässä.

Äiti osti itselleen myös kalenterin uudelle vuodelle. Mikään muu ei vain olisi käynyt, sillä tässä yhdistyvät kaksi fanituksen aihetta, Paulo Coelhon mietelauseet ja Catalina Estradan kuvitus. Kyllä nyt kelpaa raapustaa ensi vuosi puoleen väliin täyteen tekemistä jo ennen kuin vuosi edes ehtii vaihtuakaan...

Talvisirkus Tuike

2009-11-20T23:54:00.004+02:00

Se on taas täällä! Tanssiteatteri Hurjaruuthin perinteinen Talvisirkus, tällä kertaa Talvisirkus Tuike.

Henkilökohtaiseksi joulunalustraditiokseni muodostuneesta Talvisirkuksesta nautti viime vuonna ensimmäistä kertaa myös tenava. Ja nimenomaan nautti, silmät lautasen kokoisina, hiirenhiljaa, leveä hymy naamalla. Akrobatia- ja jonglööritemput ja jo pelkästään esiintyjien yleinen lavalla ryntäily viihdyttivät tenavaa, äiti taas nautti sellaisista huumorinpilkkeistä jotka lapselta jäivät huomaamatta. Katsomo on joka kerralla ollut täysi, ja tunnelma kaikin puolin katossa. Viime jouluna rapiat kolmevuotiaan lapsen vieminen pimeään teatteriin vähän arvelutti, mutta nyt varasin liput luottavaisin mielin; paikalla kun on viimevuotisesta Talvisirkus Valosta tutut Tontut, Sika sekä liuta uutta ihasteltavaa. Suosittelen!

Tämän lisäksi jouluodotukseemme kuuluu vilinän ja melskeen lisäksi toinenkin takuuvarma kylttyyrikohde, josta lisää tuonnempana.

(Kuva viimevuotisesta Talvisirkus Valosta lainattu Tanssiteatteri Hurjaruuthin sivuilta, kuvaajana Miska Reimaluoto.)

Jouluasetelma n:o 2

2009-11-18T22:18:00.006+02:00

Tätä ei juuri voi asetelmaksi sanoa. Sanon silti. Pinkit joulupallot ja samansävyinen syystähti piristävät ihmeesti kirjakaapin päällä. Naama on tosin kiinni tietokoneessa, viime aikoina Excelin parissa, ja silmät niin ristissä, ettei jouluvaloista juuri ehdi nauttimaan. Jos nyt sattuukin hetkeksi katsomaan muualle kuin efektiivisen koron funktioihin, ulos ei ainakaan kannata vilkaista, sillä silloin on joulumieli välittömästi tipotiessään. Hanget korkeat nietokset antavat odotuttaa itseään - pihamaalla lätäköt syvenevät syvenemistään, eikä auringosta näy vilaustakaan.

Vuoden loppuun asti mennään täyttä häkää, ja vuodenvaihteen jälkeen se kiire vasta alkaakin. Jaksan sen voimalla, että olen luvannut itselleni joulupyhien aikaan pyjamapäivän (ja toisenkin) sohvalla. Lukemattomia kirjoja on jonossa useammaksikin jouluksi, mutta tänä jouluna mennään alkuperäiskielisillä Larssonin Stiguilla. Otan muuten ilolla vastaan lukuvinkkejä; olen todella kehno kokeilemaan mitään uutta. Jotakin Himoshoppaajien ja kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaneiden välimaastosta, kiitos :)

Muuttolinnut

2009-11-15T20:48:00.004+02:00

Kaappien kätköihin oli joskus alekorista pyrähtänyt parvi lasilintuja, jotka nyt talven tullen pyrähtivät edelleen keittiön kattokruunua piristämään. Tiedän, ei kovin jouluista, mutta säästyypä koristeiden poissiivoamisen vaiva loppiaisena, näitä kavereita kun voi pitää lampussa vielä juhannuksenakin. Etsin tilalle vielä valkoiset versiot tipuista, jahka kohdalleni osuu. Siihen asti mennään tällä monivärisellä parvella.

