Teinix korux

Tiedetään, tiedetään; olen armottomasti muutaman vuoden myöhässä. Saanko anteeksi, jos tunnustan, että minulla ehti jo olla taannoin muutama Nomination-ranneke, joihin kyllästyin ja pistin kiertoon? Nyt italialainen ihanuus iski uudestaan, ja Joulupukkikin osasi tuoda matkamuistopalasen tuomisikseen. Teräksenvärinen setti sai kaverikseen kullatun rannekkeen, joka on niin ihquda, ettei se taida tarvita ainuttakaan palasta, vaan kelpaa ihan tuollaisenaan.

Ihailin aina pienenä äitini matkoiltaan keräämää rannekorua, jossa roikkui muistoja maailman joka kolkasta. Itse ajattelin soveltaa tätä lapsuusmuistoa ja kerätä rannekkeen täyteen paikkoja, joissa olen saanut piipahtaa. Rannekkeesta saavat kodin niin pyramidit, sillat, tornit kuin kaaretkin. Ehdoton suosikkipalaseni on kuitenkin uusi fleur-de-lis - kuvio, jota olen tapeteissakin kovasti kuumotellut.

Bambipiristys

Olen paininut menneen viikon vakavien asioiden äärellä. Ilmeisesti jonkin sortin suvantovaihe on liikaa pyydetty. Olen kuunnellut Irinaa liian kovalla - tiedättekö, kun joidenkin biisien sanat vain osuvat yks yhteen? En jaksa enää kastella kuihtuvaa parisuhdetta, koen olevani tyystin väärällä alalla ja näännyn työtaakkani alle. Vuoden ensimmäinen kuukausi on siis kulunut äärimmäisen mahtavissa merkeissä. Not.

Kuvan eBaysta bongattu bambilautanen saapui perjantaina piristämään luvattoman alakuloista viikkoa. Tunnen tällä hetkellä itseni todella vanhaksi, joten kerrankos sitä alkaa porsliinitasseja samoin tein seinilleen keräilemään.

Irina soi edelleen, vaikein on vielä tekemättä eikä se työtaakkakaan hellitä ennen kesäkuuta. Joku pieni pala loksahti kuitenkin viimein eilen kohdalleen. Tunnelma on toiveikas.

Toile de Jouy

Tapetinmetsästyskausi jatkuu kiivaana. Saalis on ollut laihanlaista,

mutta aistini kertovat, että nyt ollaan hyvinkin oikeilla jäljillä.

Nämä Toile de Jouy -tyylisuunnan edustajat löytyivät täältä,

jossa on esillä toile-tapetteja jokaiselle sopivassa sävyssä.

Ekaa kertaa

Vähän hirvittää...

"Tämä on ihan liian liukasta! Ihan tyhmä jää!"

Muutaman sekunnin itsenäinen yritys pitämättä äidin kädestä kiinni.

"Jos mie opettelen niin osaanko sit luistella tollai?" (viittaa samalla kentällä luisteleviin kolmos-nelosluokkalaisiin). "Hei kato äiti sekii kaatu! Sekii kaatu!"

Kahden euron kirppariluistimista tulee tänä talvena olemaan suurta iloa.

Tänään tulee toinen yritys tätä samaa lajia. En muistanut, että luistelemaan opetteleminen on ihan näin vaikeaa. Pitäisiköhän tenavan takalistoon vyöttää tyyny ja polviinkin jonkin sortin suojukset?

Sekakäyttäjä

Pieni Lintu pisti liikkeelle musa-aiheisen haasteen loppuviikon piristykseksi täällä.

"Mitä kuuntelet? Mitä musiikkityyliä et voi sietää? Missä kuuntelet?"

Olen todellinen musaholisti ja musiikin sekakäyttäjä. Työmatkat taittuvat iPodin napit korvissa, kotona kuunnellaan aamutuimaan radiota, koneen ääressä työskennellessä soi Spotify. Autossa, jos pääsen sellaiseen luksuskyytiin, soitetaan asianmukaisesti cd:itä - kovaa!

