Aarrekartta uuteen vuoteen

Taannoin sain lahjaksi kovasti amerikkalaishenkisen hapatuspaketin - The Secret-elokuvan ja -kirjan. Uusi tapa rahastaa vanhoilla viisauksilla, mutta nykyihmiselle sopivaan, mukavan tiiviiseen muotoon puettuna. Tämä Salaisuus nojaa periaatteessa kovin raamatulliseen ajatukseen; pyydä, niin sinulle annetaan. Vetovoiman lakiin kuuluu, että positiiviset ajatukset vetävät puoleensa positiivisia tapahtumia, kun taas negatiiviset ajatukset karkottavat niitä. Universumilla on Salaisuuden mukaan varattuna kaikenmoisia mahdollisia saavutuksia, mammonaa ja terveyttä meille jokaiselle: yksilön tehtäväksi jää pelkästään houkutella ne puoleensa. Kansantaloudesta tutuista niukkuuden markkinoista ei ole tietoakaan. Easy peasy.

Hapatuspakettini asuu yöpöytäni sopessa, josta sitä on helppo lehteillä aina, kun uni ei tule, tai Universumilta kaipaa muuten vain vahvistusta. Haluaisin sanoa, etten usko moiseen hömppälömppään yhtään ja tuhahtaa vielä halveksuvasti perään, mutta kun... no hitsi, miettikää nyt! Jos Universumilla on varalleni juuri se lottovoitto, mainetta, kunniaa ja ikuista nuoruutta, niin melkoista haaskaustahan se olisi olla sitä lunastamatta! Poimin Salaisuudesta sellaisia kohtia, joita minun on helppo toteuttaa. Jos se tuo päivääni positiivisemman otteen, se tuskin on ainakaan kovin haitallista.

Tuleva vuosi näyttelee jonkin sortin murrosvaihetta tähänastisessa elämässäni. Kiireistä murrosvaihetta. Jos näen tähdenlennon, toivon kovasti 48 tunnin vuorokausia ja 14 päivän viikkoja tulevalle vuodelle. Varmasti huikkaan saman toiveen varmuuden vuoksi myös taivaankantta viistävän satelliitin matkaan, mistä näitä nykyisin enää tietää. Tulevana vuonna positiivisuutta tarvitaan, eikä energiaa kuluttavalle negatiivisuudelle ole kerta kaikkiaan sijaan.

Minulla on ollut useamman vuoden ajan tapana väsätä jonkin sortin henkilökohtainen aarrekartta, jollaisista voit lukea esimerkiksi täältä ja täältä. Illalla istun lehtien ja saksien kanssa soffankulmalle ja lainaan tenavan paperiliimaa koostaakseni aarrekartan vuodelle 2010. Toisinaan karttani on ollut pienessä kirjasessa, tämän vuoden kartta saanee paikkansa vaatekaapin oven sisäpuolelta. Kartta on melko lailla henkilökohtainen, mutta omaani varten olen jo aiemmin muun muassa varannut kuvan Vatikaanin Pietarinkirkosta, kirjannut muistiin sopivanoloisen kilomäärän keveämpää olemusta ajatellen ja lyönyt itseni kanssa lukkoon valmistumispäivämäärän, jonka siirrän kissankokoisin kirjaimin osaksi aarrekarttaa. Aarrekartalla sijaitsee myös kuva laiskanlinnasta, jonka käsinojalla on avoin kirja - muistutuksena sellaisista asioista, joille on viime aikoina jäänyt aivan liian vähän aikaa. Aivan samasta syystä tulen liimaamaan karttaan kuvan reippailevasta, punaposkisesta ja tietenkin hymyilevästä ulkoilmaihmisestä. Aarrekartan kuvin minä pyydän. Unelmoin.

Olen kuluneena vuonna joutunut toistuvasti muistuttaamaan sekä itseäni, että läheisiäni siitä, että elämä on nyt, olipa se elämä missä tilanteessa tahi vaiheessa tahansa. Joillekin asiat tuntuvat tapahtuvan vasta "sitkun sitä" ja "sitkun tätä". Henkilökohtaisesti muuttaisin tämän muotoon "nytkun" - enkä missään nimessä halua kuulla mihinkään väliin sanaa "mutkun".

