maanantai 30. marraskuuta 2009

Rie Elise Larsen


Toivottavasti jo tällä viikolla Ihan Pieneen Putiikkiin tupsahtaa uutuuksia Tanskanmaalta: Putiikin valikoima täydentyy ihanilla Rie Elise Larsenin paperivarjostimilla ja muilla kodin pienillä, ihastuttavilla tavaroilla. Kurkin Rie Elise Larsenin kotisivuilta, mikä on meininki - ja äkkipäätään näyttäisi olevan sellainen, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin; ja jos ei, niin jääpähän minulle enemmän!

Ihastuin eritoten paperisiin lampunvarjostimiin. Muutama pöytälampun jalka seisoo meilläkin odottamassa uutta elämää ilman varjostinta - vielä hetken. Puuvillaiset keittiöpyyhkeet - kuvan raitamallin lisäksi myös kaunis tähtikuosi - saisivat hetkessä syöstä vallasta puhkikulutetut, monta vuotta käytetyt ja kovasti pestyt keittiöpyyhkeet. Ja voi mitä paperikoristeita; lintuja, pöllöjä, kukkia - jouluun ja joulunjälkeiseen aikaan. Ja vahvanvärisiä täkkejä ja tyynynpäällisiä, ja vaikka mitä muuta. Olen myyty. Minulla on ollut sisustuksen suhteen visioinnin viikonloppu (vaikka oikeasti olisi sekin aika pitänyt käyttää tenttiin lukuun) ja olen vakuuttunut, että näille ihanuuksille löytyy tulevistakin visioista paikkansa.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Opuksia

Mitä kannattaa tehdä silloin, kun koulu-ja työhommia on niin paljon, ettei oikeasti ehtisi nukkua kuukauteen silmäystäkään ja siltikin saisi kirjottaa molemmilla käsillä yhtä aikaa, että ehtisi palauttaa kaiken deadlineien rajoissa? No tietenkin etsiä käsiinsä vino pino ihania sisustuskirjoja! Olipa onni onnettomuudessa, että olen tullut innostuneeksi sellaisesta tieteenhaarasta, joka on kotomaassa vielä aavistuksen retuperällä - joudun nimittäin käymään kirjojenhakureissulla Amazonilla aika-ajoin. Tunnustan, .co.uk:lla, en siellä aidolla Amazonilla. Joka tapauksessa, kun olin viime ostosreissulla ensin täyttänyt ostoskoria opintoihin liittyvällä kirjallisuudella melkein parinsadan euron edestä, ekAsyin jonkun linkin kautta Atlanta Bartlettin "At Home with White" -kirjan pariin. Koriin päätyivät tämän lisäksi myös Bartlettin kompaktikokoinen tuotos "the Relaxed Home" sekä Melanie Molesworthin "Junkstyle". Kaikille varmasti tuttuja kirjoja, en vain ole tullut koskaan kunnolla selailleeksi. Käytettyjen kirjojen hinnaksi jäi muutama punta per opus, joten kirjaostoksistani aiheutunut jonkinasteinen konkurssi ei missään nimessä ollut näiden sisustuskirjojen syytä.

Lähikirjastosta nappasin tenavan kirjanhakureissulla matkaan myös"Löytöjen koti - Aarteita ullakolta ja kirppikseltä" -nimisen opuksen, sekä eiliseltä ruokakaupparetkeltä Jeanne d'Arc Livingin joulunumeron. Saattaa olla, etten ehdi edes lehteillä näitä opuksia ennen joulunaikaa, mutta viimeistään joulujen välipäivinä linnoittaudun sitten pinon ja pyjamapöksyjen kanssa sohvankulmaan.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tontun tehtävissä



Olen ostanut muutaman joululahjan varastoon jo hyvissä ajoin, mutta nyt ehdin viimein iltapäivän suvantopaikassa piipahtamaan jouluisissa ajatuksissa tulevan työpaikan naapurissa sijaitsevaan Ombrellinoon - ihan "vain katselemaan". Mukaan tarttuivat Djecon ihanat lentokoneaiheiset origamipaperit: meidän kodin ilmatilassa lentää näitä taatusti jos jonkinlaisessa muodostelmassa joulupyhien ajan.


Tenavan pieni, mutta tärkeä toive: huuliharppu! Tutkimattomia ovat nelivuotiaan aivoitukset...


