keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Rakkain Koira ja sen kaveri


Vänellä on ollut Kättäriltä asti - eli noin kolmen vuoden ja kymmenen kuukauden ajan - 24/7 kainalossaan Rakkain Koira. Bukowskin turre tuli pojalle muistamisena parin päivän päästä maailmaan putkahtamisesta entisiltä työkavereiltani, ja on siitä lähtien nähnyt maailmaa pojan kainalossa, rattaissa ja unikaverina. Rakkain Koira syö pöydässä, nukkuu peiton alla, katsoo elokuvat, leikkii autoilla ja pulahtaa toisinaan kylpyynkin (jonka jälkeen kuivattelee patterilla, ja pikkumies itkee vieressä kun ei viitsi halia märkää karvakasaa.

Rakkain Koira debytoi julkisesti Vänen lempileluista kertovassa pienessä jutunpätkässä KaksPlussassa kesäkuun alussa. Pari päivää sitten meille saapui kotiinkannettuna pikkuinen paketti, joka aiheutti ilon kyyneliä äidissä ja pojassa. Paketissa oli Uusi Rakkain Koira! Uusi Rakkain Koira on alkuperäistä selvästi paremmassa karvassa, mutta ei kauan, niin innolla se on otettu mukaan leikkikaveriksi :)




Yritin aikoinaan metsästää tätä Rakkainta Koiraa kissojen ja koirien kanssa ympäri maailmaa. Koska Bukowskin lelut ovat keräilyesineitä ja tämän viralliselta nimeltään Buddy I -koiran valmistus oli lopetettu, eivät valmistajat ja maahantuojat voineet auttaa, eikä lukuisilta jälleenmyyjiltä tehdyt kyselyt tuottaneet tulosta. Jos olisin tiennyt, että yksi lehtijuttu poikisi tällaisen ilon, olisin tarjonnut tenavaa palstoille jo aiemmin :D Nimittäin pojan ollessa pienempi stressasin kovasti sitä, missä Rakkain Koira kulloinkin oli, oliko se pakattuna kasseihin kun läksimme kesälomareissulta Oulusta, entä nappasiko naapurikehän rottweileri sen koiranäyttelyssä, eihän se tippunut laidan yli veneellä. Kerran - ja vain kerran - Rakkain Koira oli pidempiaikaisessa karussa, kun sohvatyynyt olivat haudanneet sen sohvan sisään. Meillä ei nukuttu viikkoon. Vahingosta viisastuneena Rakkain Koira on sen jälkeen pidetty lyhyemmässä remmissä, mutta jos se nukkumaanmenoaikaan onkin karussa, virtaavat krokotiilinkyyneleet jo ennen kuin olen ehtinyt näpytellä viimeisen kyläpaikan numeron kysyäkseni, voisivatko he katsoa onko turre heillä ja voisivatko laittaa tulemaan jollakin kuriiripostilla, maksoi mitä maksoi ;)




p.s. Kesäkelit ja ylenpalttinen rentoilu ovat aiheuttaneet armotonta hiljaiseloa blogissa. Yritän aktvioitua jatkossa ;)

1 kommentti:

mude kirjoitti...

Tyttäreni elämässä yhtä tärkeä kaveri on ollut citymarketin parkkipaikalta löydetty pehmonukkelöytölapsi nimeltään VAUVA. Kerran Espoon ikeassa Vauva hävisi, melkein koko kaupan ehdimme myllätä kunnes etsintään osallistunut kaupan asiakas Vauvan jostain hyllyn alta löysi. Onneksi löysi, saattaisi tyttö vieläkin parkua vaikka siitä on jo noin 10 vuotta, oli niiiin rakas. Vauva on niitä pakko säästää-muistoja.