Budjettiriihi ja haaste

Tämän kirjoitelman tapahtumapaikkana ei ole Arkadianmäki. Ja mikä päivä se keskiviikko on haasteen esittämiseen? Kuu kuitenkin vaihtuu, ja olin luvannut itselleni lokakuussa paitsi palautua ulkoilun ja ruokailun suhteen ruotuun lepsuillun kesän jäljiltä sekä järjestää ja tilata digikuvat neljän vuoden ajalta, myös tehdä kuukaudenmittaisen kokeilun, jossa merkkaan joka ikisen tulon ja menon muistiin, ja tarkastelen kuukauden päätteeksi tilannetta asteen verran viisaampana siitä, mitkä ovat tämän talouden todelliset menot, mistä voi nipistää, jos tarve vaatii, mihin nyt menee muuten vain enemmän kuin laki sallii ja minne olisi mahdollisesti varaa tehdä rahansiirtoja enemmänkin.

(Vähäiset) tulot on suhteellisen nopeasti kirjattu ylös; käytettävä summa on tiedossa. Sen sijaan menoista minulla on melko hatara käsitys. Okei, on vuokra, asuntolainan lyhennys ja korot, sähkö ja seutulippu. Siinäpä ne oikeastaan ne pakolliset. Vai? Hups, vakuutukset puolivuosittain, useampi satanen kerralla. Sehän pitää jakaa joka kuukaudelle. Samoin nettimaksu. Puhelinlasku. Lehtitilaukset. Näitähän piisaa.

Meinasin iskeä nyt ensinnä kaikki kuitit talteen ja käydä kuun lopussa läpi, mikä kuuluu mihinkin menoluokkaan. Jos oikein innostun, saatanpa huvin vuoksi ympyröidä jokaisesta kuitista sen, mitä ilman olisimme oikeasti voineet olla. Toivottavasti mahdollisimman moni kassamyyjä jättää kysymättä minulta: "haluatko kuitin?", jotta vältyn tältä ikävältä toimenpiteeltä, sillä luulen, että niin minun kuin monen muunkin ostoskorissa on aika paljon turhaa. Kuukauden päätteeksi pistän summat alekkain ja katson, mitä tuleman piti. Tähän tarkoitukseen sopii esimerkiksi Taloussanomien budjettilaskuri, ruutupaperi tai pikainen Excel-väkerrys.

Haastan kaikki ne, joille on hitusenkaan epäselvää, minne rahat menevät (Tuusis, älä sinä vaivaudu, minä voin suorilta jo kertoa mihin ne sulla menevät :D) tallettamaan kuukauden ajalta kaikki ostoskuitit ja selvittämään tämän mysteerin.

Hemtexin percale sentään!

Rakkain Koirakin viihtyy näin pehmoisissa peitoissa.

Nauran otsikolle itsekseni. Ilmeisesti viime yönä tuli nukkuttua aavistuksen liian vähän.

Kävin äsken työasioissa Malmilla. Kävelin vahingossa Lindexin ohi (vain yhdet velourit itselle, loput Tuusikselle!) ja sitten menin vahingossa rullaportaat yläkertaan. Miksei kukaan kertonut minulle (vahingossa tai tahallaan) että Hemtexillä on outlet Malmilla? Syväjärkytyin, kun löysin vuoden takaisen lempiostokseni, Hemtexin puuvillapercale-tuplapussilakanat, 25 eurolla. Ihanan valkoiset, unelmanpehmeät lakanat murto-osalla alkuperäisestä hinnasta. Ostan Hemtexiltä harvoin muuta, mutta olen kytistellyt lakanatarjouksia huomattuani, että ainakin nämä kyseiset täkit olivat (aavistuksen tyyriin) hintansa väärti. Voinkin poistaa nyt kaikki muut lakanat käytöstä, nämä kahdet valkoiset unelmat riittävät hyvin. Lisäksi löysin euron korista suloisia, ruusuisia ruokailualustoja ja saman kuosin kaitaliinan. Jos vaikka pyhä-alustoiksi, arjeksi tilasin pilkullista kerniä suojaamaan tuoretta, valkeaa maalipintaa - mutta se onkin jo toinen juttu se.

Sukkia lährin hakemaan...

...ja sukkia myös ostin! Onneksi on hyviä ystäviä, jotka inhoavat tummansinistä. Tuusis kelpuutti H&M:n sukkapaketeista kaikki ällöt ruskeat ja vihertävät ja säästi meille sinisävyiset. Tähti-, raita- ja pallosukkaa lisäksi Lindexiltä. Sukkakori alkaa sinertää, viimeiseltäkin, entisen rusehtamisen ja oranssihtamisen sijaan.

PAPAYA!

Löysin muutaman arkin PAPAYA!n lahjapapereita Helsingin keskustan Stockmannilta. Yksi papereista puhutteli jo kaukaa, siinä kun oli meidän olohuoneen värisuora lootuksenkukkien ja itämaisten hörhelöiden muodossa. Tenavan vauvakuva teki tilaa tälle uudenlaiselle sisustustaululle, joka sai paikkansa olkkarin nurkasta. PAPAYA!lla on vaikka mitä muutakin silmää hivelevää, kurkatkaa vaikka. Sääli, ettei kyseisen valmistajan tuotteita löydä oikein kuin sattumalta, ja silloinkin vähänlaisesti. Vinkkejä otetaan vastaan.

Yäk, pthyi!

Minähän siis r-a-k-a-s-t-a-n ruokaa. Oikeasti. Minulla on siitä todisteena kiloja niin notta painoindeksit paukkuvat. Rakastan eritoten makeita herkkuja, ja kadehdin alinomaan ihmisiä, joiden leipälaatikossa on Fasun Sinistä ja Mmmmmmmmm-Marabouta kuitupitoisen ja vähäkalorisen ruisrievän sijaan. Tänä syksynä on kuitenkin tapahtunut makeiden herkkujen ja eritoten suklaaherkkujen suhteen pelottava käänne; en tykkää enää suklaasta. Onko kyseessä ehkä Fazerin tuotekehityksen ilmiselvä fiba, ruokailutottumusteni osittainen normalisoituminen esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena (koska siis niiden normalisoimiseksi tarvitaan jotakin yhtä järeää kuin sulavan mannerjään kääntämä Golf-virta) vai jotakin näiden yhteisvaikutusta, mutta olen kuluneena syksynä jättänyt kesken jo kaksi Fazerin uutuussuklaata, joista toisen tänään.

Tyylisuuntauksia-blogisti Jarna uhrautui koemaistannan alttarilla, jotta minun ei olisi tarvinnut. Koska paikallinen K-Citymarket kuitenkin lähestyi minua kupongilla, jolla sai ilmaisen levyn Fazerin pohjoista uutuussuklaata, olihan se pakko lähtiä siltä istumalta noutamaan. Virhe! Ensinnä olisin halunnut mustikkapiirakkaa, jota en gluteenivammaisena voinut tietenkään valita vehnäjauhon vuoksi. Ostoskoriin löysi tiensä Jarnan koeajama Lingonberry milk parfait, ja pian avaamisen jälkeen samainen levy löysi tiensä myös roskakoriin (no, okei, biojäteastiaan, mutta se ei olisi rimmannut yhtä hyvin tuossa lauseessa). Hyi yäk! Mitä siellä Fasulassa oikein ajatellaan? Suklaa maistui siltä kuin kulhoon olisi isketty levyllinen Fazerin punaista, muutama (liian iso) annoskulhollinen (liian makeaa) paahtovanukasta ja koko komeus olisi kuorrutettu purkillisella puolukkahilloa (jossa tietenkin marjoja ja sokeria suhteessa 30/70). Terävä sekoitus, ja päälle vielä kilo sokeria. Voilà!

