Helteistä ja näennäisestä Blogistanian hiljaiselostani huolimatta olen juossut kieli vyön alla - läkähdyn lähinnä töihin ja opintoihini. Remontti ei ole juuri minua vaivannut, sillä pääosin meillä on selkeä työnjako; minä suunnittelen ja toimin työnjohtajana, mies toteuttaa käytännön työn ja kuuntelee purnaukseni esimerkiksi työnjäljestä perästäpäin. Erinomainen vastuunjako! No eikun aikuisten oikeesti, olen minäkin saanut käteni maaliin ja hikeä otsalle, milloin tuskan, milloin ihan suoranaisesti remontin aiheuttamaa.
***
Paljon on jo saatu aikaiseksi; aloitimme seinistä, vaikkakin nykyisellään remontointijärjestys on täysin irrationaalinen ja olenkin eksynyt kesken remppapäivää muun muassa kirppistelemään ja kunnostamaan huonekaluja. Parille seinälle suunnittelimme alunperinkin tapetteja. Olkkarin seinästä piti tulla tylsästi valkoinen, mutta toisin kävi. Ensimmäistä kertaa olohuoneeseen astuessa vähän hätkähdytti, mutta mustavalkokuvioon tottui ja tykästyi nopeasti.
Pari postausta taaksepäin on esillä kotimme kauhistuttavat makkarin tapetit vielä kauhistuttavimpine boordeineen. Uskaltauduimme tekemään melko dramaattisen tapettivalinnan makuuhuoneeseen - seinästä tuli musta. Kuosi on samaa kuin olohuoneessa, mutta mustalla, hitusen helmiäismäisellä pohjalla. Tarkemmin ajatellen musta on melko rauhoittava väri, ja lopputulosta katsellessani olen tyytyväinen, että uskalsimme.
Vähänhän tuossa on sellaista Sedulan henkeä - mutta olkoon. Makuuhuoneessa nyt saakin olla vähän sellaista yökerhotunnelmaa ;) En olisi saanut miestä ylipuhuttua perinnetapetteihin ja pastelliväreihin, vaikka olisin miten yrittänyt, lahjonut, uhkaillut ja kiristänyt. Viime kädessä tämä on enemmän omintani; lienen yltiöromanttisen shabby chic -vaiheeni jo suurilta osin ohittanut ;) Ilmoitin jo kotosalla, että jos se tulee takaisin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkia siihen tyyliin sisustettavaksi kakkoskoti tai kesäasunto.