Komuutti

2009-11-13T21:54:00.003+02:00

Makuuhuoneessani on ruotsalainen vaaleaverikkö!

Tämä Facebook-status sai vipinää ystäviini, vaikka ihan oikeasti tarkoitin lahden toiselta puolen bussissa matkannutta pesukomuuttia. Komuutin piti olla nimenomaan puupuhdas, koska minulla on suuria suunnitelmia sen suhteen, enkä näillä keleillä ole kovinkaan innostunut hiomishommista ulkoilmassa. Aikani etsiskelin komuuttia verkosta ja vanhan tavaran kaupoista, mutta niin on näppylät, notta hurjia hintojahan näistä osataan pyytää - ja antakaas olla, jos komuutille on näytettykään valkoista maalia, niin johan hinta nousee eksponentiaalisesti. Tässä on muuten kuulkaa myös kapine, jonka muoto vaihtelee riippuen siitä, onko se kotomainen vai esimerkiksi sitten Svenssoneiden kammarista; kotomaiset ruukasivat olla järjestään leveämpiä, jolloin ne eivät olisi mahtuneet kaapille varattuun paikkaan. Pesukomuutti muuntautuu yöpöydäksi heti sen pienen punaisen kaapin muuntauduttua eriväriseksi. Joka aamu herään odottaen, että ne ovat taikaiskusta vaihtaneet väriä, mutta toistaiseksi odotuksiani ei ole palkittu.

Olen hämmentynyt vuoden loppua kohden kasvavasta koulu- ja projektityön määrästä, ja joudun tuskastuneena toteamaan, että vaikka siinä luulossa olen elänyt, ei minun vuorokaudessani kuitenkaan nyt sitten ole 48 tuntia. Hitsi. Olen hieman järjestellyt lukujärjestystäni, mikä puhekielelle muunnettuna merkitsee ainoastaan sitä, että olen lykännyt kiirettä ensi lukukaudelle. Olen myös opetellut nukkumaan, joka onkin toisinaan onnistunut pelottavan hyvin uudessa sängyssä, jouluvalojen pehmeässä valossa. Kuluneen viikon olen nauttinut rauhasta ja hiljaisuudesta tenavan lomaillessa ukkilassa. Vielä enemmän kuin rauhasta ja hiljaisuudesta, olen nauttinut siitä, kun tietokoneet ja koulukirjat saa levittää pitkin keittiön pöytää ilman, että kukaan tulee kaatamaan niille maitoa tai piirtämään kahdensadan euron markkinoinnin raamattuun poliisiauton kuvia kirkkaanpunaisella tussilla.

Huomenna piipahdan Ikeassa, ennen kaikkea tapaamassa parasta ystävääni, joka asuu, ruoja, melkein toisella puolen Suomea. Toivottavasti viikonlopun saldo käsittää hyvän seuran lisäksi myös hyvää ruokaa, hyviä ulkoiluilmoja, hyviä oivalluksia ja ideoita, hyvää painokelpoista tekstiä sekä hyvää mieltä. Tätä samaa toivon myös teille kaikille! Rentouttavaa viikonloppua!

Jouluasetelma n:o 1

2009-11-10T23:54:00.006+02:00

Stockalla oli jo viime viikon puolella ihana joulu. Käytävät pullollaan toinen toistaan kimaltavampia joulukoristuksia, hilettä ja glitteriä jos jonkin väristä, lasipalloa jos jonkin muotoista, perinteistä ja kaikkea muuta kuin perinteistä. Pelastin meille paitsi uudet kuusenpallot, myös kaksi peuraa - sillä jokainenhan näkee, että kyse on peuroista, ei poroista, ja peurathan ovat isoksi kasvaneita bambeja - jotka saivat kaapin päältä paikan muiden hopeanväristen ja lasisten juttujen seurana, pienen sypressimetsän siimeksestä.