Olen tilanteesta ennen kaikkea hämmentynyt. Maailmani on ilmeisessä murrosvaiheessa, kun tämän ja aiemman Fazerin omenacrisp-pettymyksen jälkeen on ilmiselvää, ettei suklaaseenkaan voi enää luottaa. Peräänkuulutan pyhää yksinkertaisuutta näinkin pyhien makuasioiden kuin kotomaisen suklaan äärellä!

Muistutus!

Elokuun puolella Tuusis bloggasi Espoon sosiaalitoimen työntekijän kanssa sovitusta vaate- ja kodintavarakeräyksestä. Muistuttaisin lukijoita ja blogisteja siitä, että ilmoitus ei vanhene! Meille saa kauppareissulla tuoda edelleen itselleen tarpeetonta, puhdasta ja ehjää vaate- ja kodintavaraa, suljetuissa muovipusseissa. Tavarat lähtevät varaston kautta sosiaalityöntekijä Kaisa Nybergille, joka jakaa ne parhaaksi katsomallaan tavalla eteenpäin tarvitseville. Asumme aivan Jumbon vieressä, joten lahjoitusten jättö sujuu varsin kivuttomasti vaikka jääkaapin täydennyksen yhteydessä.

Viikonloppuna lahjoitusta tuli taas äitiyspakkauslaatikollinen, kauniisti silitettynä ja viikattuna. Tulevalla viikolla kurvaamme ainakin kahden Helsingin postinumeron alueella noukkimassa lahjoituksia - tämä Tuusiksen ystävällisenä diesel-lahjoituksena keräyksen hyväksi. Nyt kaappeja penkomaan, naiset!

Kirrrrrrrppis!

Myyrmäki-halli ei pettänyt taaskaan. Sunnuntain saldo oli käyttövaatteiden suhteen erinomainen. Yläkuvassa kuudet farkut ja sammarit, H&M:mää, Zaraa ja Bogia, euron kappale, paitsi Zaran pökät kaksi. Viereisessä pinossa paitoja, joukossa Tuusiksen Klaukkalan kirpuista kantamia Lindexin paitoja sekä Benettonin vihreä pitkähiha, 50 senttiä kipale, sekä ihana vaaleansinipohjainen me&i-pitkähiha, 3 euroa. Pinossa lisäksi Myrtsistä metsästetyt Marimekon pitkähihainen raitapaita - kuin uusi - 50 senttiä ja isopallopaita euron, sekä pari siistiä L.O.G.G-pikeepaitaa, samasta 50 sentin pinosta kuin raitapaitakin. Paidat tulevat heti käyttöön, housut ovat pääosin seuraavaa kokoa ja pääsevät kiertoon sitten kun entisistä aika jättää.

Just eikä melkein meidänvärinen Reiman välikausiasu nyt heti päiväkotikäyttöön (koko 116). Ihanat reisitaskupöksyt, erinomainen kunto, 4 euroa.

Pikkuvuuat joko omiin tussauksiin tai kummitytön leikkeihin, 20 senttiä.

Legon ja Bobon kauniit sinisävyiset puuvillaneuleet, euron kipale.

Miinaa ja Manua, 20 senttiä kappaleelta.

Ihania kirjoja, samasta pinosta 50 senttiä kipale. Joukossa myös ehdoton suosikki "Learn English with Battery and Microphone" eli "Opi englantia Akun ja Mikin kanssa".

Benettonin pitkähihaiset paidat kaksi euroa kappale. Kallista, mutta kun olivat lempiväreissä...

Ja vielä tarjotin tuikkujen alle, eurolla.

Karkkipäivä

Otsikon olisi voinut tietysti muotoilla myös "aikuisten karkkipäiväksi", sillä en käy tässä tenavan valitsemaa Kouvolan lakritsin sekametelipussia enkä ukin tuomia luomutoffeita sen enempää läpi. Sen sijaan talon vanhempi väki, joka on koko päivän puurtanut koulutehtävien parissa välillä keittiön pöydän ääressä parkuen (no, okei, sen tein vain minä, tuskastuneena Excelin analyysityökaluun) saa iltalenkin ja saunan päälle asettua sohvalle kynttilänvaloon, kuoharilasi kädessä ja eilen kiireessä karkkipäivää varten haetut namut nenän edessä. Karkkikauppana toimi tietenkin Caffi, kuten (liian) monta kertaa aiemminkin. Konvehdit pakattiin ihanaiseen lahjapakettiin - ehdottomasti osa nautintoa. Näissä käsintehdyissä ihanuuksissa ei muuten ole minkäänlaista väri-, säilöntä- tai lisäainetta.

Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille, saunan lämpöä, kynttilänvaloa ja etenkin hetki omaa rauhaa!

Ruskeaa ja oranssia

Posti toi meille lempivärejä! ;) Vaikka minulla on suuri oranssi-inho, eikä tummanruskeakaan ole suosikkilistan kärjessä, tykkään tästä Tuusiksen 116-senttisestä Tradera-löydöstä, joka sai meiltä hyvän kodin. Tenavalla on paljon kaksiosaisia pukuja, muttei yhtään yksittäistä, siistimpää takkia. Sovittelimme takkia eilen, mutta poika kieltäytyi mallikuvista. Meillä tykätään riittävän reiluista vaatteista, ja tämän kokoinen Po.Ppi täyttää sellaisen kriteerit. Totesin jo kaupassa, että esimerkiksi 116cm Po.Pin talvihaalari ei menisi tenavalla koko talvea, jää selkäosasta lyhyeksi. Tietenkään meillä ei nyt ole YHTÄKÄÄN pukuun sopivaa lisuketta, kun tosiaan en soisi takin värejä kertyvän nurkkiin yhtään enempää kuin on pakollista... Ehkä valkoinen sopisi ihan yhtä hyvin.

Omenainen puuro

Päiväkotimatkan varrella on talo, jonka puutarhassa kasvaa liikaa syksyn antimia talon asukkaiden käyttöön. Omenoita on tarjolla halukkaille korikaupalla, ja mitä omenoita ne ovatkaan! Isoja kuin tuontiomenat konsanaan, makeita ja mehukkaita! Kilokaupalla niitä nyt on kotiin kannettu, osan keitän soseeksi pakasteeseen, niistä kelpaa talvella lappaa puuron päälle. Keittelin lounaaksi omenariisipuuroa, joka maistuu minusta parhaimmalta viilentyneenä, kera kylmän maidon.

Mittaa kattilaan litran verran vettä, kiehauta. Raasta 5-10 omenaa, koosta riippuen, ja lisää kattilaan raaste sekä kaksi desiä puuroriisiä sekä kanelitanko tai kaksi. Anna porista miedolla lämmöllä noin 50 minuuttia, sekoita säännöllisesti. Lisää ripsaus suolaa ja maun mukaan sokeri; meillä käytetään intiaanisokeria, joka tekee puurosta hieman ruskeampaa kuin valkoinen sokeri. Sokeria kuluu omenalajikkeesta riippuen desin verran - mitä happamammat omenat, sitä reilummin sokeria. Tarjoile kuumana tai kylmänä, maun mukaan, vaikkapa sen maidon kanssa. Muista poistaa kanelitangot ennen tarjoilua.

Blafre

Norjalaisen perheyrityksen Blafren ihanuudet rantautuvat syksyn tullen Ihan Pieneen Putiikkiin. Oma iloni ei ollut ihan pieni, kun bongasin Blafrelta bambia bambin perään (minullahan on pienimuotoinen bambi-fiksaatio); kortteja, papereita, erikokoisia laatikoita, eväsrasioita, juomapulloja, vaikka mitä! Bambinkuvin, norsuin, retrokukin, robotein, työkonein... Kaikki tuotteet eivät ainakaan ensi alkuun päädy Ihan Pienen Putiikin valikoimaan, mutta kelpaahan näitä kuumotella pidemmänkin aikaa ;)


Näistä metallisista juomapulloistakin löytyy miljardi kertaa kivemmat kuosit kuin ulkoilukaupan Sigg-hyllystä. Valmistajan sivuilta lainatuissa kuvissa vain pieni siivu ihanuuksista, loppuja voi tällä haavaa kuolata Blafren kotisivuilta. Minä käytän tämän päivän hyppytunnit katselemalla kaiholla Blafren pinkkipohjaista bambi-lahjapaperia...

Paljous=vähyys (haaste)

Jarna heitti eilen haasteen lastenvaateblogisteille. Vaikken ensisijaisesti itseäni tähän kastiin luekaan, tartuin haasteeseen. Meillä on näennäisesti jonkin verran sortimenttia tenavan kaapissa, muttei mitään kivaa :D Äidin kaapeissa on täysin sama ongelma ;)

Ensimmäisessä kuvassa muutama ulkovaate kaappia täyttämässä. Tässä noin 30% tenavan syksyn ja talven ulkovaatteista, loput toisessa kaapissa piilossa sekä eteisessä käytössä.

Pitkä- ja lyhythihaisia paitoja, kauluspaitoja ja neuleita, huppareita, slipareita.

Pitkä- ja lyhythihaisia paitoja, pitkähihaiset kahdessa pinkassa.

Housuja. Yhdessä pinossa päiväkodissa ja kotona sisällä käytettävät velourit ja froteet, keskimmäisessä pinossa kehnommat ulkohousut päikyn ja kodin pihalle, oikeassa reunassa hitusenkin siistimmät farkut ja sammarit.

Kahdessa monitoimikorissa piripintaan sukat ja kalsarit. Yöpaidat ja pitkät kalsarit on vielä talviteloilla toisessa kaapissa, yökkäreitä kun ei meidän kuumaverikkö juuri käytä (silti niitäkin on jokusen kahdeksan settiä.... kiitos lähinnä Tuusiksen vaatelahjoitusten :D).

Vaatteet eivät valitettavasti ole niin yhteensopivia kuin minä soisin niiden olevan. Olisi ihanaa, kun vaatekaapin värimaailma olisi yhtenäinen ja kaikki sopisi kaiken kanssa. Ehkä aloitan tämän muutostyön omasta vaatekaapistani, sinne kun tulee äärimmäisen harvoin tarvetta heräteostaa esimerkiksi Cars-leffapaitoja kenenkään niitä Henkkamaukalla mankuessa. Tenavan vaatekaapissa on hälyttävän paljon oranssia ja ruskeaa, ottaen huomioon, että melkein inhoan kumpaakin väriä :D

Enkelilampun alla

Sain tänään viimeiseltäkin haetuksi valaisinliikkeessä "vuosikymmenhuollossa" olleen, mummoni vanhan jalkalampun, joka sai uudet johdot, kannan ja katkaisijan asiantuntevissa käsissä. Kotiin tultuaan lamppu sai siivet selkäänsä.

Siivekkään enkelilampun valossa kelpaa sohvannurkassa köllötellen lukea iltasatua tenavalle. Nelivuotisneuvolan rokote jätti jälkeensä turvonneenoloisen, kuumottavan reiden ja surkean pojanressun. Tänään iltasatuna eilinen synttärilahja, Emilia Lehtisen ja Laura Valojärven hykerryttävän hauska "Ohjeita lohikäärmeen kasvattajille". Runomittaan kirjoitettu lähes 50-sivuinen loruttelu puri sekä äitiin, että pieneen kuuntelijaan. Kiitos Tyylikkäiden Termiittien äidille ja vanhemmalle termiitille ihanasta lahjasta!

