maanantai 9. maaliskuuta 2009

Naapurienkin iloksi

Olen ollut pitkään pianoton. Pienenä tyttönä pimputtelin kotipaikkakuntani musiikkiopistossa kolmivuotiaasta lähtien, mutta melkein kahdeksan vuotta sitten käpykylän pölyt kannoistani kopistellessa lapsuudenkotiin jäi hyvien muistojen lisäksi myös piano. Asia korjaantui vasta reilu viikko taaksepäin, kun ystävälliset herrasmiehet jostakin Pohojjammaalta kantoivat kolmanteen kerrokseen upean valkoisen soittopelin. Naapurit ovat saaneet viikon ajan kuulla taukoamatta stemmoja ja muita pimputuksia, joilla olen yrittänyt elvyttää puhkiruostunutta soittotaitoani Kivitalon akustiikka on upea, mutta toivon, etteivät kaikista mahtipontisimmat Mozartini ja Bachini kantaudu aivan sellaisinaan seinän välityksellä naapurien olohuoneeseen. Toistaiseksi valituslappusia ei postiluukusta ole tipahdellut.

Olen kolunnut läpi pianomusiikkia äärestä laitaan, etsien jotakin kipaleita, jotka iskevät. "Eliselle" ja "Adelinelle" eivät enää jaksa kiinnostaa, Air ja Moonlight Sonata on soitettu. Nuottivihkot tuntuvat huiman hintaisilta, ja kaivelenkin Juutuupia myöden vinkkejä kivoista pianosooloista. Ilokseni kahdeksassa vuodessa nuottitarjonta on netin myötä kovasti moninaistunut; Fasun Musiikin 9 euroa/nuotti sijaan netistä voi tulostaa itse käsittääkseni melko legaaleja nuotteja kolmella eurolla kappale.

Harjoittelen tällä haavaa soitannan ja laulannan yhdistelmää Sarah McLachlanin Ordinary Miraclen hengessä. Ystäväni odottama ja minun vauvakuumeineni kovasti myötäodottama perheenlisä saa nimensä kesänkorvilla, joten arvelin treenaavani jonkinlaisen jodlausnumeron, just in case kummiarpa osuu kohdalleni tai saan muuten vain kutsun ristiäisiin. Harjoitteluni tosin keskeytyy tuon tuosta, kun kolmivuotias tulee roikkumaan ovenkahvaan, ilmoittaen, että "korviin koskee toi laulaminen" ja että "häiritsee ihan kamalasti toi soitto".





2 kommenttia:

S kirjoitti...

No nyt alkoi lyyti kirjoittaa=)

Meidän apinakin aina toteaa:"Ei saa laulaa". Mielenkiintoista, kun iskän toinen ammatti on kuitenkin rocbändin artisti=D

Mari Wee kirjoitti...

On se ihmeellinen ja tekninen tämä blogimaailma... :D

Mä sentään olen vain wannabe-artisti, joten ei ihme, että tenavan tärykalvot ovat koetuksella riitasoinnuista ja sen sellaisesta. Ja outo juttu myös, että traktorit, kilpa-autot ja dinosaurukset saavat vapaasti örveltää pitkin huushollia, mutta että kun äiti vähän laulaa luikauttaa, niin ensimmäisestä tahdista lähtien tuloo sanomista... :D