Joulunodotus on jo täydessä käynnissä. Ihanaa!

Bakin'n'Makin'

2009-11-06T18:37:00.003+02:00

Loin uuden ruoka-aiheisen blogin, jonne avaudun keittiön puolelta sekä sujuvalla suomen-, että hitusen hapuilevammalla englanninkielellä, jälkimmäistä lähinnä kohteliaisuutena Jenkkivuosien ystäville sekä yleisenä kielenhuollollisena toimenpiteenä. Toivon näin säilöväni itselleni sähköisen reseptiarkiston kuvineen, ja suovani samalla vastaavan myös teille muille, jotka viihtyvät köökin puolella.

Tällä hetkellä vielä kovin sisällöttömään blogiin pääset tästä sekä sivupalkin linkistä. Tervetuloa!

Pompulat

2009-11-06T09:26:00.005+02:00

Etsiskelin mintunvihreään kaappiin avaimenperiä, sopivanvärisiä verhotupsuja, lähinnä, mutta kaapin väri oli siihen hommaan vähintäänkin haastava. Ratkaisu löytyi jokseenkin odottamattomasta paikasta; Tiimarin alekorista. Väri on just eikä melkeen, ja parinkymmenen sentin kappalehintakin aivan naulan kantaan.

Nyt kun koneen ääressä olette, niin käykää kiireen vilkkaa osallistumassa Uuden Kuun Emilian kirja-arvontaan. Aikaa on vain huomiseen!

Och det vinstnummer är...

2009-11-05T00:29:00.005+02:00

Kymppitonnin arvonta suoritettiin lähes reaaliajassa - siitäkin huolimatta, että olin juuri ruikuttanut, miten laiskottaakin niin kovasti. Valitettavasti arvonnan virallinen valvoja veti jouluvalojen kajossa sikeitä kuola poskella kiillellen, teksti arvontalapuissa on kamalaa harakanvarvasta jonkin sortin hermopinteessä olleen peukalon takia, enkä edes pystynyt hyräilemään sitä lottolaulua, kun päätä särkee niin maan penteleesti (jos Elohiiri lukee, niin tämä jälkimmäinen on tyystin vihersalaatin ja tonnikalan aikaansaamaa, kiitos vain vinkistä ;)).

Maikkikselle matkaavat ihanaiset maatuskat, ja Pikkuriikille taasen punaiset pilkkupyyhkeet! Aaltoja, aaltoja voittajille - ja osoitteita minulle, kiitos, en tietystikään julkaise.

Kaikille arvontaan osallistujille suurkiitos, eritoten kiitokset kaikista bloggaustoiveista ja -vinkeistä. Yritän ottaa niistä vaarin.

Diagnoosi: syyslaiskotus

2009-11-04T14:34:00.005+02:00

Minua on kahden päivän ajan vaivannut viheliäinen tauti, joka on nopealla kotisohvadiagnoosilla nimettävissä syyslaiskotukseksi. Kaamosmasennuksesta tässä ei ole kyse - onhan kodin kaamosvalaistuskin usemman valosarjan ja kynttiläaseteleman avulla turvattu - vaan ihan puhtaasta laiskuudesta. To do -lista on täynnä tärkeitä ja kiireisiä, kouluun, työhön ja kotiin liittyviä "pitäisi"-asioita, mutta kun ei, niin ei. Minua vaivaa edelleen ärhäkkä yskä, joka haittaa elämää ja unenlaatua. Suon itselleni vielä tämän päivän, siihen asti, kunnes tenava käy unilleen. Sitten puurran muutaman tehtävät aamuksi valmiiksi, sutaisen kodin päällisin puolin salonkikelpoiseksi, kirjoitan uuden tehtävälistauksen, kirjoitan parille opettajalle ja pyydän armonaikaa deadlinejen suhteen.