***

Toivotan kullekin antoisaa uutta vuotta 2010 kaikilla elämän aspekteilla,
kuhunkin elämäntilanteeseen sopivimmalla tavalla.

***

p.s. Salaisuuden innoittamana - Universumilla lienee kullekin varattuna myös arpaonnea. Käykäähän pyytämässä osuuttanne sivupalkin pilkullisesta arpajaislinkistä!

p.p.s. Ei, en koe tulleeni hulluksi.

Wii-hii!

Minulla on vakava rasitusvamma. Mitä veikkaatte, monta päivää irtoaa töistä sairaslomaa, kun ilmoitan työterveyshuoltoon, että oikean käden peukalolihakseni ovat kipeytyneet pukin kontista löytyneen Wiin pelaamisesta niin, että päätetyöskentely tuskin onnistuu?

Olimme tänä vuonna olleet ilmeisen tuhmia, kun saimme joululahjaksi kapineen, joka on omiaan sytyttämään pahemmankin sortin perheriidan pelivuoroista. Pienen kärhämän saa useamman kerran päivässä aikaiseksi muun muassa siksi, että joku menee tunnistimen eteen esimerkiksi keilauksen ratkaisevalla hetkellä, niin että täydellinen heitto menee huti ja omanniminen Mii saa hävetä tulostaulussa silmät päästään. Naapurit takovat aivan takuulla kattonsa rappaukset piloille, jahka laulupelin volyymit uskalletaan vääntää kaakkoon. Okei, eihän tähän Pleikkarin Singstarin veroista peliä saa, mutta pienessä sievässä huonompikin kelpaa (paitsi ei High School Musical 3 -laulupeli!!!). Seuraavaksi voidaan rähistä siitä, kuka saa ottaa sen ohjaimen, jossa on pinkki rannehihna! Telkkari on pakko siirtää tenavan huoneesta pois, että äiti saa iltasella kuntoilla - ja taas takovat naapurit siinä jytkeessä kattoaan, niin, ja tenava itkee katkerasti "tyhmää äitiä" telkkarin perään. Jeez, Joulupukki, mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?

Äh. Mitä sitä kaunistelemaan. Olen niin Wii-koukussa, että hävettää. Emme ole paikantaneet ainuttakaan peliä, jota pelikoneisiin tottumaton nelivuotias osaisi oikeasti pelata (oikeasti tarkoittaen "ohjaimia paiskomatta ja tuskissaan lattialle heittäytymättä" - eivät ne silikonisuojukset sentään kaikelta suojaa) mutta äiti pelaa sitten senkin edestä. Tänään keskitin kaiken energiani ja etsin parin tunnin ajan Madagascar Kartz-peliä ratteineen. Ennen joulua muistan nähneeni näitä pilvin pimein joka marketin käytävällä, mutta nyt myytiin eijjoota, ja sitäkin riistohinnoin. Löysin muutamankin nettikaupan, josta näitä olisi saanut, mutta halusin halvemmalla. Tampereen Stockmann to the rescue, ja jo saatiin lattialla krokotiilinkyyneleitä vuodattava tenava liikkeelle Citymarketin hyllyvälistä, kun olin ensin vannottanut Tampereen myyjää siitä, että peli on viimeistään viikonloppuna Vantaalla. Menin sitä paitsi leijonaemorefleksini kanssa täysin halpaan, kun kävi selväksi, ettemme saisi peliä tänään kotiin; pettynyt tenava vilautti jotakin suolaisen hintaista F1-peliä, johon muistan elävästi vastanneeni, että: "äiti ostaa sinulle tuon sitten, kun opit pelaamaan sitä Madagascaria". Ensi jouluun mennessä meillä on, jos ei muuta, niin hervottoman kokoiset peukalolihakset ja tuvan täydeltä elektroniikkaa. Kiitos, Joulupukki.

(Kuvat lainattu sivuilta gamehouse.fi sekä homeenter.com)

Tunnelmia Tallinnasta

Tallinnan vanhan kaupungin joulumarkkinoilta sai joulumieltä takuulla koko rahan (päiväristeily seitsemän euroa per lärvi) edestä. Makustelimme joulumanteleita, söimme pihvit hapankaaleineen (vaikkakaan emme ravintolassa, jota tulen epähuomiossa kuvissa mainostaneeksi ;)), kävimme suklaa-, juusto- ja keksiostoksilla (ja nolona myönnän, että ryntäsin myös paikalliselle Lindexille hakemaan vaalean aquan väriset veluurit....). Tenava kävi myös vastahakoisella ja palveluammattiin jotensakin sopimattomalla venäjää puhuvalla kampaajalla pään parturoinnissa huikeaan kuuden euron hintaan.

