Olen kaivannut blogeja kovasti poissaollessani. Vilkaistessani kiireesti pakolliset sähköpostit läpi työpaikan muutaman minuutin kahvitauolla, kuppi pahanmakuista automaattikahvia kädessäni, olen kaivannut niitä ideoita ja elämyksiä, mitä blogimaailma on taannoin minulle antanut.
Minulla ei ole ollut paljoakaan jaettavana, eikä juurikaan aikaa jakaa niitä vähäisiäkään ajatuksia. Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne projektin, jonka toivoakseni saamme käyntiin näin kevään korvilla. Ehkä joku teistä on samanlaisessa tilanteessa. Tai mikä vielä parempaa; ehkä joku teistä on jo ollut samanlaisessa tilanteessa ja osaa antaa tumpelolle ensiluokkaisia neuvoja. Nyt elämässä on aavistus, tai enemmänkin kuin aavistus, uutta iloa, sata metriä sekunnissa uusia tuulia. Pahaa automaattikahvia ja työkiireitä on edelleen, mutta josko nipistäisin jostakin minuutin, kaksi koneen ääreen.
Olemmehan jatkossa kuulolla useammin.