Lisäksi pakkaan tenavan paketteihin nämä DVD:t: Albert Barillén Olipa Kerran Löytöretket -boksin sekä Disneyn tuoreen klassikon, Bolt-leffan. Boltin kohdalla tenava on selvästi Prisman mainoksen uhri, mutta menköön nyt, kun meille on kuitekin Klassikot tavattu hankkia jossain vaiheessa kuitenkin. Olipa Kerran -sarjasta meillä muutama boksi jo onkin, ja toisinaan tenava osaakin heittää vaikkapa ruokapöydässä hyödyllistä knoppitietoa esimerkiksi soluista, sapesta ja Tsingis Khanista. Ei paha.


Tonttu osti Ombrellinosta itselleen pienen bambin magneetin muodossa. Jääkaapin ovi saa pääsääntöisesti pysyä puhtaan valkoisena, mutta eikai se satunnainen bambi siinä rumenna, etenkin kun napakan magneetin avulla saa esille tällaista nykytaidetta, jota kaikenlaisesta suttaamisesta ja piirrustelusta viehättynyt tenava taidepajastaan suoltaa riisin verran päivässä.


Äiti osti itselleen myös kalenterin uudelle vuodelle. Mikään muu ei vain olisi käynyt, sillä tässä yhdistyvät kaksi fanituksen aihetta, Paulo Coelhon mietelauseet ja Catalina Estradan kuvitus. Kyllä nyt kelpaa raapustaa ensi vuosi puoleen väliin täyteen tekemistä jo ennen kuin vuosi edes ehtii vaihtuakaan...

perjantai 20. marraskuuta 2009

Talvisirkus Tuike

Se on taas täällä! Tanssiteatteri Hurjaruuthin perinteinen Talvisirkus, tällä kertaa Talvisirkus Tuike.

Henkilökohtaiseksi joulunalustraditiokseni muodostuneesta Talvisirkuksesta nautti viime vuonna ensimmäistä kertaa myös tenava. Ja nimenomaan nautti, silmät lautasen kokoisina, hiirenhiljaa, leveä hymy naamalla. Akrobatia- ja jonglööritemput ja jo pelkästään esiintyjien yleinen lavalla ryntäily viihdyttivät tenavaa, äiti taas nautti sellaisista huumorinpilkkeistä jotka lapselta jäivät huomaamatta. Katsomo on joka kerralla ollut täysi, ja tunnelma kaikin puolin katossa. Viime jouluna rapiat kolmevuotiaan lapsen vieminen pimeään teatteriin vähän arvelutti, mutta nyt varasin liput luottavaisin mielin; paikalla kun on viimevuotisesta Talvisirkus Valosta tutut Tontut, Sika sekä liuta uutta ihasteltavaa. Suosittelen!

Tämän lisäksi jouluodotukseemme kuuluu vilinän ja melskeen lisäksi toinenkin takuuvarma kylttyyrikohde, josta lisää tuonnempana.


(Kuva viimevuotisesta Talvisirkus Valosta lainattu Tanssiteatteri Hurjaruuthin sivuilta, kuvaajana Miska Reimaluoto.)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Jouluasetelma n:o 2

Tätä ei juuri voi asetelmaksi sanoa. Sanon silti. Pinkit joulupallot ja samansävyinen syystähti piristävät ihmeesti kirjakaapin päällä. Naama on tosin kiinni tietokoneessa, viime aikoina Excelin parissa, ja silmät niin ristissä, ettei jouluvaloista juuri ehdi nauttimaan. Jos nyt sattuukin hetkeksi katsomaan muualle kuin efektiivisen koron funktioihin, ulos ei ainakaan kannata vilkaista, sillä silloin on joulumieli välittömästi tipotiessään. Hanget korkeat nietokset antavat odotuttaa itseään - pihamaalla lätäköt syvenevät syvenemistään, eikä auringosta näy vilaustakaan.

Vuoden loppuun asti mennään täyttä häkää, ja vuodenvaihteen jälkeen se kiire vasta alkaakin. Jaksan sen voimalla, että olen luvannut itselleni joulupyhien aikaan pyjamapäivän (ja toisenkin) sohvalla. Lukemattomia kirjoja on jonossa useammaksikin jouluksi, mutta tänä jouluna mennään alkuperäiskielisillä Larssonin Stiguilla. Otan muuten ilolla vastaan lukuvinkkejä; olen todella kehno kokeilemaan mitään uutta. Jotakin Himoshoppaajien ja kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaneiden välimaastosta, kiitos :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Muuttolinnut


Kaappien kätköihin oli joskus alekorista pyrähtänyt parvi lasilintuja, jotka nyt talven tullen pyrähtivät edelleen keittiön kattokruunua piristämään. Tiedän, ei kovin jouluista, mutta säästyypä koristeiden poissiivoamisen vaiva loppiaisena, näitä kavereita kun voi pitää lampussa vielä juhannuksenakin. Etsin tilalle vielä valkoiset versiot tipuista, jahka kohdalleni osuu. Siihen asti mennään tällä monivärisellä parvella.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Komuutti

Makuuhuoneessani on ruotsalainen vaaleaverikkö!