Eilen ulkoilimme lähemmäs neljä tuntia kauniissa, kirpeässä syysilmassa. Retkemme johti Helsingin puolelle, matkaa taitettiin pääosin kävellen, välillä pieni ulkoilija levähti rattaissa. Bongasimme lukemattoman määrän jäätyneitä lammikoita rikottaviksi, uusia leikkipuistoja koluttaviksi, kivikkoja kiipeilyyn ja puunoksia roikkumiseen. Kotiin palauduttiin punaposkisina, ja yöunet olivat molemmilla ulkoilijoilla hyvät ja syvät.

Pieni punainen

2009-11-03T10:33:00.008+02:00

Kannoin eilen meille hoitoon ystäväni pienen, herttaisesti kulahtaneen punaisen puukaapin, joka tulee seuraavien viikkojen aikana saamaan tyystin uuden ilmeen. Soitin perästä päin vielä ystävälleni, onko hän nyt ihan varma kaapin muodonmuutoksesta; kerran kun työt kaapin kanssa aloitan ja sen dikloorimetaanilla, metanolilla ja parafiinilla kuorrutan, ei paluutta suloiseen punaiseen enää ole. Kaappi on minusta suloinen näinkin, pieni väriläiskä pastellinvärisessä olkkarissamme odottamassa.

Ja punaisella linjalla jatketaan. Yllä olevat uudet, pilkulliset käsipyyhkeet arvon bloggausehdotuksen tai -toiveen jättäneiden kesken lisäarvonnassa viikon loppupuolella. Oman arpalipukkeesi maatuska-kirjatukien sekä pyyhkeiden puolesta ehdit vielä reilun vuorokauden ajan jättää tänne.

Osallistu samalla ihanaan arvontaan täällä, aikaa 8.11. asti!

Krabat.se

2009-11-02T14:11:00.007+02:00

Vielä riitää asiaa Tukholmasta, eikä tämä vielä tähän(kään) pääty.

Vanhankaupungin katuja kohti kuninkaanlinna tallatessamme seisatuin äkisti keskelle mukulakivikkoa; edessä olevan lelukaupan ikkunassa oli puna-valkopilkullinen bambi! Heitin selälleni itkupotkuraivarien vallassa keskelle katua, taioin tannerta naama punaisena ja räkä valuen (no ainakin mieli teki) mutta mukana ollut äitini ei antanut tiukan aikataulun vuoksi minun livahtaa kauppaan sisälle, olimmehan myöhässä museosta. On toki täysin soveliasta olettaa, että tavarat jotka ovat olleet osapuilleen samoilla paikoilla 1100-luvulta lähtien karkaavat juosten Mälarenin selälle juuri sillä aikaa, kun minä ostan pilkutettua bambia.

Krokotiilinkyyneleet kuivattuani tein karttaan merkinnän siitä, missä bambi-ikkuna sijaitsi, ja karkasin paluumatkalla kauppaan. Juosten. Juosten lähinnä siksi, että äitini jätti superkalliit kirppariostoksemme jonnekin linnan säilytyslokeroon. Ei se mitä, mutta kaikki ovet olivat jo lukossa, kun palasin unohtunutta nyssäkkää hakemaan. Voe pojat muuten, kyllä se on iso pytinki, ainakin kun sitä linnaa ja piha-aluetta juosten mittailee, mielessä laivan lähtöaika ja lelukaupan ikkunan bambi, ensisijaisesti tietenkin jälkimmäinen.

Naama punaisena puuskutin lelukaupan kassatädille haluavani ikkunan bambin. Ei ole, sanoi täti, mutta on tällainen lintu, otatko sen? No haloo, en todellakaan! Oliko Disneyn Bambilla elokuvassa siivet ja nokka? No niin, eipä ollut.

Ei myynyt täti bambia, vaikka melkein polvilleni tiskin eteen heittäydyin ja kädet rukoukseen pistin. Kuvia ottaessani täti pyysi kirjoittamaan kaupasta nätisti. Niin varmaan, oli ensimmäinen ajatus, mutta ihania lelusia hipelöidessä harmitus hävisi. Jääpähän ensi reissulle hankittavaa. Yläkuvan puiset ja pehmoiset leivokset ihastuttivat, samoin aavistuksen kitsch pilkkunurkkaus. Tuo iso bambi on lamppu. Kuvitelkaa. En ostanut sitä. Vielä.

Mitäkö ostin? No vitsi. Paksuja puukyniä tenavan käyttöön. Tenava valitsi itselleen jonkun 50-luvun Letukan autohyllystä. Lisäksi ovensuusta oli napattava lohdukkeeksi vielä Catalina Estradan bambiaiheinen kortti, josta kuva sitten kun se taipuu tauluksi.

Krabat-lelukauppoja löytyy Tukholmasta useampi; tämä "sokeriton karkkikauppa" sijaitsi osoitteessa Stora Nygatan 21. Putiikin sivut löydät tästä.

Yövalot

2009-11-01T10:29:00.006+02:00

Joulunodotus tuli sydämiin ja makuuhuoneisiinkin. Tenava valitsi omaan sängynpäätyynsä palleroisen valosarjan ja pitäisi sitä päällä kellon ympäri. Oman makuuhuoneeni valot - kukkaset, kaikkea muuta kuin jouluiset - löytyivät parilla eurolla Prisman tarjouksesta. Valot palavat öiseen aikaan; niiden loisteessa on turvallisenoloista nukahtaa.

Sänky on ihan uusi ostos. Sormenpäät vieläkin punoittavat ruuvien vääntämisen jäljiltä. Entinen sänky lähti Huuto.netin kautta uuteen kotiin, ja sitä viedessä kävin samalla reissulla hakemassa tämän ihanuuden (kiitos Tuusis kantoavusta!). Olin kytistellyt kyseistä petiä jo jonkin aikaa, mutta ensin piti saada vanha pois alta. Olkoon tämä etukäteisjoululahja itselleni. Jonkin sortin serotoniinipesän uusi sänky ja valaistus makuuhuoneesta teki; olen viettänyt viikonlopun aikana useamman minuutin sänkyä ihastellen. Olen edulliseen ostokseeni ja sen tarjoamaan unenlaatuun todella, todella tyytyväinen. Viime yönäkin sain tenavan armosta uinua uudessa pesässäni aika tarkalleen 12 tuntia!

Lähtölaskenta

2009-10-31T19:32:00.006+02:00

Katson tänään - no, oikeammin eilisiltana - käynnistyneen meilläkin lähtölaskennan joulunodotukseen. Sen lisäksi, että kaivelin arkistoista esiin Jenkkivuosien hiirenkorville selatut joululehdet, nappasin kauppareissulla matkaan kolme uutta kotimaista, kuten joka vuosi aiemminkin. Kattilassa lämpenee glögi, joka kipossa palavat kynttilät, Josh Grobanin Noël-joululevy soi repeatilla. Pöydällä on pipareita ja Vihreitä Kuulia. No, pipareita OLI. Tenavakin on nähkääs ilmeisen jouluinen tyyppi, makeannälällä varustettu sellainen.

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa ja levollista viikonlopunjatkoa kaikille!

Happy Halloween!

2009-10-31T09:24:00.004+02:00

Tukholmantuliaisia

2009-10-29T23:32:00.005+02:00

Toivottavasti ette odottaneet liikoja; postauksen otsikkona olisi yhtä hyvin voinut olla "budjettimatkailijan lähes-olemattomat ostokset rapakon takaa". Ostosmatkasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan puhtaasti yhteisestä ajasta tenavan kanssa, joten ostokset jäivät hyvin pieneen sivuosaan.