Korviin virtaava melusaaste vaihtelee äärestä laitaan, täysin tilanteesta riippuen. Kuuntelisin varmasti Vesivehmaan jenkkaakin, jos se sillä hetkellä tuntuisi iskevältä. Olen kuunnellut useamman kerran Hanna Ekolan Villihevosia, ja fiilistelen toisinaan Suomen vanhoilla euroviisubiiseillä (hei, Kaija Kärkinen ja Rostin Vicky, kamoon!). Rallattelen Rihanna, Britneytä ja muita tusinatyttöjä. Sopivassa mielialassa sydämeni läikähtää Takakujien Pojille, ja olen masteroinut Ronan Keatingin lyriikat otsalohkooni niin, että ne tuskin pyyhkiytyvät muistista lähiaikoina. Yhtä lailla lauleskelen Sonata Arcticat ja Turisakset. Niinno, lauleskelen, ellei tenava komenna kovaäänisesti ja käskytä korviaan pidellen: "lakkaa metelöimästä, korviin koskee, en pysty keskittymään nyt tähän rakennushommaan!".

Jos nyt ihan aikuisten oikeesti pitää valita muutamia musasuosikkeja, niin litanian alkuun mahtuvat ainakin Muse, 30 Seconds to Mars, Coldplay ja Keane. Jenkkivuosina tykästyin Suomessa hieman tuntemattomammaksi jääneeseen John Mayeriin, joka on säilynyt kestosuosikkina kohta kymmenkunta vuotta. Luulin pitkään, että inhoan Tähkän Latea - mutta luulin väärin. En varsinaisesti tykkää, mutta voiko sitä vahvasti sanoa inhoavansakaan, kun toistuvasti saa itsensä kiinni rallattamasta "hetkeksi en sulle rupia, iäksi en sulle kelepaa"? Ai niin: ihastuin kovasti Pienen Linnun kuvaukseen "teini-ihkutus-emo-ranteetauki-rallatuksista". Käykö tähän Tokio Hotel? Se on niiiiiin ihQu hei! Voin luikauttaa teille Spring nicht'in vaikka tältä seisomalta!

Kerskakulutan myös klassista musiikkia. Työmatkoilla siitä saa mukavan levollisen mielentilan, ja vastaavasti jos on illalla aikaa sytytellä kynttilät ja katsella maailmanmenoa sohvankulmasta käsin, sopii klassinen hyvin tunnelmanluojaksi ja taustamusiikiksi. Soittolistalla on muun muassa Stravinsky, Haydn, Schubert, Tchaikovsky ja Debussy. Lisäksi kuulostelen pianotaitureita, kuten Jim Brickmania, George Winstonia ja uusinta suosikkiani, Yirumaa.

Musiikki siis soi. Ja soi. Ja soi. Reissuilta tulee aina ihania muistoja mieleen, kun kuule jonkun tietyn biisin. Yhden toiveen kuitenkin esittäisin, hulvattoman Facebook-yhteisön hengessä: I wish music played during epic moments of my life and not just in movies.

Viskovan haasteen eteenpäin! Anna sen soida :)

p.s. Nappaa musapostaukseesi myös ylläoleva kasettikuva. Se on kotoisin Shabby Blogsista.

Valoa kansalle

Muuton jälkeen pariin huoneeseen lykätyt Ikean riisipaperipallerot ovat uhanneet jäädä pysyviksi valaistusratkaisuiksi. Olen äärimmäisen ronkeli, mitä lamppuihin tulee. Siksipä olinkin salamana kysymässä ostopaikkaa, kun näin pienen suloisen "kristalli"kruunun täällä. Sain ohjeeksi kipaista paikalliseen Anttilaan, ja jo oli seuraavana päivänä makuuhuoneen katossa oma pieni köyhän miehen (tai naisen) kristalliratkaisu. Makkarissa ei kovasti yleisvaloa tarvita, joten entinen viiden valopään kattokruunu sai siirtyä olohuonetta valaisemaan.

Koska olen päättänyt olla maailman paras äiti ja luovuttaa isomman makuuhuoneemme tenavan ja tämän loputtomien legorakennelmien käyttöön, muuttaa pieni kattovalaisinkin naapurihuoneeseen, jahka maalaushommat valmistuvat; tai siis paremminkin jahka ne edes saataisiin alkuun.

Pakkelit ja silotteet

Hipsu pisti taannoin haasteen kiertoon täällä:

"Haastan kaikki halukkaat blogaamaan omista käyttämistään kosmetiikkatuotteista kera kuvien."

