Heja Sverige!

Maanantai-iltapäivänä eräs kymmenhenkinen, kovaääninen seurue sulloutui parintuhannen 36:tta eri kansallisuutta edustavan matkailijan kanssa sinivalkoiseen paattiin.


Eräällekin pienelle matkailijalle retki oli yksi kesän odotetuimmista kohokohdista; tilaisuus nähdä kaikkea uutta ja innostavaa....


...ja tavata vanhoja tuttuja viime kesien retkiltä.


Välillä pieni matkalainen muisti käytössäännöt - ainakin noin melkein. Välillä tuntui, että laivalle on eksynyt mukaan ebolan riivaama apina.


Muun muassa tästä syystä pienen matkalaisen isojen hyttiseuralaisten tärkeimmät työkalut (uhkailu-kiristys-lahjonta -pakin lisäksi) olivat ahkerassa käytössä...


...eikä naapurihyttiläisten EHKÄ olisi kannattanut luottaa näihin lastenhoitajiin niin sinisilmäisesti!


Tukholmassa satoi, mutta onneksi retkikunnan ykköskohde, Ticketin myymälä, löytyi helposti. Retkikunnan johtaja lastenvaatefriikki Tuusis ampaisi lastenvaatefriikkien lajille ominaisesti juoksuun Ticketin myymälän kyltin bongattuaan, ja riemunkiljahduksiakin kuultiin.


Kruunun kurssi oli kehno, eikä kuudenkymmenen prosentin alennuksistakaan ollut haittaa. Ostovimma tarttuu, joten meillekin kotiutui jo koto-Suomessa kuumottelemani takki


sekä kurareleet vankilakuosissa! Ticketin ostosten yhteissumma oli nelisekymmentä euroa.


Tukholmassa jakauduimme ostostelijaryhmään ja seikkailijaryhmään, joista jälkimmäinen suunnisti kaatosateessa julkisilla kulkuvälineillä vesimuseoon Aquariaan. Siinä vaiheessa kamera oli jo repussa turvassa. Aquaria oli kotoista Sea Lifea vanhempi versio, mutta kaikkine ruotsalaisine kissakalanmötkylöineen ihan hauska ja edullinen kohde. Djurgårdenin saarelta palauduimme hienolla kaksikerrosbussilla takaisin laivalle treffaamaan ostosryhmän, jolla oli mukanaan niin paljon ostoskasseja, että yksi lapsista piti majoittaa yöksi meidän hyttiin :D

Reissulla syötiin, juotiin ja nukuttiin mainiosti, leikittiin isoissa leikkitiloissa hikeen asti ja suhteellisen sulassa sovussa ja nähtiin sopivassa mitassa uutta. Ensi reissua varten on jo selkeät sävelet Tukholman tekemisiä ajatellen, vaikkakin äsken nelivuotiaalta matkan parhaasta annista kysyessäni sain vastaukseksi "kun Jossu, Juli ja Jerekin oli siellä leikkimässä". Eli ei se matka eikä se kohde, vaan se seura! Hyvistä Tax Free -ostoksistakaan ei tenavan mielestä ollut haittaa...


Kaikenkaikkiaan matka oli bueno, ja uskaltaudumme laivalle useamminkin. Olipa kuinka junttimaista hyvänsä, meille tällainen pieni piipahdus ulkosmaille sattui kuin nenä päähän :D Nelivuotiaan uhmiksen kanssa joku 700 kilometrin Santiago de Compostellan pyhiinvaellusretki on aika kaukana laatuajasta; sen sijaan muumikeksi laivan aamupalalla ja iloinen tuulitukka laivan kannella juoksemassa on jo paljon lähempänä sitä.

Illan puhdetöitä

Illalla ei nukuttanut, joten päreen (no ok, kynttilän) valossa valitsin puhdetyölaatikosta rasiallisen helmiä ja puhdetta helpottamaan valmiin ohjeen korulle.




Lauma miniatyyrityökaluja (ja pitkin lattioita sellainen määrä koruneulan palasia, että niitä löytynee täältä vielä joulun aikaankin...):




Tunnin näpertelyn ja samanaikaisen elokuvankatselun tuloksena pieni synttärikaulakoru mummille (sekä ihanainen Hugh Jackman-huuma :D)

Kun silmäni mä auki saan

niin lautasella odottaakin ankea näky; olen yrittänyt noudattaa höpölöpöhumpuuki-Scarsdale -dieettiä aina silloin tällöin (no okei, se on niin ankea, ettei sitä pysty noudattamaan kuin viikon tai kaksi) mutta jostain syystä olen pysyvästi mieltynyt ko. ankeusruokavalion aamupalaan. Mustaa kahvia, puolikas greippi ja palanen proteiinipitoista leipää paahdettuna. Kuvassa kaupan leipää, kotona syntyy myös melkoista sekameteliversiota soijajauhosta, maidosta ja erilaisista jyvistä, rouheista ja siemenistä. Aamupalalla tärkein ase on sahalaitainen greippilusikka.