Yläkuvan iso metallitarjotin, Emmaus @ Götgatan 14, 20 kr. Sieltä myös alakuvan ihana lasivati, 15 kr, sekä kaksi tusinaa pieniä vuokia, 30 kr. Paperinukkearkki Krabat-nimisestä lelukaupasta vanhasta kaupungista - Krabatista lisää Tukholmapostauksen jatko-osan jatko-osassa. Samoin piipahdamme samassa osiossa Beyond Retron outletissa.

Slussenilta löytynyt Emmaus oli aika kiva paikka. Kolme vierekkäistä, isoa myymälää täynnä erilaisia herkkuja; lastenvaatteille oma myymälä, jossa pienistä kooista olisi voinut tehdä kivojakin löytöjä, isompia oli vähänlaisesti, vintage-myymälä, paljon siistiä aikuistenvaatetta, kodin rekvisiittaa, oma kerros keittiötavaroille... ensi kerralla mukaan lähtee takuulla jotain käsittämätöntä ruusukuvioitua porsliinia kultareunoineen!

Kuvatunnelmia Tukholmasta

2009-10-28T21:12:00.006+02:00

Kukkakoju jossakin Slussenin metroaseman ulkopuolella. Värikäs kauppahallin tiski, joka muistutti minua elävästi Seattlen vuosista ja Pike Place Marketista, Medborgarplatsenin kupeilla. Suurkirkko, kuninkaanlinna ja vanhan kaupungin katukuvaa. Kamera pääsi laukusta reissun aikana harmillisen harvoin ja silloinkin melkoisessa kiireessä. Tukholmapostaus saa kuitenkin vielä pari jatko-osaa ;)

Pimeän päivän takuupiristys

2009-10-27T17:26:00.006+02:00

Ulkona oli pimeysaste iltapäivällä kuin maailmanlopun edellä. Takana rankka päivä varsin haastavan projektin parissa, olalla tonnin painoinen kirjalaukku, kalenteri päivän aikana täytetty toinen toistaan kiireellisimmillä merkinnöillä. Reissu kotipostiin, paketti jo eteisessä auki. Voi itku, mitä kaikkea ihanaa Ihan Pienestä Putiikista! Blafren bambipapereita kolmessa värissä - en tiedä raaskinko oikeasti kääriä näihin lahjan lahjaa vai tapetoinko näillä pakettien sijaan makuuhuoneen seinät ;) Vaaleanpunainen, metallinen bambisalkku. Iiik! Toinen paketillinen Ricen sydännuppineuloja. Voi apua! Pastellinen paketi pelasti totaalisesti päivän. Mitähän pientä kivaa minä keksisin tuossa salkussa säilyttää?

***

Ihanassa Ihan Pienessä Putiikissa odotetaan kovasti joulua. Esimakua joulusta on jo tarjolla - voihan Maileg sentään niitä ihania joulukalentereita, tonttutyttöjä, -poikia, possuja ja polkkakeppejä.
Juuri nyt tilaukset toimitetaan ilman postikuluja - käykäähän valikoimassa vuoden suloisimmat
lahjat ja lahjapaperit kuusen alle!

Pumpkin pie with a twist

2009-10-26T08:58:00.009+02:00

Haluan rohkaista kaikkia padan ääressä viihtyviä kokkaamaan kurpitsasta; lauantai-illan vieraille kokattu kurpitsarisotto oli meinaan sellainen suksee, etten edes kuvaa ehtinyt saada, kun lehtipersiljalla ja parmesaanilastuilla koristellut annokset oli kauhottu kitusiin ja pannusta kaalittu viimeisetkin rippeet santsikierroksella. Muistuttaisin, että puhumme nyt ihan oikeasta risotosta arborio-riiseineen, emme sellaisesta Ben-setä-tonnikala-hmp -sekoituksesta, mitä koulun keittiössä tarjoiltiin. Todennäköisesti tästä risotosta tulee uusintakokkailu tulevana viikonloppuna, jolloin tarjoilen teille reseptin kuvien kanssa.