Kaikkinensa käyttäydyimme kamera kaulassa riippuen oikein kuin esimerkilliset turistit. Joulufiilistelyreissuna retki oli täydellinen. Ehkä ensi vuonna voi suunnata joulun alla suuremmillekin joulumarkkinoille, jonnekin saksankieliseen ympäristöön...

Lumienkeleitä lahden toisella puolen

Tallinnassakin oli joulun alla talvinen maisema, höystettynä kirpakalla pakkasella ja navakalla tuulella. Tenava möyri lämpimikseen nietoksissa matkalla terminaalista vanhaan kaupunkiin. Kuvattavana ollessaan tenava vaati saada sanoa perinteisemmän "muikun" sijaan "peruna".

Samanlaisia nietoskuvia on kertynyt joulupyhien ajalta ihan kotipihaltakin, ja pyry senkun vain sakenee. Onneksi on lupa pysytellä pimenevässä illassa sisällä, poltella kynttilöitä ja lueskella vaikka uusinta Dan Brownia, jonka Joulupukki osasi tähän osoitteeseen kantaa.

Jouluinen arvonta

Ihan justsillään laskuriin pajahtaa parikymmentätuhatta käyntiä. Lämpimät kiitokset teille, lukijat, jok'ikiselle kurkkaajalle, kaikille kommentoijille.

Tasalukujen ja joulun ajan kunniaksi arvon jotakin punaista ja pilkullista. Yläkuvan punapilkkuinen patakinnas ja samankuvioiset muffinssivuuat odottavat uutta pilkkukuumeista kotia. Osallistu arvontaan jättämällä puumerkkisi tämän bloggauksen kommenttilooraan. Kaksi arpalippua Sinulle rapsahtaa, kun vinkkaat oman blogisi lukijoille tästä arvonnasta linkin kera.

Voittajan arvon 7.1.2010 kello 00:01. Arpaonnea!

Edit. Onpa siinä jo osallistujaa kerrakseen! Osallistujamäärästä ihmettyneenä lupaan arpoa lohdutuspalkinnoksi vielä erikseen paketin pilkullisia muffinssivuokia.

Makoisaa joulua!

Ei meistä sokerileipureita taida tulla... joulu sen sijaan onneksi tulee kehnommankin piparitalokyhäelmän kanssa. Tallinnan joulumarkkinat on koluttu, kaapit ahdettu täyteen herkkuja, paketit kääritty, nurkat kuurattu. Joululoman alkamisen kunniaksi piipahdan iltasella elokuvissa ja toivon hartaasti, etten nukahda pehmeään penkkiin. Yhtä hartaasti toivon, maailmanrauhan lisäksi, että huomennakin maassa on vielä hanki ja luistinradat jäässä, että tenava jaksaa istua joulukirkossa kolme varttia kuin pieni enkeli ja että joulupuuro ei pala pohjaan.

Mikäli aattona ehdin, julistan vielä joulunpunaisen ja pilkullisen arvonnan, juhlistamaan nurkan takana odottelevaa 20 000 käyntiä sekä ihanaista joulua. Jollen aattona taivu jouluähkyltäni koneen ääreen, palaamme arvonta-asiaan viimeistään välipäivinä.

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille! Mahtukoon pyhäpäiviin runsaasti yhdessäoloa, ulkoilua, lautapelejä, perheleffoja, hyvää ruokaa, sopivissa määrin herkkuja, riittävästi lepoa, paljon hyvää lukemista, lämpimiä villasukkia ja kilokaupalla kynttilöitä.

Kuusi

Kuusi pääsi "pirttiin" karistamaan neulasiaan ja aiheuttamaan siivousintoilijassa tuskanhikeä ja kylmiä väreitä. Toivottavasti pukki tuo aattona rikkaimurin! Joulukuusemme on tänä vuonna kaukana perinteisestä; kuusen oksilla lentelee kimaltelevia perhosia.

