torstai 8. lokakuuta 2009

Kirppiskevennys


Vatsanpohjassa on perhosia. Yritän kuluttaa aamupäiväni, paitsi kaivelemalla todistuksia ja juttunäytteitä, myös ajattelemalla kaikkea muuta kuin kello kolmeatoista. Minua halutaan haastattaa tänään erästä projektia silmällä pitäen, ja jännittää niin, että astmapiipulle ja paperipussille on pian tarvetta. Ulos, sisään, ulos, sisään... miksen käynyt synnytysvalmennuksessa, hengittäminen niin ohjein olisi varmasti helpompaa!

Työpaikkoja tulee ja menee. Harvoin kohdalle sattuu haku, joka tuntuu niin omalta, että itkettää. Koska olen pessimisti, ajattelen valmiiksi, etten tietenkään saa paikkaa. Silti mielessä pyörivät nokkelimmat fraasit, joilla voin haastattelijani hurmata, ja lista ominaisuuksistani, jotka ehdottomasti puoltavat valintaani tähän pestiin. En muista koskaan tuskailleeni yön pimeinä tunteina seuraavan päivän työhaastattelua. Viime yönä tein nimen omaan tätä, ja sekin uni, minkä onnistuin untuvavällyjen välissä tavoittamaan, oli tuskanhikinen ja levoton. Sen perusteella varmistan vielä lähtiessäni, että minulla on varmasti kengät jalassa ja ripsaria molemmissa silmissä.

Tässä odotellessa ihastelen tiistain kirppislöytöä, joka könöttää keittiön tasolla. Sanoin muutamalle ystävälle ääneenkin, miten ihana olisi "joku turkoosi tai mintunvihreä leivänpaahdin, mutta eihän sellaisia edes ole". Never say never. Akselista - ja muiltakin pirppiksiltä - löytää vaikka mitä, kun on silmä tarkkana. Kolmen euron paahdin paitsi näyttää hyvältä, myös toimii kuin rasvattu. Lisäksi matkaan tarttui käsityökirjanen, sekä jostakin Espoon peräkorven Fidalta Sarviksen täysretro mintunvihreä paistinlasta: siitä mainio, että kestää vaikka uunissa paistaisi, ja mahdolliset pinttymät voi hioa pois hienolla santapaperilla. Fidalta kaappasin myös Indiskan mukin eurolla. Minulla on ollut aamukahvimukina ihan samanmoinen, johon joskus kyllästyin ja kauppasin huutiksessa. Nyttemmin harmitti, sillä ihastuin vaaleansinerviin sävyihin uudelleen. Sain ihanuuden eurolla takaisin. Tästä kelpaa litkiä ties monennettako aamukahvikupillista kello yhtä odotellessa...

Pitäkää peukaloita pystyssä tälle mammalle! Tenavaltakin tätä pyysin, totesi tuskastuneena, että "hän kyllä haluaa tehdä muutakin kuin seisoa peukalot pystyssä". Ilmeisesti apuja ei sieltä suunnalta ole tähän päivään tulossa.



12 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Pidetään peukkuja! Ihania löytöjä, juuri minun värisiä!

Pieni Lintu kirjoitti...

Tsemppiä!!!!

Ihanuuksia kuvissa! :)

zanne kirjoitti...

Tsemppiä sinne!!

Kyllä peukut on täälläkin pystyssä!

Henna kirjoitti...

Peukalot on pystyssä!

Maikkis kirjoitti...

Peukkuja täältäkin!
Ja ompa söpö paahdin!

Katja kirjoitti...

Peukkuja!

Jasupo kirjoitti...

Kannustuksia täältäkin suunnalta!

Anonyymi kirjoitti...

Tsempit sinne! Itsekin sain kutsun työhaastatteluun ensi viikon tiistaiksi ja jännittää kovasti. Työ olisi unelmani ja vielä kotipaikkakunnalla. Ja samat ajatukset kuin sinulla, että yritän rauhoitella itseäni toistamalla etten sitä työtä kuitenkaan saa. Tulee liian iso pettymys muuten...Luen blogiasi lähes päivittäin ja nyt oli pakko kommentoida kun ollaan "samassa veneessä" =
Minna

-J- kirjoitti...

Oijjoi, kiitos kaikille peukuista! Vaikka en suurinta osaa ehtinyt nähdä ennen haastattelua, taisin alitajuisesti tuntea ne, niin oli varmantuntuinen olo. Minusta kyllä tykättiin, mutta en tiedä, tykättiinkö riittävästi. Vastausta joutuu odottelemaan ensi viikkoon, todella tuskallista.

Minnalle tsempit edessä olevaan haastatteluun! Kiva kun jätit puumerkkisi :)

Milla Lappalainen kirjoitti...

Fiilis varmaan samanmoinen kuin au pair haastikseen meille tullessa XD tai sitten ei :D

Aamunkukka kirjoitti...

Maija Myöhäinen täältä myös hengessä mukana!
Voi elämä, eivät he tiedäkään minkä helmen menettävät jos eivät sua valitse;-)

Hienoja löytöjä teit; niin kauniita kuvia taas!

Mia kirjoitti...

Peukut on myöhässä tai nyt uusia peukkuja että saat työn! :o)

Ihanan hempeitä ostoksia!