Isosta kurpitsasta riitti kuitenkin myös piirakkaan. Tätä äkkimakeaa herkkua on vielä muutama pala jääkaapissa tallella - vaikka hyvää oli, niin sen verran on makiaa, ettei tuosta noin vain katoa kertaistumalta vuuallinen pumpkin pieta. Tekele oli yhdistelmä gluteenittoman pohjan reseptiä yhtäältä ja kolmea eri kurpitsapiirakan reseptiä toisaalta, sekä aimo hyppysellistä mutu-tuntumaa ;)

Sekä piirakkaa että risottoa varten osa kurpitsasta täytyy soseuttaa (ellei sitten vieraile esimerkiksi Helsingin keskustan Behnford'silla ostamassa kurpitsaa purkissa). Koska oma kurpitsamme oli koverrettu jo tässä vaiheessa, katsoin helpoimmaksi tavaksi paistella kurpitsan sisälmyksiä pannulla miedolla lämmöllä jokusen 10-15 minuuttia ja soseuttaa sitten blenderillä soseeksi. Jos kyseessä olisi ollut pelkästään ruuanlaittoon varattu kurpitsa, olisi sen myös voinut puolittaa ja tuikata uunipellille leikkauskohta alaspäin, antaa hautua uunissa, leikata, poistaa kuoret ja soseuttaa sitten.

Täytettä varten tarvitset:
5 dl kurpitsasosetta
purkillisen kondensoitua maitoa
2 kananmunaa
1 teelusikallinen vaahterasiirappi-aromia (meikä heitti sekaan reilun lorauksen ehtaa tavaraa eikä mitään aromeita ;) )
1 teelusikallinen jauhettua kanelia
1/4 teelusikallinen (ruusu)suolaa
1/4 teelusikallinen jauhettua muskottipähkinää

Sekoita täytteen ainekset keskenään, mutta muista antaa itse tehdyn kurpitsasoseen jäähtyä ennen sekoittamista - muutoin kananmuna juoksettuu.

Twisti tulee tässä: kuorruta piirakka saksanpähkinäkuorrutuksella, johon tarvitset:
1 dl fariinisokeria
1 dl hienoa vehnäjauhoa
1 teelusikallinen jauhettua kanelia
4 ruokalusikallista kylmää voita
2 dl murskattuja saksanpähkinöitä
(lorautin itse vielä tähänkin hitusen vaahterasiirappia)

Sekoita fariinisokeri, jauhot ja kaneli keskenään. Lisää voi pieninä paloina, "nyppien", kunnes jauhot ovat sekoittuneet voihin. Lisää lopuksi pähkinät, sekoittele. Pähkinät kannattaa murskata palasiksi pussin sisällä, eikä esimerkiksi blenderissä, jossa ne suotta menevät ihan murusiksi.

Pohja (gluteeniton):
2,5 dl riisijauhoa
1,25 dl perunajauhoa
1,25 dl gluteenitonta hienoa vehnäjauhoa (tai tavan tallaajille tavallista hienoa vehnäjauhoa)
3 teelusikallista (inkkari)sokeria
1/4 teelusikallinen sokeria
2 teelusikallista jauhettua kanelia
8 ruokalusikallista kylmää voita
1 kananmuna
2 ruokalusikallista omenaviinietikkaa (itse käytin omena-hunajaviinietikkaa)
vajaa desi jääkylmää vettä - tai vähemmän, vain riittävästi sitomaan taikina yhteen

Sekoita kuivat aineet - mausteet mukaan lukien - keskenään. Lisää kylmä voi pieninä paloina taikinaan, "nypi" tai sekoita haarukalla, kunnes jauhot ovat sekoittuneet voihin ja taikinasta on osapuilleen herneen kokoisina mykyinä. Lisää seokseen kananmuna ja viinietikka, sekoittaen keskeltä kulhon sivuille. Lisää sen jälkeen kylmää vettä pienenpienissä erissä, vain sen verran, että taikina pysyy kasassa. Varo lisäämästä liikaa!