Huomasin vasta pipareita tenavan ja naapurin lasten kanssa paistaessamme, että meillähän on ihan perhosteema - tenava kun valitsi Indiskasta matkaan tällaisen piparimuotin.

Tänään on työvelvoitteiden lisäksi luvassa ruokaostoksia. Huomenna lähdemme piipahtamaan lahden toisella puolella Eesti Vabariikis, josta toivottavasti saaliina annos hyvää ruokaa, ihania paahdettuja manteleita ja muutamat lämpimät vanttuut.

p.s. Jos joulun kakut ovat toistaiseksi jääneet leipomatta, suosittelen lämpimästi näitä korvikkeeksi.

Jouluvalmisteluja, vol. 63400

Joulu on periaatteessa paketissa, mutta kaikkea pientä kivaa on vielä jäljellä: piparitalon ja pipareiden leivontaa tenavan kanssa, kuusen koristelua, joulunalusreissu Tallinnaan... Koti on suhteellisen siivossa kuosissa, pieni tomutus ennen aattoa riittänee. Kaksitoista tuntia haudutettu lanttulaatikko on porkkanakavereineen pakkasessa, suuri osa aaton ja joulupäivän ruuista hankittuna. Oikeastaan piparisota piti järjestää jo eilen, mutta sen sijaan laskimme mäkeä, maleksimme ystävän nurkissa sotkemassa pikkuautoilla ja touhusimme kotosalla muuten. Vielähän tässä ehtii, etenkin kun on niin noheva pieni apukokki. Ulkoistan tänä vuonna piparien koristelun kokonaan tenavalle; tai kokonaan ja kokonaan, sanotaan vaikka, notta tenavan kärsivällisyyden sallimissa rajoissa.

Jouluvalmisteluja, vol. 6340

Eilinen päivä oli melkein hirvittävä. Olin töissä, juoksin virastoissa, toimitin erään blogistin puolesta joulupukin asioita, juoksin aamutakin ja ambulanssin perässä (eli siis Kappiksen aletakin ja Sikun ambulanssin), kipaisin äkkiä ruokakaupassa, ettemme ihan kuihdu ennen aattoa... Kotona jaksoin tehdä enää muutaman pienen asian pitkästä pitäisi-listasta. Sain viimein nakuteltua koukun eteisen pöydällä tähän asti vaikuttaneeseen vanhaan ikkunaan, jonka takaa loistavat jouluvalot, ja ripustettua sen eteisen seinälle. Sypressit ovat jo hetkisen koristaneet tässä miehekkeen alakoulussa väsäämässä työkalupakissa, joka löytyi navetan nurkasta, sai pintaansa huolimattoman valkoisen maalikerroksen ja uuden elämän kukkaruukkuna. Muutama lahja kääriytyi vanhoihin Turun Sanomiin.

Tänään meillä leivotaan, siivotaan, ulkoillaan (kahdenkymmenen asteen pakkasessa!) ja saunotaan. Kysyin tenavalta, haluaisiko mennä katsastamaan Joulupukkia kauppakeskukseen - pukki ehtii kuulemma kiireiltään sinne tänään. Tenava oli vähän empivällä mielellä, joten voi olla, että käymme vain kääntymässä jossakin lähistöllä ja toteamassa, että pukki on vielä toistaiseksi liian pelottava tapaus. Palaan myöhemmin ainakin jouluisin taatelimuffinssiohjein ja -kuvin.

Ihanaa viikonloppua ja joulunodotusta kaikille!

Juhlaruokaa

Tänä vuonna meillä juhlitaan joulua eri kokoonpanoilla sekä aattona, että joulupäivänä. Näin ollen saan luvan kanssa kokkailla kahdet erilaiset joulun tarjottavatkin.

Aattona olemme perinteisesti syöneet puolilta päivin tuhdin joulupuuron - eli pitkän linjan mukaan keitetyn riisipuuron - siinä joulusaunan ja joulukirkon välissä. Tänä jouluna tyydyn tuoksuttelemaan höyryävää puuroa vierestä ja puren jotakin vähähiilihydraattista sellerinvartta siinä vieressä. Puurolla pärjää pitkälle iltaan, jolloin jouluaaton ruokapöydässä onkin alustavan suunnitelman mukaan tarjolla perinteinen satsi:

- kotomainen viljapossun kinkku (paistettu ja maistettu edellisenä päivänä).
- kotitekoiset lanttu-, porkkana- ja perunaloora. Tänä vuonna kaksi ensimmäistä laatikkoa valmistuvat karpisti ilman korppujauhoja ja muita höttöjä, ja lanttulooraa meinasin haudutella makeaksi siirappien sijaan ihan miedolla uuninlämmöllä ja kuuden tunnin paistoajalla.
- Lapin puikulaperunoita; koska mikään muu ei kerta kaikkiaan käy.
- kalalautaselle kylmäsavulohta, sillifileetä, punasipulia, maustekurkkua, punajuurta ja hienonnettua kananmunaa
- kototekoinen rosollisatsi asianmukaisine kastikkeineen
- tummaa joululimppua, saaristolaisleipää tai omatekoista ruisleipää
- hyvää viiniä

Aaton jälkiruoka on kovasti avoinna. Mielessä pyörivät jäädykkeet, suklaaunelmat ja triflet, mutta voi olla, että hyppäämme jälkiruuan yli, annamme pötseille hetkisen lepotauon ja paneudumme illemmalla jälkiruuankin edestä juustotarjottimen ja suklaakonvehtien aromeihin. Juustotarjottimmella on takuuvarmasti vanhaa goudaa, Port Salut'ia, Viinitarhurin juustoa, brietä, viikunahilloa, tuoreita päärynäviipaleita ja pipareita. Jos onnistun tekemään vähähiilihydraattisia pipareita kuljetusalustoiksi, tarjolla on myös sinihomejuustoa. Muuten en kiusallani tarjoile sitä muillekaan, jos en kerran itse saa nautiskella. Viiniksi valitsen melkoisella varmuudella maukkaan espanjalaisen, Señorío de los Llanos Gran Reserva, vuosikertaa 2003.

Koska on juhlapäivä, lienee lasilliset kuohariakin paikallaan. Perus puolikuiva Freixenet kelpaa meille mainiosti, mutta fiksumpi ottaisi ällömakeaa Muscadoria, jottei tulisi syötyä palastakaan suklaata. Kaiken varalta käyn kuitenkin hakemassa käsintehtyjä konvehteja Flamingon Caffista tai Kluuvikadun Chjokosta.

Meillä on tänä vuonna kovasti vaatimuksia ruuan suhteen: on oltava gluteenitonta, laktoositonta, mummin mieleen ehkä hitusen meitä muita perinteisempää, niin vähähiilihydraattista kuin mahdollista, tietenkin tenavalle sopivaa. Yksi ei syö kalkkunaa, toinen ei syö kanaa, kolmas ei syö litaniaa mereneläviä. Huh.

Jos emme ole räjähtäneet aaton syömingeistä, joulupäivänä tarjoilemme:

- kalalautasella graavattua siikaa ja graavattua, maustettua lohta, mätiä, sillit ja sen kaverit kuten aattonakin
- herkkulautaselle puikulaperunat, maustekurkut ja kylmäsavustettu poronpaisti, lakkakastike
- tarjolla myös kinkkua eilisen tyyliin
- lanttukuutiot kanelilla ja tähtianiksella ryyditettynä
- juureslaatikko (porkkana, selleri, palsternakka) annoskulhoissa paistettuna
- leipäjuustosalaatti (salaatti, rucola, omenaa, leipäjuustoa)
- tumma leipää eilisen tapaan

Joulupäivän jälkiruuaksi lienee helpoin valmistaa kardemummapannacottaa, joka valmistuu hitusen ennakkoon ja sopii reseptiä muokkaamalla koko sakille. Ruuan päälle keitellään vahvat kahvit, joiden kanssa saa tenavan hartaudella koristamia pipareita ja ihania taatelimuffinsseja. Nyt kun tuli puheeksi, niin laittelenpa niiden reseptin esille huomenissa.