Tämä Facebook-status sai vipinää ystäviini, vaikka ihan oikeasti tarkoitin lahden toiselta puolen bussissa matkannutta pesukomuuttia. Komuutin piti olla nimenomaan puupuhdas, koska minulla on suuria suunnitelmia sen suhteen, enkä näillä keleillä ole kovinkaan innostunut hiomishommista ulkoilmassa. Aikani etsiskelin komuuttia verkosta ja vanhan tavaran kaupoista, mutta niin on näppylät, notta hurjia hintojahan näistä osataan pyytää - ja antakaas olla, jos komuutille on näytettykään valkoista maalia, niin johan hinta nousee eksponentiaalisesti. Tässä on muuten kuulkaa myös kapine, jonka muoto vaihtelee riippuen siitä, onko se kotomainen vai esimerkiksi sitten Svenssoneiden kammarista; kotomaiset ruukasivat olla järjestään leveämpiä, jolloin ne eivät olisi mahtuneet kaapille varattuun paikkaan. Pesukomuutti muuntautuu yöpöydäksi heti sen pienen punaisen kaapin muuntauduttua eriväriseksi. Joka aamu herään odottaen, että ne ovat taikaiskusta vaihtaneet väriä, mutta toistaiseksi odotuksiani ei ole palkittu.

Olen hämmentynyt vuoden loppua kohden kasvavasta koulu- ja projektityön määrästä, ja joudun tuskastuneena toteamaan, että vaikka siinä luulossa olen elänyt, ei minun vuorokaudessani kuitenkaan nyt sitten ole 48 tuntia. Hitsi. Olen hieman järjestellyt lukujärjestystäni, mikä puhekielelle muunnettuna merkitsee ainoastaan sitä, että olen lykännyt kiirettä ensi lukukaudelle. Olen myös opetellut nukkumaan, joka onkin toisinaan onnistunut pelottavan hyvin uudessa sängyssä, jouluvalojen pehmeässä valossa. Kuluneen viikon olen nauttinut rauhasta ja hiljaisuudesta tenavan lomaillessa ukkilassa. Vielä enemmän kuin rauhasta ja hiljaisuudesta, olen nauttinut siitä, kun tietokoneet ja koulukirjat saa levittää pitkin keittiön pöytää ilman, että kukaan tulee kaatamaan niille maitoa tai piirtämään kahdensadan euron markkinoinnin raamattuun poliisiauton kuvia kirkkaanpunaisella tussilla.

Huomenna piipahdan Ikeassa, ennen kaikkea tapaamassa parasta ystävääni, joka asuu, ruoja, melkein toisella puolen Suomea. Toivottavasti viikonlopun saldo käsittää hyvän seuran lisäksi myös hyvää ruokaa, hyviä ulkoiluilmoja, hyviä oivalluksia ja ideoita, hyvää painokelpoista tekstiä sekä hyvää mieltä. Tätä samaa toivon myös teille kaikille! Rentouttavaa viikonloppua!

tiistai 10. marraskuuta 2009

Jouluasetelma n:o 1


Stockalla oli jo viime viikon puolella ihana joulu. Käytävät pullollaan toinen toistaan kimaltavampia joulukoristuksia, hilettä ja glitteriä jos jonkin väristä, lasipalloa jos jonkin muotoista, perinteistä ja kaikkea muuta kuin perinteistä. Pelastin meille paitsi uudet kuusenpallot, myös kaksi peuraa - sillä jokainenhan näkee, että kyse on peuroista, ei poroista, ja peurathan ovat isoksi kasvaneita bambeja - jotka saivat kaapin päältä paikan muiden hopeanväristen ja lasisten juttujen seurana, pienen sypressimetsän siimeksestä.

Joulunodotus on jo täydessä käynnissä. Ihanaa!


perjantai 6. marraskuuta 2009

Bakin'n'Makin'


Loin uuden ruoka-aiheisen blogin, jonne avaudun keittiön puolelta sekä sujuvalla suomen-, että hitusen hapuilevammalla englanninkielellä, jälkimmäistä lähinnä kohteliaisuutena Jenkkivuosien ystäville sekä yleisenä kielenhuollollisena toimenpiteenä. Toivon näin säilöväni itselleni sähköisen reseptiarkiston kuvineen, ja suovani samalla vastaavan myös teille muille, jotka viihtyvät köökin puolella.