Taikinan voi valmistaa jääkaappiin jo vaikka edellisenä päivänä, kunhan sen säilyttää ilmatiiviissä rasiassa tai pussissa. Itse en koskaan kauli (etenkään gluteenitonta) taikinaa levyksi, vaan laitan sen pallona piirakkavuuan keskelle ja painelen sen sormilla (kostuta tarvittaessa räpylät) vuuan pohjalle ja reunoille. Ainakin tällä reseptillä pumpkin piesta tulee tavallista marjapiirakkaa korkeampi, joten mitä korkeampireunainen vuoka, sen parempi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kun pohja on vuuassa, kaada kurpitsatäyte vuokaan ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Vähennä tämän jälkeen lämpöä 175 asteeseen, ja paista vielä 30 minuuttia lisää. Ota piirakka uunista, lisää pähkinäinen kuorrutus (pieninä nokareina tasaisesti piirakan päälle - sulaa sitten uunissa leviten kuorrutteeksi) ja palauta baagelssi uuniin, paistaen vielä kymmenen minuuttia 175 asteessa. Anna jäähtyä ennen tarjoilua!

Tällä reseptillä tehty pumpkin pie on niin kerta kaikkisen makiaa, ettei se kaipaa minkään sortin kermavaahtoja kyytipojaksi, ainoastaan mukillisen vahvaa kahvia. Vielä ehtii leipaista monet piirakat Halloweeniksi! Vinkkinä mainittakoon, että isosta kurpitsasta saa paitsi soseet piirakkaan ja risottoon, ja vielä jää kasvissosekeittoon useampi desi kurpitsasosetta. Niin tai siihen toiseen erään taivaallista risottoa... :)

Lähimarketista löytynyt purkillinen kondensoitua maitoa näyttää vähintäänkin epäilyttävältä; tekstit saksaksi ja venäjäksi, ja sokeripitoisuus järkyttävät 45% aineksesta. Nam! ;)

Valoa pimeyteen

2009-10-24T18:18:00.006+03:00

En malttanut olla bloggaamatta valoista heti kun sain ne parvekkeen laitaan kiinni; valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa! Olen läpeensä jouluihminen, ja vaikka näitä nyt ei voi vielä jouluvaloiksi kutsuakaan, on siinä vaiheessa kun valot ilkeää näytille pistää samalla lupa aloittaa lähtölaskenta jouluun. Ihanaa!

Vaan jospa hoitaisimme lähestyvän Halloweenin ensin alta pois. Koversimme tenavan kanssa iltapuhteina jättikurpitsasta jack-o'-lanternin parvekkeelle valosarjan seuraksi. Jack-paralla oli ensin kolme hammasta, mutta alahammas katosi kaiverruksen tiimellyksessä jonnekin.

Nyt meillä on useampi kilo kurpitsan sisuksia keittiössä odottamassa, että kodinhengetär loihtii niistä jotakin maukasta. Ruokalistalla on ainakin periamerikkalaista pumpkin pie:ta parina seuraavana päivänä, kondensoituine maitoineen kaikkineen, mutta enköhän jotakin kurpitsaista pääruokaakin keksi. Kurpitsaherkuista lisää tuonnempana.

Tunnelmallista viikonloppua kaikille!

Karmivaa kasaria

2009-10-24T11:09:00.008+03:00

ja höysteenä hippunen alkuvuosien ysäriäkin. Ei heikkovatsaisille - näitä hirveyksiä ei ilman paperipussia kestä monikaan katsella! Erityistä tuskaa saan kuvien vyölaukuista ja toppavaatteista. Luojan kiitos lilan haalarin kanssa yhteensointuvat moniväriset toppa-Menokkaat jäivät kollaasin ulkopuolelle ;)

Haastan muutkin 80-luvun lapset kaivelemaan arkistojaan - edelleen Ninnun alkuperäistä 70-luvun haastetta rankasti mukaillen.