Joulun suhteen olen hitusen perinteinen, tietyt elementit on ruuassa oltava jotta sitä voi jouluruuaksi kutsua. Uusia ideioita otan kuitenkin kiitollisna vastaan. Puuttuuko listasta nyt jotakin olennaista? Korjasin ruuan tarjoiluun liittyvän puutoksen eilen Anttilan tarjouksella, ja ostin vajaan tusinan viini- ja viskilaseja. Ei sillä, että olisin kova tyttö juomaan single malt'ia - viskilasi käy hyvin vesilasista. Kauniit ja halvat lasit korvaamaan Iittalan Ote-lasit, jotka eivät ole koskaan tuntuneet omilta.

Joululahjavalvojaiset

Eilisyö, Jouluradio, useampi rulla paperia... kynttilöitä, kuumaa teetä - vain koska en ole keksinyt riittävän vähähiilihydraattista glögiä - narukeriä ja lahjaröykkiö. Sain paketteihin vain osan lahjoista, ennenkuin takana olevat tenttiviikot, tee ja rauhallinen tunnelma tekivät tehtävänsä ja nukahdin sohvalle ummistettuani silmäni "ihan vain hetkiseksi". Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja käynyt hakemassa makuuhuoneen piiloista vain yhden lahjan kerrallaan paketoitavaksi, muuten ensimmäisenä aamusella noussut tenava olisi taatusti bongannut lahjat riemusta kiljuen.


Tänä jouluna paketit ovat aika värittömiä. Tämä selittyy viimeistään sitten, kun näette kuvan joulukuusestamme... liika on aina liikaa, joten paketit on syytä pitää hillittyinä. Kauniita ne ovat mielestäni näinkin.

Yksi ihanimmista lahjoista, joita pakettiin käärin, oli ehdottomasti nuorimman kummityttöni Monsoon-samettimekko. Satiininauhat ja kaikki, ihanassa maitokahvin sävyssä. Muuten paketeista löytyy muun muassa elokuvia, Pentikiä, Iittalaa, kosmetiikkaa, kotimaista keramiikkaa, VAIN YKSI (!) Sikun pikkuauto, askartelutarviketta, kirjoja ja vaatetta. Tenavaa en kiusannut vaatelahjoilla ihania Poikien Tyyliin -blogistin Mian metsästämiä muumikalsareita lukuun ottamatta - lähinnä siksi, ettei varsinaista tarvetta ole, ja toiseksi siksi, että pehmeät paketit jäävät eittämättä lelujen varjoon. Vien mieluummin tenavan vaatekaupoille sitten, kun tarvetta ilmenee, ja varastot näyttävät tällä haavaa siltä, että tarvetta tulee olemaan noin vuoden tai kahden kuluttua.


Meillä on tänä jouluna vieraiden vuoksi kaksi joulua: perinteinen 24. päivä, sekä Amerikan malliin myös 25. päivä. Sopii mainiosti; lahjat jakaantuvat tenavan osalta kahdelle päivälle, ja mikä vielä parempaa, saan kokkailla kahdet erilaiset jouluruuat! Listailen joulunajan menuajatuksista heti huomenissa.

Putipuhdasta joulua

Varoitus tenavan kummeille, maailman parhaalle naapurille ja muille tahoille, jotka kuvittelevat saavansa meiltä jonkin sortin joulumuistamisen; tämä bloggaus sisältää joululahjaspoilerin!

Pienen Linnun vinkistä keittelin minäkin kahvisaippuaa omaan kylppäriin ja pieniksi joululahjuksiksi. Olin lentää pyllylleni, kun pääkaupunkiseudun askartelukaupoista todettiin saippuamassan suhteen ykskantaan "eijjoo, mut joo ens viikolla ehkä". Niinpä tilasin isomman satsin saippuatarvikkeita täältä - toimitus tuli päivässä, ja postikuluineenkin hinta oli esimerkiksi muutamaankiin askartelutarvikeketjuun verrattuna vähintäänkin kilpailukykyinen.

Kahvisaippuaa kokeilin kaksi erää. Molemmissa aineksina kaapin perälle unohtunut, vuosi sitten parasta ennen -päiväyksen ylittäny espressokahvi sekä läpinäkyvä saippuamassa. Vaaleampaan saippuaan olen lisännyt muutaman gramman titaanioksidia valkaisemaan massaa, ihan kokeilumielessä. Titaanioksidi kuulostaa todella herkulliselta ja superterveelliseltä, mutta koska se on ihan yleinen meikeissä käytettävä ainesosa, se tuskin ensi kosketuksella tässäkään saippuassa tappaa. Minusta väripari on mukavan näköinen, ja tuoksuukin ihan kupilliselta espressoa.


