Harva asia on niin kivaa kuin kunnon päivälliskutsujen emännöinti. Juhlapyhät antavat siihen erinomaisen mahdollisuuden, mutta voi niitä unettomia öitä, mitä saan vietettyä sopivia ruokalajeja miettien ja reseptiarkistoja selaillen. Tänä pääsiäisenä saan pöydän äären muutaman muunkin ruokavalio-ongelmaisen itseni lisäksi, ja juhlamenyyn mietinnöt ovat siksi olleet entistä tuskallisemmat. Ja entäs ne kauppareissut sitten; kolmivuotias ei jaksa pyöriä heviosastolla täydellisen timjamiruukun ja mukulasellerin perässä kovinkaan kauan, eikä innostu alkoholiliikkeen viinivalikoiman tunnin mittaisesta tutkimisesta.
Pääsiäisen menuu on muodostumassa hyvin perinteiseksi. Alkuruuaksi meillä tarjotaan sunnuntain kutsuilla keltaista keittoa vihanneksista, sherryllä terästettynä. Pääruuaksi on varattuna parin kilon lampaanpaisti, joka saa maustua tuoreiden yrttien kera yli vuorokauden, ja paistin lisukkeena ihania uunijuureksia ja Lapin puikulaperunoita. Varsinaista jälkiruokaa ei ole, vaan keitämme kahvikupposet ruokailun päätteeksi. Kahvin kanssa on tarjolla valkosuklaa-juustokakkua ja mustikka-appelsiinimuffineita.
Ostoslista on ainakin kilometrin pituinen. Ja viini on vieläkin valitsematta! Olen sitkeä vanhan mantereen viinivalikoiman kannattaja, ja Chile ja Argentiina ovat aiheuttaneet tässä perinteisessä viininmaistelijassa kylmiä väreitä. Ehkä uskaltaudun kuitenkin tänään valitsemaan Argentiinalaisen Malbecin, joka saattaisi olla pettämätön kaveri lampaalle. Valkoviini ei lampaan kanssa istu, mutta sitä mennee vieraiden kanssa seurustellessa. Niinpä saan hyvän syyn ostaa jotakin ihanaista saksalaista, helmeilevää Rieslingiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti