maanantai 14. syyskuuta 2009

14.9.2005


Kahdeksan päivää vanha tenava Kättärillä.


Syyskuun 14. päivänä neljä vuotta sitten olin tähän aikaan sellaisessa tuoreen äitiyden ja morfiinin aiheuttamassa pilvessä, ettei mikään elämässä olisi voinut olla paremmin; eikä ehkä ollutkaan. Aamulla kello 8.23 maailmaan oli saapunut 4 kiloa 830 grammaa silkkaa kultaa. Tätä arvokuljetusta edelsi 46 tuntia synnytyssalia, tajuttomuus ja kiireellinen sektio, ja näitä edelsivät järkyttävä hepatoosi ja raskausmyrkytys, joka äityi eklampsiaksi neljä päivää tenavan syntymän jälkeen. Mahtava alku yhteiselle elämälle, siis.

Tenavan syntymästä seurasi tietenkin totaalinen elämänmuutos, joka jatkaa jossain määrin toimiaan jokaisessa päivässä; on "vaiheita" vaiheiden perään, ja "kausia" toisensa jälkeen. Joka päivä näinä neljänä vuotena on ollut erilaista olla äiti: toisinaan helpompaa ja toisinaan vaikeampaa. Olo on joskus väsynyt, mutta niinäkin hetkinä onnellinen. Uskomatonta, että olen kasvattanut nelivuotiaan, iloisen, uteliaan, ympäröivästä maailmasta kiinnostuneen, reippaan pojan. Melkein saa itseään olkapäälle taputtaa.

Leijonaemo minussa nostaa päätään pojan varttuessa. Ja Curling-vanhempi. Siitä, kuinka osaan jatkossakin olla kaikkien oppikirjojen määrittelyiden perusteella hyvä äiti, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Ehkä en osaakaan. Yritän olla tenavalle paras äiti omalla tavallani, muuta en kai voi. Katson Supernannyt ja muut kasvatusshow't muistikirja kädessä. Yritän oppia omista virheistäni. Tenava-rukka se on kai jonkinlainen testikappale, osaisikohan sitä toisen kanssa jo paremmin? No, tenavassa on tällä haavaa riittämiin, joten kakkospainosta ei ole syytä odotella lähitulevaisuudessa ;)

Tänään tenava juhlii 4-vuotisjuhliaan mummin kanssa, sunnuntaina sitten isommalla porukalla kotosalla. Voi että, miten on ikävä. Ihana tunne :)



Melkein nelivuotias tenava Saimaan rannalla.

12 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Onnittelut synttärisankarille! Komeat on mitat syntyessään olleet.

Meillä kovin samanlaista liki (22.9) kuusi vuotta sitten, tuloksena "vain" 4555g painoinen poika :)

S kirjoitti...

Onnea Väpelle<3

Kotiäiti kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Hyvän kokoinen on poika syntyessään ollut. :) Onnea sankarille!

virpi kirjoitti...

Oi, onnea kovasti teidän 4-vuotiaalle. Meilläkin on täällä tänään 4 vuotta täyttävä esikoistyttö. On muuten ollut yhtä lämmin syksy kuin 4 vuotta sitten. Aurinkoista syksyä teille ja iloisia syntymäpäiväjuhlia :)

Hannele kirjoitti...

Hyvää Syntymäpäivää 4-vuotiaalle sankarille!

Meillä on huomenna 4-vuotias :)

Kati - Kylätien termiitit kirjoitti...

Paljon onnea 4-vuotiaalle näin virallisena päivänä(kin)!

Mari Wee kirjoitti...

Kiitokset onnitteluista, välitämme ne mummolaan :)

Katja, Virpi ja Hantta: toivottavasti käsittelette nelivuotisuhmaa ja muitakin oikkuja omissa blogeissanne, kaipaan meinaan kanssaäitien kullanarvoisia vinkkejä räjähdysherkän tenavan käsittelyyn tässä ja kaikissa muissakin ikäkausissa ;)

Katja: "vain" :D

Henna: skrode oli juu tenava, muttei millään muotoa pulska; vain "miehekäs" :D

xxxxx kirjoitti...

Päivänsankarille paljon onnitteluja ja äidille myös, neljän vuoden "oppikoulusta";-)

Sulla(kin) on ollut sitten ikimuistettava synnytys- onneksi suomessa pidetään odottavista ja synnyttävistä äideistä, todella hyvää huolta.. ihana lopputulos!

ps. Ihan veit sanat suustani, nelivuotis uhmasta riittäisi kerrottavaa ja jaettavaa. Onkohan tyttöjen äideillä helpompaa?!?!

Mia kirjoitti...

Onnea! :o)
Ihanan iso poika syntyessään, meidän Oliverkin oli vaan 4310g. ;)

anana kirjoitti...

Onnea synttärisankarille :)
Todella kaunis kuva tuo alempi ja erittäin leppoisa kirjoitus <3

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin tyttö täyttää tänään 4 vuotta. Kyllä aika menee nopeasti!

- Himpula

Unknown kirjoitti...

Jenkkikaksvuotisen perusteella voin sanoa että sä oot vänelle parhaimpia äitejä mitä voi toivoa! Ainakin mulle sä olit myös isosisko, mutta myös toinen äiti, joka täydensi hyvin ak:n "puutteet" XD. Kiitos kaikesta sys, sun kädenjälki näkyy ainakin mussa, Juusossa ja varmasti Annissakin alitajuntaisesti, vaikkei se niitä aikoja enää muistakaan :-). Onnea Vänelle näin jälkikäteen!