Jotta joulun aikaan ovat puhtaat paitsi tassut, myös nurkat, etsin käsiini uudet pullot Methodeja. Entinen yleispuhdistusaine oli laventelia: tässä pink grapefruit-suihkeessa on muikea tuoksu, ja kylppärinpuhdistajan eucalyptus mint tuo mieleen polkkakarkit.

Pitkä lista

Tenava kirjoitutti minulla toivelistansa Joulupukille. Lista oli selvästi pidentynyt taannoin tenavan lausumasta alkuperäisversiosta. Listan alku ei tuota minkään sortin yllätyksiä: toiveissa on punainen auto, musta auto, turkoosi auto... Sen sijaan olin yllättynyt siitä, että Tomi Traktori -hahmot ovat listalla - luulin koko Tomin olevan jo ihan passée. Lista muuttuu mielenkiintoiseksi muutenkin, sillä tenava toivoo "nurmikkoa, jossa autot voi ajaa" ja "puita, joita oli metsässä, jossa oli nurmikkoa".

Tärkeä tarkennus tuli myös namutoiveeseen: tenava toivoi jotain hyvää karkkia, mutta lisäsi heti perään, että jos Joulupukilla on vain salmiakkia, niin sitten ei mitään.


Tyhmä äiti, kyselee lapsensa toiveita, eikä sitten kuitenkaan pysy niissä. Viime hetken joululahjana päädyin tällaiseen Mickin puiseen huoltoasemaan. Tenava on kysellyt tallia autoille, vaikkei se nyt listalle muistunutkaan. Toivottavasti tämä nyt pienelle miehelle kelpaa. Talli ja kuva tulivat täältä.

Hajamielisen äidin tumppunipsut

Posti toi kotiin entisestään kylmenevään pakkaskeliin mitä parhaimmin passaavia ihanuuksia Mimon mamin Sewin'gum:ista:

ihanaiset bambi-tumppunipsut! Ja kyllä, ihan äidin omaan käyttöön :D Olen aamuruuhkassa muutamat lapaset jättänyt bussin penkkiin tänä(kin) vuonna, vaan enpä huomisaamusta lähtien enää jätä. Ehkä perimmäinen idea nipsujen tilaamiseen oli kuitenkin vähemmän käytännöllinen ja enemmän asustuksellinen ;) Ne on niin söpöt!

Juokse, porosein

Lähdin lauantairuuhkassa etsimään Stockmannin jouluosastolta lintuja. Koska saldo näytti nollaa eikä uutta varastoa enää ennen joulua saada, tuli lintujen tilalle tenavan valitsemana porotokka. Ehtiihän näitä lintuja myöhemminkin; sitä paitsi ensisijaisesti yritän joka tapauksesa metsästää Lisbeth Dahlin riikinkukkoja - vinkata siis saa, ken Suomesta paikantaa!

Tuomasta ja Tammea

"Kipaisimme" tänään passinhakujonossa Kaartin poliisiasemalla. "Kipaisimme" lainausmerkeissä siksi, että aamuruuhkassa moni muukin oli vailla passia tahi muuta asiakirjaa. Tenavan Mini Kånkenissaan reissuun raahaamat autot suruttivat rapian tunnin poliisitalon lattialla, kunnes oma vuoro koitti.

Kävelymatkalle takaisin olivat jotkin suuremmat voimat asetelleet kaikenmoisia esteitä tiellemme. Näitä esteitä olivat muun muassa Tammen ysmy Korkeavuorenkadulla ja Tuomaan markkinat Espan puistossa. Ysmystä mukaan tarttui neljä kassia kirjaa ja kaikenmoista askarteluhärpäkettä, Tuomaan markkinoilta vain yksi namupussi, ja sekin pukinkonttiin. Tänä vuonna ei oikein kolahtanut mikään, vaikka pukinkonttiin pitäisi vielä löytää jotakin pientä täydennystä. Tenavalle tuli akuutti nälkä siinä vaiheessa, kun ruokakojujen tuoksut kävivät nenään, ja voi, miltä maistuikaan glögi ulkoilmassa! Tuomaan markkinat ovat muuten auki 22.12. asti ja avoinna ma-pe 9-19, la-su 9-18.

