torstai 28. toukokuuta 2009

Kevätjuhliin


Päiväkodin kevätjuhlat juhlitaan "toiminnallisesti ulkona" tänään illansuussa. Kaikki toiminnallisuus hirvittää, sillä toivun tässä viimeisimmästä pöpöstäni, jonkinasteen angiinasta ja kuumetaudista. Ehkä katson muiden toiminnallisuutta suosiolla sivummalta :D

Koska olen ollut väsynyt ja pöpperöinen, unohdin juhlat tyystin. Onneksi päiväkodin tädit olivat kiinnittäneet minua ja muita hajamielisiä varten hoitopaikan oveen ison kutsukirjelmän, ja onneksi asumme kauppakeskuksen vieressä; olisivat tädit jääneet ilman lahjoja muuten. Piipahdin luottokaupassani Caffissa etsimässä jotakin kivaa erikoiskahvia tai -teetä. Ihana myyjäsmies tiskin takana suositteli kahvia, joka jauhettiin paikan päällä, ja lisäksi pussiin pistettiin Blanxartin valkosuklaa-mansikkalevy. Olen nähnyt jokaisen hoitotädin kahvimuki kädessä, joten ihan väärin ei voi pieni lahja mennä - suklaatahan nyt syö jokainen nainen, eikö? Käyn Caffissa säännöllisesti nuuskimassa tee- ja kahvipurkkeja, ja sieltä kotiutui meillekin taas shamppanja-mansikkateetä ja pähkinäkahvia.

Tenava jatkaa päiväkodissa toki vielä kevätjuhlan jälkeenkin. Heinäkuun hän on kokonaan vapaalla, samoin elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Kiitos salainen ystävä! - kuvin


Salainen ystävämme piti meitä toisen postin suhteen jännityksessä aivan viime minuuteille saakka - mutta voi mitä ihanaa paketista paljastuikaan! Tenava, joka kertoo kovasti osaavansa "sukeltaa ja pulikoida", muttei uida, sai ihanan Mauri Kunnas -setin uima-aarteita; rantapallon, uimarenkaan ja sellaiset käsikellukkeet (uima-avuiksi niitä ilmeisesti näin 2000-luvulla ruukataan kutsua). Nyt tulee kesä, jahka Aurinkolahdessa vedet lämpenevät - eli siis kesää saa vielä reilun kuukauden odotella :D Tenava on muuten hassu. Kylmiin vesiin ei häntä ole saanut koskaan, mutta kun olimme ensimmäisen kerran kylpylälomalla tenavan ollessa noin 2,5-vuotias, sukelsi hän kuin merenelävä, pitkin altaan pohjia, silmät auki, nenästä kiinni pitämättä, pitkät matkat. Katsoin ensimmäisellä kerralla sivusta suu auki ja yritin saada ääntä suustani kutsuakseni äitini katsomaan moista ihmettä: "äiti... äiti... tule katsomaan mitä se tekee!". Todellinen vesipeto, siis. Olen ostanut useamman setin sellaisia painavia sukellusleluja, joita poika keräilee altaan pohjilta. Jospa nyt salaisen ystävän avuin opittaisiin uimaan ihan pinnalla ;)

Toinen hassu juttu kävi salaisen ystävän korttia lukiessani. Korttiin oli meinaan kirjoitettu salaisen ystävän etunimi sekä lasten nimet. Korttia tavatessani kellot vähän soivat, joten tartuin puhelimeen ja soitin salaisen ystävän järjestelytoimikuntaan eli Mimon mamille ja tivasin salaiseni sukunimeä - minähän tiesin etäisesti salaisen ystäväni erään yhdistyksen kautta! Maailma osoitti jälleen kerran pienuutensa, sillä meillä nyt on kuitenkin välimatkaa salaisen ystäväni kanssa useampi sata kilometriä :D Terveisiä salaisen ystävän kotikaupunkiin! Itse toivon, että pääsisin jo vuoden sisällä muuttamaan niille samoille nurkille ;)

Ai niin; olihan siellä salaisen ystävän paketissa siivousintoiselle äidillekin jotakin - ihana pinkki Virkkukoukkusen tiskirätti! Eihän tätä raaski käyttää :) Kiitos Kirpun ja Korpun äireelle!


lauantai 9. toukokuuta 2009

Äidin ostokset


Piipahdin eilen tentin todennäköisen läpimenemisen kunniaksi kaupoilla ilman tenavaa. Lindex, josta raahaan omat käyttövaatteeni vähintään 50-prosenttisesti, juhlisti tenttipäivää myöntämällä kympin pois kolmenkympin ostoksesta. Kesän kunniaksi heittäydyin värikkääksi ja suuntasin mustan ja valkoisen sijaan lähinnä turkoosien rekkien suuntaan. Löysin myös toisesta kaupasta ihanaisen valkoisen mekon, jonka jätin harkintaan - samanlainen löytyy viime kesän ostoksena kotoa ruskeana. Matkaan tarttui vajaamittaiset housut, perustoppi ja alerekistä ihanainen lyhyt raitaneule mekon päälle heitettäväksi. Kirjava toppi on itse asiassa uima-asuste mustien bikineiden päälle "löysähköä" keskivartaloa verhoamaan :D Lisäksi piipahdin Kicksissä ostamassa uutta parfyymia kokeiluun.


keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Tän äireen tuntomerkkejä

1. Olen hirveän pitkä ja hirveän paksu. Hirrrrrveän. Pituutta on melko lailla tasan 180cm, vaikka tykkäänkin kysyttäessä sanoa, että 179,5cm. Painoa on hirrrrrveästi - joskin niille lukijoille, jotka muistavat Vauvan blogit, mainostan, ettei enää edes niin paljon kuin silloin. Itse asiassa minulla on Vauvan blogin lukijoiden taannoisen määritelmän mukaan oikeus olla nyt virallisesti ja ihan oikeasti onnellinen, jos joku sen kotisohvapsykologisen määrittelyn vielä muistaa jostakin kommenttilootasta :D

2. Minulla on tummat keskimittaiset hiukset, jotka ovat suurimman osan aikaa kiinni. Ne ovat olleet suurimman osan elämääni vaaleat, ja kuumottelen valkaisun puolesta parasta aikaa. Kesän kunniaksi skandinaavinen väritys lettiin! Toistaiseksi mennään tummanruskealla ja melko varmasti aina pienen juurikasvun kera.

3. Minulla on vihreät silmät - tosin onpa niitä joku poika joskus kivasti kusenkeltaisiksikin "kehunut". En ole enää ko. hepun kanssa tekemisissä :D

4. Rakastan legginssejä, mekkosia, tunikoita ja neuletakkeja. Rakastan, rakastan, rakastan! Väitän, että pukeutuisin viime kädessä melko samantyylisiin vaatteisiin, vaikka olisin 30 kiloa kevyempi. Niinpä minut voi huomata viilettämässä Vantaan raiteilla mustissa leggareissa ja usein myös mustassa yläosassa, jonkinlainen isohko kaulakoru kaulassa ja megaisot arskat naamalla.

5. Valitettavasti en ole aina turhantarkka ulkoasuni suhteen, esimerkiksi päiväkodin vientireissuilla tai lähikaupassa pikaisesti käydessäni. Näin ollen minut voi nähdä myös virttyneissä lökäreissä, hiukset "kivasti" luonnonkiharatakuilla ja päällä joku hupparinriekale.

6. Meikkaan aina kun ehdin. Meikkaisin mieluusti useammin, mutta aamulla käyn niin hitaasti, etten aina ehdi meikata, kun huomaan jo olevani myöhässä. Rakastan ripsiäni - paitsi silloin, kun ne vaihtuvat uusiin ja ovat täten normaalia lyhyemmät ja ohuemmat.

7. Minulla on kantava ääni, jota en kaihda käyttää - ja joka toimii erittäin hyvänä tunnistuskeinona. Varminta on kuulostella tenavalle ladeltuja komentoja; tarvittaessa kerrostalon sisäpiha kyllä raikuu! Olen oikeasti ihan herttainen - lihavathan on leppoisia - mutta jöötä pidän kyllä, ja mielipiteeni ilmaisen yleensä riippumatta siitä kysyikö sitä kukaan eli ei.

8. Koruissa suosin Bagladyn ja Snö:n viittoittamaa tietä, itse tehtyjä iloisenvärisiä puuhelmikoruja, Dyrberg&Kerniä, Pilgrimiä sekä jotain edullista rihkamaa, kuten Monsoonin ja Accessoriesin korut. Valkokultaa löytyy jonkin verran, korviksista ja yhdestä kappaleesta kihlasormuksia (jota pidetään siis sormessa tai laatikossa riippuen siitä, miten suhde kullakin hetkellä tuntuu toimivan), keltakultaa et minusta tule paikantamaan. Kelloa en osaa pitää, mutta kesäisin ranteissani killuu usein jotain nahkarannekkeen tynkää.

