Högholmen

Aamuinen paniikkiherätys, unihiekat silmistä ja kahvi termosmukiin. Onneksi minulle ei ollut eilen illalla Korkeasaaren reissua puhelimessa sovittaessa valjennut, että kymmeneltä ollaan SIELLÄ siellä. Luulin, että kyyti on kymmeneltä TÄÄLLÄ siellä. Pikaisesti eväsomenoita ja keksipaketti kassiin, kamera matkaan, kuskilta suurimmat anteeksipyynnöt ja pehva pelkääjänpaikalle. Tänään mennään Korkeasaareen!

Meillä päin kierros alkaa aina kissaeläimistä, ja yleensä päättyykin niihin. Tällä kertaa takaisin mennessä oli jo vähän hoppu, joten encorea ei amurinleiopardin ja ilveksen kanssa nyt saatu, mutta ensi kerralla sitten. Kissat olivat kivasti esillä, vaikka eivät aktiivisesti liikuskelleetkaan. Saukko leikki vedessä, takinit haisivat pahalle, visentti oli pahalla tuulella, karhut hammastelivat kivasti vesialtaassaan... Yksi kappale lapsia (omani, tietenkin) hävisi hetkeksi piknik-paikalta omille teilleen, mikä lisäsi stressihormoonitasoa korkeammalle kuin sunnuntaisin on periaatteessa sallittua, mutta yksi viidestä mukana olleesta on suhteellisen alhainen katoamisprosentti :D

Lempielukat löytyvät - karhujen lisäksi - Africasia- ja Amazonia-taloista. Vänen mielestä Madagascarin sihisevät torakat ovat kerta toisensa jälkeen kerrassaan "kuul", äireen suosikkeja taas ovat kääpiömangustit, eritoten silloin kun niillä on lauma poikasia. Koska Höggassa tulee piipahdeltua kesän aikana kerta jos toinenkin, lunastin hetimmiten kausilipun, opiskelijahintaan vuodeksi edullinen 18 euroa. Reilusti alle 6-vuotias tenava meneekin vielä vuosia vapaamatkustajana. Ensi kerran kun vielä muistaa keittää kahvit kotona termariin ja varata tenavalle hanskat mukaan saaren tuulilta suojamaan, rupiaa olemaan täydellinen ajanvietepaikka. Kiitokset Tuusiksen perheelle tasaisesta kyydistä Korkeasaareen ja eritoten mukavasta seurasta :)