Tällä hetkellä vielä kovin sisällöttömään blogiin pääset tästä sekä sivupalkin linkistä. Tervetuloa!

Pompulat


Etsiskelin mintunvihreään kaappiin avaimenperiä, sopivanvärisiä verhotupsuja, lähinnä, mutta kaapin väri oli siihen hommaan vähintäänkin haastava. Ratkaisu löytyi jokseenkin odottamattomasta paikasta; Tiimarin alekorista. Väri on just eikä melkeen, ja parinkymmenen sentin kappalehintakin aivan naulan kantaan.


Nyt kun koneen ääressä olette, niin käykää kiireen vilkkaa osallistumassa Uuden Kuun Emilian kirja-arvontaan. Aikaa on vain huomiseen!

torstai 5. marraskuuta 2009

Och det vinstnummer är...




Kymppitonnin arvonta suoritettiin lähes reaaliajassa - siitäkin huolimatta, että olin juuri ruikuttanut, miten laiskottaakin niin kovasti. Valitettavasti arvonnan virallinen valvoja veti jouluvalojen kajossa sikeitä kuola poskella kiillellen, teksti arvontalapuissa on kamalaa harakanvarvasta jonkin sortin hermopinteessä olleen peukalon takia, enkä edes pystynyt hyräilemään sitä lottolaulua, kun päätä särkee niin maan penteleesti (jos Elohiiri lukee, niin tämä jälkimmäinen on tyystin vihersalaatin ja tonnikalan aikaansaamaa, kiitos vain vinkistä ;)).

Maikkikselle matkaavat ihanaiset maatuskat, ja Pikkuriikille taasen punaiset pilkkupyyhkeet! Aaltoja, aaltoja voittajille - ja osoitteita minulle, kiitos, en tietystikään julkaise.

Kaikille arvontaan osallistujille suurkiitos, eritoten kiitokset kaikista bloggaustoiveista ja -vinkeistä. Yritän ottaa niistä vaarin.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Diagnoosi: syyslaiskotus



Minua on kahden päivän ajan vaivannut viheliäinen tauti, joka on nopealla kotisohvadiagnoosilla nimettävissä syyslaiskotukseksi. Kaamosmasennuksesta tässä ei ole kyse - onhan kodin kaamosvalaistuskin usemman valosarjan ja kynttiläaseteleman avulla turvattu - vaan ihan puhtaasta laiskuudesta. To do -lista on täynnä tärkeitä ja kiireisiä, kouluun, työhön ja kotiin liittyviä "pitäisi"-asioita, mutta kun ei, niin ei. Minua vaivaa edelleen ärhäkkä yskä, joka haittaa elämää ja unenlaatua. Suon itselleni vielä tämän päivän, siihen asti, kunnes tenava käy unilleen. Sitten puurran muutaman tehtävät aamuksi valmiiksi, sutaisen kodin päällisin puolin salonkikelpoiseksi, kirjoitan uuden tehtävälistauksen, kirjoitan parille opettajalle ja pyydän armonaikaa deadlinejen suhteen.

Eilen ulkoilimme lähemmäs neljä tuntia kauniissa, kirpeässä syysilmassa. Retkemme johti Helsingin puolelle, matkaa taitettiin pääosin kävellen, välillä pieni ulkoilija levähti rattaissa. Bongasimme lukemattoman määrän jäätyneitä lammikoita rikottaviksi, uusia leikkipuistoja koluttaviksi, kivikkoja kiipeilyyn ja puunoksia roikkumiseen. Kotiin palauduttiin punaposkisina, ja yöunet olivat molemmilla ulkoilijoilla hyvät ja syvät.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Pieni punainen




Kannoin eilen meille hoitoon ystäväni pienen, herttaisesti kulahtaneen punaisen puukaapin, joka tulee seuraavien viikkojen aikana saamaan tyystin uuden ilmeen. Soitin perästä päin vielä ystävälleni, onko hän nyt ihan varma kaapin muodonmuutoksesta; kerran kun työt kaapin kanssa aloitan ja sen dikloorimetaanilla, metanolilla ja parafiinilla kuorrutan, ei paluutta suloiseen punaiseen enää ole. Kaappi on minusta suloinen näinkin, pieni väriläiskä pastellinvärisessä olkkarissamme odottamassa.


Ja punaisella linjalla jatketaan. Yllä olevat uudet, pilkulliset käsipyyhkeet arvon bloggausehdotuksen tai -toiveen jättäneiden kesken lisäarvonnassa viikon loppupuolella. Oman arpalipukkeesi maatuska-kirjatukien sekä pyyhkeiden puolesta ehdit vielä reilun vuorokauden ajan jättää tänne.

