Kun Kierrätyskeskus oharit teki

Tänä vuonna agendassa oli vanhan nojatuolin raijaaminen ylimääräiseksi löhöpaikaksi ja omaksi lukutuoliksi. Agendassa on myös ajan järjestäminen hömppälukemiselle, mutta siinä pisteessä en toistaiseksi vielä ole. Laiskanlinnojahan on Kierrätyskeskukset, Huuto.netit sun muut mestat vinollaan, mutta autottomalle ja tällä haavaa suhteellisen laiskalle netinkäyttäjälle ja kirpparinkiertäjälle todellisuutta on se, että huudetaan tuoli kympillä ja maksetaan pakun vuokrasta kymmenkertaisesti. Ei näin.

Päivänä muutamana satuin vilkaisemaan vanhan työkaverini Facebook-statusta (kyllä, siitäkin huolimatta, että työkoneellani on trackeri ja Facebookin käyttö on työaikaan kiellettyä!). "Kierrätyskeskus teki oharit", kuului status. Minä tietysti uteliaana kysymään, että mitä kiertoon oli menossa, jolloin tuli kuvalinkki koirasta istumassa yllä olevalla lepotuolilla. Tuoli toimitettiin kotiin astikka ja kaupanpäällisinä sain rupatella mukavia parin tunnin ajan, kahvin ja marjapiirakan keralla.

Mikä siinä muuten on, että kulunut ja kulmastaan kokoon kursittu tuoli on kivempi kuin rivi präniköitä tuoleja?