maanantai 2. marraskuuta 2009

Krabat.se


Vielä riitää asiaa Tukholmasta, eikä tämä vielä tähän(kään) pääty.

Vanhankaupungin katuja kohti kuninkaanlinna tallatessamme seisatuin äkisti keskelle mukulakivikkoa; edessä olevan lelukaupan ikkunassa oli puna-valkopilkullinen bambi! Heitin selälleni itkupotkuraivarien vallassa keskelle katua, taioin tannerta naama punaisena ja räkä valuen (no ainakin mieli teki) mutta mukana ollut äitini ei antanut tiukan aikataulun vuoksi minun livahtaa kauppaan sisälle, olimmehan myöhässä museosta. On toki täysin soveliasta olettaa, että tavarat jotka ovat olleet osapuilleen samoilla paikoilla 1100-luvulta lähtien karkaavat juosten Mälarenin selälle juuri sillä aikaa, kun minä ostan pilkutettua bambia.

Krokotiilinkyyneleet kuivattuani tein karttaan merkinnän siitä, missä bambi-ikkuna sijaitsi, ja karkasin paluumatkalla kauppaan. Juosten. Juosten lähinnä siksi, että äitini jätti superkalliit kirppariostoksemme jonnekin linnan säilytyslokeroon. Ei se mitä, mutta kaikki ovet olivat jo lukossa, kun palasin unohtunutta nyssäkkää hakemaan. Voe pojat muuten, kyllä se on iso pytinki, ainakin kun sitä linnaa ja piha-aluetta juosten mittailee, mielessä laivan lähtöaika ja lelukaupan ikkunan bambi, ensisijaisesti tietenkin jälkimmäinen.

Naama punaisena puuskutin lelukaupan kassatädille haluavani ikkunan bambin. Ei ole, sanoi täti, mutta on tällainen lintu, otatko sen? No haloo, en todellakaan! Oliko Disneyn Bambilla elokuvassa siivet ja nokka? No niin, eipä ollut.

Ei myynyt täti bambia, vaikka melkein polvilleni tiskin eteen heittäydyin ja kädet rukoukseen pistin. Kuvia ottaessani täti pyysi kirjoittamaan kaupasta nätisti. Niin varmaan, oli ensimmäinen ajatus, mutta ihania lelusia hipelöidessä harmitus hävisi. Jääpähän ensi reissulle hankittavaa. Yläkuvan puiset ja pehmoiset leivokset ihastuttivat, samoin aavistuksen kitsch pilkkunurkkaus. Tuo iso bambi on lamppu. Kuvitelkaa. En ostanut sitä. Vielä.

Mitäkö ostin? No vitsi. Paksuja puukyniä tenavan käyttöön. Tenava valitsi itselleen jonkun 50-luvun Letukan autohyllystä. Lisäksi ovensuusta oli napattava lohdukkeeksi vielä Catalina Estradan bambiaiheinen kortti, josta kuva sitten kun se taipuu tauluksi.

Krabat-lelukauppoja löytyy Tukholmasta useampi; tämä "sokeriton karkkikauppa" sijaitsi osoitteessa Stora Nygatan 21. Putiikin sivut löydät tästä.


6 kommenttia:

Roosa kirjoitti...

Itse eksyin tuohon samaan kauppaan ja sydän vuosi verta kun en saanut kaikkea kotiin, ostin vain tuon kuvassasi olevan sinisen vauvalelun omaksi ilokseni.

Reettamon kirjoitti...

IHANIA tilpehöörejä!

Nyt viimestään mun on siis pakko päästä Tukholmaan! Olen reissua sinne jo tovin suunnitellut, mutta kun tuo ukkeli ei lämpene ikinä millekkään reissuille. Pitää houkutella joku kaveri mukaan. Olis kiva kyllä asua vähän etelämmässä niin olisi hieman helpompaa (ja halvempaa) pyörähtää meren takana(tosin inhoan sitä laivameininkiä).

Mari Wee kirjoitti...

Roosa: no todellakin, olin enempi innoissani kuin tenava :D

Reettamon: mää menen ens reisulla 100% varmasti tuonne päk, soitan vaan etukäteen ja pyydän varmistamaan, että pilkkubambeja on hyllyn täydeltä :D

Mari Wee kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Katja kirjoitti...

Ihanasti kerrottu. Saitko omaisuutesi sieltä museon suljettujen ovien takaa?

Mari Wee kirjoitti...

Katja: sain, juoksut juostuani. Yritin myös nyrkillä vähän takoa muutamaakin rautaovea, mutta eivät auenneet. Se ovi, mistä poistuimme, meni meinaan perästä lukkoon, kun paikka sulkeutui... Siellähän oli se parlamentin neuvonpito samana päivänä, pitää olla kiitollinen ettei tullut kansainvälinen selkkaus tästäkin :D Hirvittävintä oli, että pussissa oli Emmauksen kirppisostokset, arvoltaan reeeeiiiiilusti alle kympin, mutta ihan meinasi itku tulla, kun ajattelin, että sinne ne nyt jäivät, Pohjoismaiden paksuimman seinän (5,5m) tykö :D