keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Laastarikoti

Tosirakkaus ei odottanut; sen sijaan löytyi budjettiin passeli rivitaloasunto, jonka kanssa laastarisuhde tuli enemmän kuin tarpeeseen tosirakkauteni aiheuttaman sydänsurun jälkeen.

Remontoimme pienesti pinnasta - lattiat, seinät, listat. Kaikkea ei voi pistää uusiksi, eritoten kun ajatuksena on, että laastari ei ole lopullinen, loppuelämän koti. Koti se silti on, ja siltä se alkaa hiljalleen tuntua, nyt kun kotia on alettu kuoria entisen asukkaan jättämistä elonmerkeistä, kuten:

kauhuboordeista


ja kauhupytyistä


8 kommenttia:

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Hui, minkälaisia kauhujuttuja.. ;)

Mari Wee kirjoitti...

Juu, jatkuu ihan sunnuntai-illan malliin nämä kauhujutut ;)

Laura kirjoitti...

Hui! :D

Pieni Lintu kirjoitti...

Siis vitsit mikä pönttö - tulee kukkaiskakkoja vaan. :D

Mari Wee kirjoitti...

Kukkaiskakat loppuvat onneksi lyhyeen, kun pytty vaihtuu perusvalkoiseen; tosin miehen mielestä pytyllä on niin mukava istua, että tavallinen valkoinen wc-istuin on muutos huonompaan päin. Ehkä siirrämme kukkaispytyn olkkariin, katsokoon siinä sitten telkkua vaikka, kerran on niin mukava :D

zanne kirjoitti...

"Ehkä siirrämme kukkaispytyn olkkariin, katsokoon siinä sitten telkkua vaikka, kerran on niin mukava :D"
*tirsk* Kiitos päivän nauruista!!!
Aivan mielettömän kamala tuo pytty kukkineen, mutta niin kamala että en edes tiennyt niin kamalaa olevan olemassa!!

Anna kirjoitti...

Siitä se lähtee...
Ensin nuo kauhua aiheuttavat sisustusjutut pois ja uutta ja ihanaa tilalle :)
Tuskin maltan odottaa projektin etenemistä :)

xxxxx kirjoitti...

Hihii, mikä pönttö;-) tästä tulee todella mielenkiintoista, odotan innolla ennen ja jälkeen kuviasi.

Onnea uudelle kodille ja ennenkaikkea olen iloinen että olet taas täällä. Mä muistan kaikki sun huonekalujen tuunailu-jutut ja loistavat sisustusideat. Lisää tätä, kiitos!

Hyvää pääsiäisen aikaa!