Suosittelen kyseistä aamupalaa vahvasti kaikille tjottailijoille ;) Greippiaamupalan toimivuudesta ei meillä ole vahvoja näyttöjä sen suhteen, mutta uskon vahvasti, että se toimii paremmin kuin Mimon äireen ehdottama greippilonkku - ainakin aamupala-aikaan :D

Unelmia ja peltipurkkeja

Törmäsin sisustuslehtipinoa siivoillessani melkein parin vuoden takaisen Kotilieden välistä tupsahtaneeseen Unelmakerhon mainokseen. Klikkasin itseni huvin vuoksi kerhon sivuille, haksahdin Mama Soule -wannabeunelmiin, tilasin kotiin kerhopaketin ja lehteilin äsken innosta soikeana askartelu- ja virkkauskirjaa - sekä mietin, mitä herkkuja säilöisin paketin mukana puoli-ilmaiseksi tulleisiin Tilda-purkkeihin (joihin minulla on arveluttava addiktio). Tämä ei ole Unelmakerhon eikä kustantajan mainos, mutta klikkailkaa muutkin, mulle tuli hyvä mieli jo pelkästään askartelukirjan sätöksiä katselemalla. Unelmakerhossa ei myöskään ole ostovelvoitteita, mutta kalliiksihan nuo erinäiset kerhot saattavat huonomuistiselle tulla, sillä kerhopaketin palauttaminenhan ei ole peruuttamista ;)

Rakkain Koira ja sen kaveri

Vänellä on ollut Kättäriltä asti - eli noin kolmen vuoden ja kymmenen kuukauden ajan - 24/7 kainalossaan Rakkain Koira. Bukowskin turre tuli pojalle muistamisena parin päivän päästä maailmaan putkahtamisesta entisiltä työkavereiltani, ja on siitä lähtien nähnyt maailmaa pojan kainalossa, rattaissa ja unikaverina. Rakkain Koira syö pöydässä, nukkuu peiton alla, katsoo elokuvat, leikkii autoilla ja pulahtaa toisinaan kylpyynkin (jonka jälkeen kuivattelee patterilla, ja pikkumies itkee vieressä kun ei viitsi halia märkää karvakasaa.

Rakkain Koira debytoi julkisesti Vänen lempileluista kertovassa pienessä jutunpätkässä KaksPlussassa kesäkuun alussa. Pari päivää sitten meille saapui kotiinkannettuna pikkuinen paketti, joka aiheutti ilon kyyneliä äidissä ja pojassa. Paketissa oli Uusi Rakkain Koira! Uusi Rakkain Koira on alkuperäistä selvästi paremmassa karvassa, mutta ei kauan, niin innolla se on otettu mukaan leikkikaveriksi :)




Yritin aikoinaan metsästää tätä Rakkainta Koiraa kissojen ja koirien kanssa ympäri maailmaa. Koska Bukowskin lelut ovat keräilyesineitä ja tämän viralliselta nimeltään Buddy I -koiran valmistus oli lopetettu, eivät valmistajat ja maahantuojat voineet auttaa, eikä lukuisilta jälleenmyyjiltä tehdyt kyselyt tuottaneet tulosta. Jos olisin tiennyt, että yksi lehtijuttu poikisi tällaisen ilon, olisin tarjonnut tenavaa palstoille jo aiemmin :D Nimittäin pojan ollessa pienempi stressasin kovasti sitä, missä Rakkain Koira kulloinkin oli, oliko se pakattuna kasseihin kun läksimme kesälomareissulta Oulusta, entä nappasiko naapurikehän rottweileri sen koiranäyttelyssä, eihän se tippunut laidan yli veneellä. Kerran - ja vain kerran - Rakkain Koira oli pidempiaikaisessa karussa, kun sohvatyynyt olivat haudanneet sen sohvan sisään. Meillä ei nukuttu viikkoon. Vahingosta viisastuneena Rakkain Koira on sen jälkeen pidetty lyhyemmässä remmissä, mutta jos se nukkumaanmenoaikaan onkin karussa, virtaavat krokotiilinkyyneleet jo ennen kuin olen ehtinyt näpytellä viimeisen kyläpaikan numeron kysyäkseni, voisivatko he katsoa onko turre heillä ja voisivatko laittaa tulemaan jollakin kuriiripostilla, maksoi mitä maksoi ;)




p.s. Kesäkelit ja ylenpalttinen rentoilu ovat aiheuttaneet armotonta hiljaiseloa blogissa. Yritän aktvioitua jatkossa ;)