Olen kovin urautunut kosmetiikan kuluttaja. Pakkeleihin, silotteisiin ja sotamaalauksiin saa upotettua uskomattomat määrät rahaa niin halutessaan. Itse en suostu enää testailemaan sitä sun tätä, vaan pysyttelen aika pitkälti niissä tuotteissa, jotka olen vuosien saatossa hyväksi havainnut (ja tuskailen sitten paniikissa, kun kosmetiikkajätti päättää hyllyttää juuri sen maailman parhaimman ripsarin).

Ensinnä äidiltäni periytynyt ominaisuus: yövoide on oltava Lancômen, muista ei puhettakaan. Tällä hetkellä käytössä on Primordiale Optimum Nuit, valmiina odottamassa Primordiale Nuit. Näitä hamstraillaan aina Hullareilta ja Sokoksen aleista. Meikin alle sen sijaan sujahtaa Lumenen Time Freeze, kiinteyttävä pikakaunistaja. Sopivan ohut ja kevyt minulle, kasvojen iho ei tämän tukevampaa rasvaa päiväsaikaan kaipaa. Kohentaa ihon kompleksia ihan jo itsessäänkin.

Suihkusuosikkina ikivanha Body Shopin kookos. Tämä on jo aika nostalginen, mutta hitsi, kun se tuoksuu aina vaan niin hyvälle. Ehdoton kuorintasuosikki on saman lafkan mango-kuorintavoide. Kuorii ihon ihanasti, tuoksuu ihanalle ja jättää ihon ihanan pehmeäksi. Seassa on jotakin öljyä, joten rasvata ei enää kuorinnan jälkeen tarvitse.

Hiustuotteista suosikkina tällä hetkelleä Redkenkin pehmentävä shampoo - minulla kun on melkoiset jouhet hiuksien tilalla. Valmiiseen kampaukseen on kiva suihkia Tigin Headrush-kiillesuihketta, ja jos oikein meinaa luonnonkihara käkertyä, saman puljun Control Freak auttaa.

Poistun ihmisten ilmoille harvoin ilman pätevää sotamaalausta. Olen hurjan tykästynyt Urban Decayn Deluxe Eyeshadow-luomiväriin, sillä siinä on mukava pakkaus ja peili sisäpuolella. Poskipunaa paikkaa Diorin Diorshadow Powder, ja huulikiilteenä muun muassa Shiseidon The Makeup. Toinen kuvan huulikiilto, Cargo, on Sephorasta, ja niitä saavat muun muassa jenkkiystäväni lähetellä aina säännöllisin väliajoin, niin olen tuotteeseen koukussa. Olen ilmeisen jumissa teinitasolla, sillä huulipunaa en osaa käyttää, vaan apoteekin Bepanthenia ja huulikiiltoja :D

Ripsiväreistä käytän nykyisin oikeastaan pelkästään L'Oréalin tuotteita. Minulla on luonnostaan törkypitkät hiukset, jotka muuntautuvat näillä vielä pidemmiksi. Meikkipussista löytyy sekä Panoramic Curl että Double Extension Beauty Tubes.

Näin talvella - ja muutenkin - olen jatkuvasti hölväämässä käsiäni. L'Occitanen karitevoide on yksi suosikeistani, samoin Body Shopin Almond Oil Hand Rescue Treatment ja saman putiikin Coconut Body Butter. Jalkoihin on iltaisin mukava hölvätä myös Body Shopin hamppu-jalkavoidetta. Hamppuvoiteet muodostavat mukavan "kalvon" ihon pintaan, eivätkä tunnu tahmaisilta. Ainoana miinuksena niissä aika omituinen "tuoksu".

Meikit säilyvät kivasti Friis & Companyn hopeanhohtoisessa meikkipussissa. Sotamaalaus kelpaa levittää ihanalla Diorin Holiday Collection -sivellinsarjalla, jotka järjestäytyvät omaan pussukkaansa. Tämä joululahja odottaa vielä korkkaustaan.

Heitän haasteen eteenpäin kaikille paklaajille!

Salaista postia!

