Kaikki äidit, joiden kolmivuotiaat kävelevät helposti kuusi kilometriä kauppaan ja toisen mokoman takaisin, katsokaa muualle!
Menimme sitten hajottamaan päivittäin kolmen vuoden ajan luotettavasti palvelleet Emmaljungan Softy-rattaat. Noin vain, palasiksi. Tiesinkin, ettei kyseistä mallia enää valmisteta, mutta joku karman laki puuttui asiaan, sillä samana päivänä, kun tuskaisesti aloin etsiä uusia menopelejä vanhojen luottoratasten tilalle, oli tehtaalta tulossa jäännöserä myyntiin. Onnea onnettomuudessa, siis. Pidin peukaloisia pystyssä kokomustien rattaiden puolesta, mutta erässä olikin vain ruskeaa Jungle-kuosia sekä myyjän sanojen mukaan "seeprakuosia". Ei leopardia sentään, tai oselottia :D "Seeprakuosi" osoittautuikin vallan ihanaksi, ja tenava saa täten jatkaa ratasikäänsä vielä hetken aikaa. Minä kun en raaski vielä laittaa 3,5-vuotiasta kävelemään päiväkotiin puolentoista kilometrin matkaa heti kukonlaulun jälkeen.
Parhaat rattaat, mitä koskaan on tehty - ja työntökorkeuskin hujopille täysin sopiva. Kyllä nyt kelpaa kevätauringossa taas kärrytellä hetken rattaattoman kotiarestin jälkeen.
4 kommenttia:
Hienot rattaat ja hieno poitsu :)
sanoisin että verrattain räyheät. :)
Noihan on hyvännäköiset! Seeprakuosi kuulosti aika pelottavalta;)
Luksu käveli jo parivuotiaana monen kilsan matkoja, siskonsa ei vielä 12-vuotiaanakaan pysty samaan. Tilanne on siis fifty-sixty.
Mä oon itse istunut vielä 5-vuotiaana (isokokoisena sellaisena) pokkana rattaissa. Välittämättä ulkopuolisten kommenteista...
Joo eivätkös olekin melkein katu-uskottavat? Melkoisia seeproja se on kyllä kaupan täti nähnyt, jo on meinaan graafiset raidat :D
Lähetä kommentti