Osallistu samalla ihanaan arvontaan täällä, aikaa 8.11. asti!

maanantai 2. marraskuuta 2009

Krabat.se


Vielä riitää asiaa Tukholmasta, eikä tämä vielä tähän(kään) pääty.

Vanhankaupungin katuja kohti kuninkaanlinna tallatessamme seisatuin äkisti keskelle mukulakivikkoa; edessä olevan lelukaupan ikkunassa oli puna-valkopilkullinen bambi! Heitin selälleni itkupotkuraivarien vallassa keskelle katua, taioin tannerta naama punaisena ja räkä valuen (no ainakin mieli teki) mutta mukana ollut äitini ei antanut tiukan aikataulun vuoksi minun livahtaa kauppaan sisälle, olimmehan myöhässä museosta. On toki täysin soveliasta olettaa, että tavarat jotka ovat olleet osapuilleen samoilla paikoilla 1100-luvulta lähtien karkaavat juosten Mälarenin selälle juuri sillä aikaa, kun minä ostan pilkutettua bambia.

Krokotiilinkyyneleet kuivattuani tein karttaan merkinnän siitä, missä bambi-ikkuna sijaitsi, ja karkasin paluumatkalla kauppaan. Juosten. Juosten lähinnä siksi, että äitini jätti superkalliit kirppariostoksemme jonnekin linnan säilytyslokeroon. Ei se mitä, mutta kaikki ovet olivat jo lukossa, kun palasin unohtunutta nyssäkkää hakemaan. Voe pojat muuten, kyllä se on iso pytinki, ainakin kun sitä linnaa ja piha-aluetta juosten mittailee, mielessä laivan lähtöaika ja lelukaupan ikkunan bambi, ensisijaisesti tietenkin jälkimmäinen.

Naama punaisena puuskutin lelukaupan kassatädille haluavani ikkunan bambin. Ei ole, sanoi täti, mutta on tällainen lintu, otatko sen? No haloo, en todellakaan! Oliko Disneyn Bambilla elokuvassa siivet ja nokka? No niin, eipä ollut.

Ei myynyt täti bambia, vaikka melkein polvilleni tiskin eteen heittäydyin ja kädet rukoukseen pistin. Kuvia ottaessani täti pyysi kirjoittamaan kaupasta nätisti. Niin varmaan, oli ensimmäinen ajatus, mutta ihania lelusia hipelöidessä harmitus hävisi. Jääpähän ensi reissulle hankittavaa. Yläkuvan puiset ja pehmoiset leivokset ihastuttivat, samoin aavistuksen kitsch pilkkunurkkaus. Tuo iso bambi on lamppu. Kuvitelkaa. En ostanut sitä. Vielä.

Mitäkö ostin? No vitsi. Paksuja puukyniä tenavan käyttöön. Tenava valitsi itselleen jonkun 50-luvun Letukan autohyllystä. Lisäksi ovensuusta oli napattava lohdukkeeksi vielä Catalina Estradan bambiaiheinen kortti, josta kuva sitten kun se taipuu tauluksi.

Krabat-lelukauppoja löytyy Tukholmasta useampi; tämä "sokeriton karkkikauppa" sijaitsi osoitteessa Stora Nygatan 21. Putiikin sivut löydät tästä.


sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Yövalot


Joulunodotus tuli sydämiin ja makuuhuoneisiinkin. Tenava valitsi omaan sängynpäätyynsä palleroisen valosarjan ja pitäisi sitä päällä kellon ympäri. Oman makuuhuoneeni valot - kukkaset, kaikkea muuta kuin jouluiset - löytyivät parilla eurolla Prisman tarjouksesta. Valot palavat öiseen aikaan; niiden loisteessa on turvallisenoloista nukahtaa.


Sänky on ihan uusi ostos. Sormenpäät vieläkin punoittavat ruuvien vääntämisen jäljiltä. Entinen sänky lähti Huuto.netin kautta uuteen kotiin, ja sitä viedessä kävin samalla reissulla hakemassa tämän ihanuuden (kiitos Tuusis kantoavusta!). Olin kytistellyt kyseistä petiä jo jonkin aikaa, mutta ensin piti saada vanha pois alta. Olkoon tämä etukäteisjoululahja itselleni. Jonkin sortin serotoniinipesän uusi sänky ja valaistus makuuhuoneesta teki; olen viettänyt viikonlopun aikana useamman minuutin sänkyä ihastellen. Olen edulliseen ostokseeni ja sen tarjoamaan unenlaatuun todella, todella tyytyväinen. Viime yönäkin sain tenavan armosta uinua uudessa pesässäni aika tarkalleen 12 tuntia!