Postin täti toi meille ilmoituksen isosta kirjeestä päivää-paria ennen joulua. Kun kirjettä menin sitten välipäivinä lähipostista hakemaan, ei sitä löytynyt sitten mistään. Postin tädit ja sedät jäivät breiviä etsimään, ja viimein kuluneella viikolla sain soiton, että nyt olisi yksi eksynyt lammas löytynyt. Ilmeisesti Itellan hyllytyssysteemi ei ole täysin pettämätön.

Mystinen kirje paljastuikin Salaisen Ystävämme paketisi! Salainen lähetti meille kaksi mustavalkoista tyynynpäällistä (ilmeisesti Salaisemme osasi hienosti ennakoida jokakeväisen kyllästymiseni väreihin ;)). Tyynynpäällisiä ei voi olla koskaan liikaa varastossa, niillä kun on niin helppoa ja halpaa uusia kodin ilmettä.

Kuoressa oli myös Gandhi-leffa ja tenavalle Ti-Ti Nalle -cd. Olemme siitä omituista sakkia, ettei meillä ole cd-soitinta, kun kaikki musiikki on ämpeekolmosina ja -nelosina, mutta emmeköhän keksi keinot kuunnella Ti-Tin lauluja. Lisäksi mukana oli mukavan keväisiä tuikkukynttilöitä.

Kiitokset Salaisellemme!

Parhaita saatavissa olevia kaurahiutaleita

Elovenaa saa nyt mielettömissä retrorasioissa, jotka ovat vanhanaikaisia
aina mainoslauseiden ylisanoja myöden.
Ihanuutta on saatavissa kilon kaurahiutalepaketti sisällään
vitosen kohtuuhintaan rajoitetun ajan.

Liisterissä

Niinä iltoina, kun uni ei ole tullut jo ennen kuin pää osuu tyynyyn, silmissä ovat villiseet lampaiden sijaan tapettimallit. Koti kaipaa särmää, ja olohuoneessa pieni seinä kaipaa särmikästä tapettia. Vähennän värejä kovastikin, joten näitä ei tarvitse visioida vaaleanpunaisten pilkkujen kaveriksi. Tapettia tarvitsevan alueen koko on vain noin 150 x 150 cm, joten tapetti voi olla aika ärjyäkin ilman että se aiheuttaa suuria migreenikohtauksia. Tapetoidusta seinästä tulee tausta valkoiselle Ikean PS-metallikaapille ja mustalle televisioruudulle, ja seinä on itse asiassa kaapin tausta. Tapetti sujahtaa kiinni todennäköisesti ohuelle kovalevylle, ei suoraan kiinteään kaappiin, mutta tekniset kehitelmät ovat vielä aavistuksen kesken; tärkein on tapetin valinta.

Valkopohjainen, mustalla kuvioitu tapetti tuntuu ainakin tällä hetkellä miellyttävän silmääni eniten. Mustapohjaiset tapetit, vaikka näillä samoilla kuvioillakin, tuntuvat hurjan mustilta, vaikka alue jääkin hyvin pieneksi. Värejä en oikein uskalla ajatella, kun tunnun olevan melkoinen tuuliviiri näissä sisustusjutuissa - voisin lyödä vetoa, että parin kuukauden päästä saisi olla taas väriä vaihtamassa, vaikka nyt suosikkinsa valitsisi. Näitä saattaisi jaksaa katsella? Vai?

Tuleeko tästä mieleen Rochardin testi?

Tämä taitaa olla tämänhetkinen suosikkini, kaikessa mahtipontisuudessaan.

Kukkakuviota...

...ja krumeluuria.

Tällaisiin olen mieltynyt, mutta lisää saa ehdottomasti vinkkailla. Kaikki postauksen tapetit ja kuvat on poimittu Wallpaper from the 70s -nettiputiikista, joka pitää majaansa ymmärtääkseni Saksassa. Olen kolunnut kamalan määrän nettikauppoja, mutta jos suinkin ehdin, yritän päästä viikonloppuna hypistelemään vielä tapettikirjoja ihan livenä, ennen päätöksentekoa.

Voisi tietysti olla hyvä - työtahdin tässä päivä päivältä kiristyessä ja tehtäväpinon kasvaessa - olla kaukaa viisas ja pehmustaa kaiken varalta seinät ;)

Arvontalaulu raikaa

...on arvonnan aika, kelle nalli napsahtaa, nalli napsahtaa...