Meillä luetaan joka ilta puolisen tuntia, on luettu periaatteessa jo ennen kuin tenava osasi kuunnellakaan. Metsästän kirjoja mieluusti kirpputorilta isot pinot kerrallaan, ja vaikka kirjakerhojen Disney-hömppääkin tenavalle luen, arvostan kirjoissa ennen kaikkea hyvää, elävää suomenkieltä ja kaunista kuvitusta. Huonosti suomennettuja tarinoita ei meillä kauaa lueskella. Tätä lohikäärmeenkasvatuskirjaa saattaa äiti kuitenkin vielä itsekseenkin tavailla, vaikka tenava jo silmää ummistaa omassa pesässään, niin oli hulvaton.

Potkulaudalla neuvolaan

Tenava sai synttärilahjaksi Cars-aiheisen potkulaudan, jolla oli hyvä huristella heti aamutuimaan sadan metrin matka neuvolantätiä tapaamaan. Äiti oli yllättynyt, kun neuvolantäti käskikin ottaa naistenlehden käteen ja istua sohvalle hyvään asentoon, tenava kuulemma tekisi neuvolantädin kanssa kaksin juttuja puolisen tuntia. Lopputulemana oli ilmeisen normaali nelivuotias, 108 senttiä ja 18,8 kiloa ehtaa energiaa. Neuvolatäti vakuutti kuulonkin olevan normaali, vaikka olen usein arjessa sitä mieltä, että jotain häikkää siinä täytyy olla, kun pyynnöt eivät millään volyymillä esitettyinä tahdo aina mennä perille ;)

Neuvolantäti kyseli hassuja kysymyksiä yövaipasta ja tutista, pukemisesta ja ruokailusta. Ilmeisesti lapset kehittyvät omaa tahtiaan, sillä minulle nyt ei varsinaisesti tulisi mieleenkään, että nelivuotiaalla olisi tutti vielä rintapielessä roikkumassa. Yö- ja päiväkuivanakin on oltu jo kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Tenava-rukka sai lopuksi vielä reiteen rokotteen ja äiti tiukan muistutuksen edelleen antamatta olevasta MPR-rokotteesta...

Kemut

Pöytä pistettiin lapsiystävällisesti koreaksi Ihan Pienen Putiikin kerta-astioin.


Nelivuotiaan bilehileen useimmin kuultu kysymys oli sunnuntain ajan: "montako tuntia vielä, ennenkuin vieraat tulee?".

Kovasti odotetuille vieraille tarjoiltiin muun muassa ihania kreemipäällysteisiä puolukkamuffinsseja.


Vaahtokarkkeja värisävyjen vuoksi ;)


Aikuisille shampanjan ja tuoreiden mansikoiden sijaan cavaa ja valkosuklaassa dipattuja, kuivattuja mansikoita.

Kotiinlähtijöille mukaan pienet yllätyspussukat, nämäkin Ihan Pienestä Putiikista.

Kiitos kaikille juhlijoille, pienille ja suurille, mukanaolosta!

Tehtailua

Me emme ennen tienneetkään, että meidän mummi on ihan selkeästi ollut edellisessä elämässään jonkin sortin sirkustaitelija; ilmapallotehtaaseen tarvittiin vain euron alepussi piiiiiiiitkiä ilmpalloja ja leppoisa iltapäivä, ja pian olohuone alkoi täyttyä koirista, intiaanipäähineistä, silmälasikobrista, ampiaisista ja kaikista muistakin ilmapalloelikoista. Mikäs sen sopivampaa, näin synttäripirskeiden alla.

"Rokkimiehet käyttää rokkilaseja"

Now look at them yo-yo's, that's the way you do it
You play the guitar on the MTV
That ain't workin' that's the way you do it
Money for nothin' and chicks for free
Now that ain't workin', that's the way you do it
Lemme tell ya them guys ain't dumb
Maybe get a blister on your little finger
Maybe get a blister on your thumb.

(Dire Straits - Money For Nothing)