tiistai 31. maaliskuuta 2009

Salaisia pääsiäisaskarteluja

Salainen ystävä muisti meitä maanantaina ihanaisella, keväisellä askartelutsetillä:




Koska olin edellisyön koulutehtävän parissa valvomisesta tainnutettu jo kuudelta illalla, jäi yhteinen askartelutuokio tähän iltaan. Väkersimme Vänen kanssa viisi söpöistä pääsiäiskorttia mummeille ja kummeille, ja tarvikkeita jäi vielä seuraaviinkin näperryksiin. Kiitos salaiselle ystävällemme tästä mukavasta yllätyksestä - laatuaikaa Erikeeperin äärellä on tottavie ollut viime aikoina liian vähän ;)









sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lastenhuoneessa

Olemme asuneet uudessa kodissa vasta reilusti alle vuoden, mutta a) olen jo kyllästynyt nykyiseen puolivalmiiseen sisustukseen ja b) haluan saattaa ripeästi loppuun uuden, suhteellisen yhtenäisen kodin sisustan (ehkä siksi, että kun se on valmis, pääsen jo suunnittelemaan seuraavaa uudelleenjärjestelyä, värimaailman vaihtoa ja muuta myllerrystä ;) ). Myös lastenhuone joutuu muutoksen kohteeksi, vaikka menettelisi jo ihan tällaiseen... Huoneen seinä on kirkuvan limen värinen, ja yhdellä seinällä on kirkkaanpunainen metallikaappi. Muut kalusteet ja lisukkeet saavat mennä vaihtoon - ja itse asiassa melkein kaikki tavarat jo odottavatkin uusia omistajiaan noutamaan ne seuraavalle pienelle leikkijälle ja nukkujalle käyttöön. Lähtökohtana on limenvihreä seinä ja punainen kaappi, tavoitteena tenavalle sopiva huone, jossa lelut pysyvät järjestyksessä, jossa on tilaa piirtää ja askarrella, ja joka miellyttää sekä tenavan, että äidin silmää.

Tavoilleni uskollisena luulen, että musta löytää tiensä tenavankin huoneeseen - ainakin jossain määrin. Valkoista siellä jo onkin, seinissä, muun muassa. Vihreän vastaväriä, kirkasta punaista, sopisi huoneeseen neljänneksi väriksi enemmänkin kuin yhden kaapillisen verran. Haussa on sänkyä ja tuolia, pöytää ja hyllykköä, lelulaatikkoa ja verhoa... ja mitähän vielä.

Huone on hirmuisen pieni, mutta tähänkin asti sinne on mahtunut kaikki tarpeellinen, joten sisustan uutta luottavaisin mielin. Lelut löytävät joka tapauksessa aina tiensä keskelle olohuonetta. Sitä paitsi poika on toimissaan melko pedantti (kehen lie tullut?) ja raivaa leikkinsä rivakasti ennen uusien leikkien aloittamista. Näillä neliöillä mennään nyt ainakin seuraavat pari vuotta, ja toiveissa onkin nyt kasata huone, jolla pärjätään ainakin sen aikaa. Alakuvassa lähtökohtatilanne, rajana vain rahapussi ja mielikuvitus.

Kalustevinkkejä? Säilytysvinkkejä? Edullisia tuunausvinkkejä? Mitä vain vinkkejä!


keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Melkein Maria Theresa

Muutosta uuteen kotiin on jo hyvät yhdeksän kuukautta, mutta makuuhuoneen kattovalaisin - kuten moni muukin kotimme muutoskohde - on antanut odotuttaa itseään tähän asti. Sopivaa ei kerta kaikkiaan ole tullut vastaan. Pianon muuttaminen osaksi makuuhuoneen kalustusta ratkaisi asian. Kävellessäni loskaisella Bulevardilla sisustusliike Dayn ohi näkökenttääni osui ihanainen halpiskopio Maria Theresa -mallisesta kattokruunusta. Valkoinen valaisin muoviprismoineen on valkoisessa makuuhuonessa keveä ja juhlallinen, olematta itse asiassa hitustakaan liian korni. Todellinen opiskelijabudjetin kristallikruunu!