9. Olen inhottavan vanha ja ikäloppu ja nuupahtanut. Täytän loppukesästä 27.

10. Nukun melko vähän, josta syystä silmänaluseni ovat yleensä melko tummat. Tästä et kuitenkaan minua ehkä tunnista, sillä vaikken muuten meikkaisi, en yleensä poistu talosta sutimatta ensin vähän peiteväriä ja valokynää. Olen viime aikoina turvautunut myös useampana päivänä varmaan hereilläpysymistaktiikkaan; olen aamuisin kaapannut kotoa mukaani termosmukillisen mustaa kahvia ja liihotellut se kädessä sitten matkaan. Jos siis näet isohkon eukon ryntäävän aamuruuhkassa typerännäköinen termos kourassaan Vallu Konosen askelmitalla eteenpäin, olet todennäköisesti tunnistanut minut.




Väitän muuten tunnistaneeni Pojan vaatteita -blogin Helmin tässä päivänä muutamana - ihan ilman tuntomerkkejä ;)

Joku haastoi minut tuntomerkkikuvaelmaan mukaan. Koska haasteet ovat jo kovasti viuhuneet eestaas, en vaivaa enää haasteella ketään blogistia ;) Tarttukaatten omatoimisesti tähän, jos siltä tuntuu :)

Elävien kirjoissa - ainakin osapuilleen.

Ugh. Korkeasaaren reissun jälkeen ei ole meilläpäin tervettä päivää nähty, siitä kiitos erinäisille rokko-, rupi-, angiina-, kuume- ja etenkin oksennustautipöpöille, joita olimme onnistuneet keräämään mukaamme oikein korikaupalla. Otimme puolentoistaviikon tehokkaan sairasteluputken - kolme eri tautia kertaa kaksi, suhteellisen tehokasta. Tässä oli ilmeisesti joku "ota 2 maksa 1" -alennus meneillään sairastamisessakin :D

Maanantaina olin ensimmäistä kertaa varsinaisesti jalkeilla yli viikkoon, eilen vähän jo elämä tuntui voittavan, tänään mennään melkein täysillä. Tenava palautui pitkän vapaan jälkeen päiväkotiin ja koville tuntuu ottavan arki sielläkin, sillä kotiin päästyään kiukkuaa kuin äkäinen kimalainen. Tai simalainen, niinkuin tenava itse sanoisi.

Tenavasta tehtiin pieni juttu Kaksplussaan, piti odotella märkäruven häipymistä kuvien ottamiseksi. Perjantaina menen vielä kuvauttamaan pojan rakkaimman unilelun lehden toimitukseen, hilpeää. Muutenkin viikonlopulle on kovasti suunnitelmia; lauantaina on Luonto-Liiton Vainupäivät Haltialassa kymmenestä kolmeen, ja iltapäivällä on luvassa thaikkuruokaa ukin laskuun. Sunnuntaina saan kokkailla ihan itselleni ja kolmelle muulle äireelle jotakin kevyehköä äitienpäiväherkkua (kts. maukkaanoloinen lohiresepti uudessa RuokaPirkka-lehdessä), ja rehellisesti sanottuna näin kevään korvilla ja rantakuntotuskailun hektisimmässä vaiheessa näen punaista, jos joku tuppaa minulle kermaleivosta ja tuoremehua tarjottimella sänkyyn äitienpäivän aamuna. Mikäli vanhat ennusmerkit paikkansa pitävät ei siitä ole vaaraa, vaan saan kimpun jotakin horror-lohenpunaisia ruusuja, vaikka olen sanonut ainakin sata kertaa, että tykkään vain tulppaaneista ja niistäkin mieluiten valkoisina. Mistä muuten arvasitte, ettei nk. mieheke lue blogiani? :D

Minun maatessani sairasvuoteella on silmieni ohitse vilissyt kivoja haasteita, joihin yritän tarttua pahasti mattimyöhäisenä, jahka joudan. Niin ja Tuusis oli myöntänyt minulle jonkun huisin tunnustuksenkin! Kiitos! Nyt kun vielä tekniset nerot kerrotte tälle tunarille, miten se liitetään tuonne sivupalkkiin. Anyone? Anyone?