Vanhan joulumarkkinat kiehtoisivat, mutta tänä viikonloppuna on turha kuvitella viuhtovansa toistamiseen ympäri kaupunkia. Koti ei käsittääkseni vieläkään osaa siivota itse itseään, ja järjestyksenvaihdoksesta sekaisin menneet tavarapinot odottavat kaappiin viikkaamista ja latomista. Kuusikin pitäisi tuoda tupaan, ja toinen parvekkeelle. Ja leipoa pipareita. Suunnitella juhlapäivien ruokalistaa. Paketoida. Kirjoittaa ja postittaa joulukortit. Käydä jossakin välissä viimeisissä tenteissä ja pitää palaveria projektin tiimoilta. Hitusen vielä hioa ja maalata vielä ennen joulunaikaa. Toivottavasti tähän tehtävälistaan voi lisätä mäenlaskunkin pian; ensi viikoksi on luvattu pakkasta, mutta entäpä lunta?

Kuva on lainattu Helsinki.fi-palvelusta, kreditit Helsingin kaupungin kuva-arkistolle :)

Yövieras

Varhaisen aamuherätyksen myötä huomasin,
että sänkyyni oli yön aika ilmestynyt vieras.
Vieras oli ominut yli puolet untuvista ja tyynyistä,
ja jatkoi niiden seassa, jouluvalojen loisteessa,
uniaan vielä pitkän aikaa
herätyskellon soiton jälkeenkin.
Mistä lie uneksinut;
ehkä joululahjoista?

Kiireinen joulukortti

Tällainen joulukortti syntyy, kun aamulla ennen päiväkotiin menoa, eli osapuilleen kello 6.30, pyytää tenavaa poseeraamaan hetkisen linssin edessä, ja osapuilleen kello 6.31 kiittää tenavaa poseerauksista ja hoputtaa päiväkotivaatteet ylle. Ihan sama. Paremman viitsisi, mutta kun ei ehdi eikä jaksa. Ehkä tämän joulun hätäpäisestä otoksesta kuitenkin välittyy se päällimmäinen viesti, jota itsekin joululta toivon: rauhaa, lepoa, hetken hengähdystä, yhdessäoloa, vain oloa!

Pientä kivaa

Ruotsalaisen komuuttini mukana matkannut pesuvati sai uuden elämän hedelmäkulhona keittiön tasolla. Käyhän se näinkin, vaikka aamuheräämisen kannalta olisi ollut fiksumpaa jättää vati paikoilleen ja kehittää joku automaattisysteemi, joka kippaisi vadista jääkylmät vedet aamu-unisen opiskelijan niskaan minuutti herätyskellon soimisen jälkeen. Tämä nimimerkillä "kahdesti viikon sisällä pommiin nukkunut"...


Jumbon suosikkikaupastani löysin kauniin vaihtoehtoratkaisun suodatinpussien säilytykseen. Olen aamuisin muutenkin todella tarkka esimerkiksi siitä, mistä kupista juon aamukahvini, ja siivoankin illalla kaiken tiptop ettei aamulla tarvitse katsella tiskejä tai rojuja. Ilmeisesti nämä ovat jotain alitajuisia turvatoimia "väärällä jalalla nousemisen" ja aamukiireen ehkäisemiseksi. En ole siis yhtään aamuihminen, vaan yöihminen. Minun puolestani aamuja ei tarvitsisi ollakaan, voitaisiin siirtyä suoraan iltapäivään, mutta toistaiseksi mennään näillä.

Hankin itselleni myös jotakin, joka ratkaisee ainakin hetkellisesti kaikenlaiset säilytysongelmat kodissamme, ja tuo samalla ratkaisun myös ajankäytön - eli siis sen olemattoman luppoajan tuhlaamisen - ongelmiin kunnostushommien muodossa. Tässähän ei olekaan kuin muutama huonekalu kunnostusjonossa, oli varmasti todella hienoa idea ostaa puolen huoneen kokoinen kaappi siihen jonon jatkeeksi! Taputan itseäni selkään tämän mahti-idean johdosta ja jatkan investointilaskujen parissa. Hyvää pikkulauantaita kaikille :)