maanantai 9. maaliskuuta 2009

Naapurienkin iloksi

Olen ollut pitkään pianoton. Pienenä tyttönä pimputtelin kotipaikkakuntani musiikkiopistossa kolmivuotiaasta lähtien, mutta melkein kahdeksan vuotta sitten käpykylän pölyt kannoistani kopistellessa lapsuudenkotiin jäi hyvien muistojen lisäksi myös piano. Asia korjaantui vasta reilu viikko taaksepäin, kun ystävälliset herrasmiehet jostakin Pohojjammaalta kantoivat kolmanteen kerrokseen upean valkoisen soittopelin. Naapurit ovat saaneet viikon ajan kuulla taukoamatta stemmoja ja muita pimputuksia, joilla olen yrittänyt elvyttää puhkiruostunutta soittotaitoani Kivitalon akustiikka on upea, mutta toivon, etteivät kaikista mahtipontisimmat Mozartini ja Bachini kantaudu aivan sellaisinaan seinän välityksellä naapurien olohuoneeseen. Toistaiseksi valituslappusia ei postiluukusta ole tipahdellut.

Olen kolunnut läpi pianomusiikkia äärestä laitaan, etsien jotakin kipaleita, jotka iskevät. "Eliselle" ja "Adelinelle" eivät enää jaksa kiinnostaa, Air ja Moonlight Sonata on soitettu. Nuottivihkot tuntuvat huiman hintaisilta, ja kaivelenkin Juutuupia myöden vinkkejä kivoista pianosooloista. Ilokseni kahdeksassa vuodessa nuottitarjonta on netin myötä kovasti moninaistunut; Fasun Musiikin 9 euroa/nuotti sijaan netistä voi tulostaa itse käsittääkseni melko legaaleja nuotteja kolmella eurolla kappale.

Harjoittelen tällä haavaa soitannan ja laulannan yhdistelmää Sarah McLachlanin Ordinary Miraclen hengessä. Ystäväni odottama ja minun vauvakuumeineni kovasti myötäodottama perheenlisä saa nimensä kesänkorvilla, joten arvelin treenaavani jonkinlaisen jodlausnumeron, just in case kummiarpa osuu kohdalleni tai saan muuten vain kutsun ristiäisiin. Harjoitteluni tosin keskeytyy tuon tuosta, kun kolmivuotias tulee roikkumaan ovenkahvaan, ilmoittaen, että "korviin koskee toi laulaminen" ja että "häiritsee ihan kamalasti toi soitto".





sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kaupunkilaiset maalla

Pyhäpäivän kunniaksi perhekuntamme piipahti maalla. Maalle oli meiltä kaupungista matkaa mahtaisat puolitoista kilometriä, mutta miljöö ehti silläkin matkalla muuttua huomattavasti. Haltialan kartanon pihapiiri kimmelsi auringossa, ja ihanan keväinen talvisunnuntai oli houkutellut samaiseen pihapiiriin runsaasti muitakin lapsiperheitä. Makkara näkyi paistuvan grillissä ja kaakao höyryävän monessa mukissa. Me keskityimme tenavan johdolla lähinnä tutkimaan erilaisia maatalouskoneita. Tallissa oli useampi äes rinnakkain, ja jokaisen kohdalla poika muisti kysyä: "mikä tää kone on? Mikä tää kone on? No mikäs tää kone sit on?". Traktorin pyörät kiinnostivat huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi auringossa paistattelevat, märehtivät mullikat. Lampolassa ilmoitettiin olevan karitsointi käynnissä, ja se oli siten suljettuna huhtikuun alkuun. Muita eläimiä emme menneet sisätiloihin katsomaan, vaan viihdyimme ulkosalla, otimme kyytiä napakelkassa ja haistelimme maaseudun aromeja.