Kummeleiden Arvontalaulun lisäksi asiassa avusti Random.org. 135 arpalippua, kun lasketaan linkittäjät - suurensuuret kiitokset mielenkiinnosta kaikille, hurja määrä osallistujia! En hankkinut näin työpäivän alla käteeni kramppia rustaamalla näitä paperille, etenkin kun Pakkalan Aulis Gerlander jr. elikäs tenava on nukkunut jo hyvät nelisen tuntia yöuniaan.

Rumpujen pärinää... ja ensimmäisenä koneesta tipahti numero 96. Pieni Lintu, Pieni Lintu, pilkkuja keittiöönne patakintaan ja muffinssivuokien muodossa!


Lisää rumpujen pärinää... lohdutuspalkinto osui arpalipulle numero 62, rekisteröityneelle käyttäjälle nimeltänsä Marjo. Sinä pääset jatkossa leipomaan pilkullisia muffinsseja!

Kiitos vielä toistamiseen kaikille osallistumisesta. Voittajat, laittakaahan kommentteihin osoitetietoja, niin pistän palkinnot Kustin poljettavaksi.

Seuraavan täyden kympin arvontaa ei taida tulla, mutta arpaistaanhan taasen, kun eteen sattuu jotakin kivaa arpaistavaa :)

Edit. Arvonta muuten suoritettiin kännyni kellon mukaisesti klo 00:01, mutta aloin kirjoitella tätä tekstiä jo eilisen puolella. Siitä siis virheellisen oloinen päivämäärä ja kellonaika.

Purkutyömaa

Joulu on ohi, ainakin poloisen piparitalon osalta. Tänä vuonna koristelun teemana oli maku (ja kuten aiemmista kuvista kävi selvästi ilmi, hyvä maku ja mukava ulkonäkö ovat näillä leipurin taidoilla toisensa poissulkevia seikkoja) ja hyvin mökki tenavalle maistuikin!

Loppiainen on ovella, mutta joulukoristeet vielä kaikki paikoillaan. Joku näkyi blogimaailmassa ottaneen koristeet suurinpiirtein pois jo Tapanina, naapurilla käydessäni huomasin koristeiden kadonneen pari päivää sitten. Omituista. Minä nautin koristuksista ja valoista niin, että soisin kuusen törröttävän nurkassa esimerkiksi juhannukseen asti. Valitettavasti kuusi karisee sitä tahtia, että joudumme luopumaan tästä jouluvieraasta huomenissa, samoin kuin vapaapäivänä on hyvä aika pakata koristelut laatikkoon ensi vuotta odottamaan.


p.s. Osallistukaahan kiireen vilkkaa vielä pilkulliseen arvontaan sivupalkin linkistä, mikäli ette ole vielä niin ehtineet tehdä!

Äidin unilelu

Kuten arvasittekin, bambifiksaationi on niin ilmiselvä, että Joulupukkikin osasi pajaltaan kääräistä minulle pakettiin ikioman pehmobambin. Tämä suurehko sarvipää makailee päivät sängyllä, mutta joutuu valitettavasti yöksi nurkkaan häpeämään sen vuoksi, ettei oikein osannut käyttäytyä ensimmäisinä öinä uudessa kodissaan; bambin jalassa on meinaan nappula, josta painamalla se pitää (hyvin epäbambimaista) ääntä, ja heräsimme muutaman kerran yössä kauhunsekaisin tuntein siihen määintään, kun jalka tai käsi oli unissa pyöriessä osunut bambiin.

Näin puhein uuteen viikkoon - tunnin yöunilla! Yritin saada unenpäästä kiinni pitkät pätkät, nousin välillä ylös, puuhastelin, join teetä, luin, siivosin... ei mitään vaikutusta. Viimeisen kerran katsoin kello kymmentä vaille neljä, ja kello soi lopulta kymmentä vaille viisi. Viikon aloitus olisi toki voinut olla aavistuksen armollisempikin, mutta ehkä saan syyttää itseäni - ilmeisesti iltayhdeltätoista juodut pari kahvikupillista todella voivat viedä yöunet. Reipasta viikonalkua kuitenkin itse kullekin!

Kuva-arvoitus

Kevennys viimeiseen vapaapäivään ennen paluuta totaaliarkeen.
Arvaa kuka tai mikä on kuvassa?

Erilainen näkemys ilotulituksesta