Purkutyömaa

Joulu on ohi, ainakin poloisen piparitalon osalta. Tänä vuonna koristelun teemana oli maku (ja kuten aiemmista kuvista kävi selvästi ilmi, hyvä maku ja mukava ulkonäkö ovat näillä leipurin taidoilla toisensa poissulkevia seikkoja) ja hyvin mökki tenavalle maistuikin!

Loppiainen on ovella, mutta joulukoristeet vielä kaikki paikoillaan. Joku näkyi blogimaailmassa ottaneen koristeet suurinpiirtein pois jo Tapanina, naapurilla käydessäni huomasin koristeiden kadonneen pari päivää sitten. Omituista. Minä nautin koristuksista ja valoista niin, että soisin kuusen törröttävän nurkassa esimerkiksi juhannukseen asti. Valitettavasti kuusi karisee sitä tahtia, että joudumme luopumaan tästä jouluvieraasta huomenissa, samoin kuin vapaapäivänä on hyvä aika pakata koristelut laatikkoon ensi vuotta odottamaan.


p.s. Osallistukaahan kiireen vilkkaa vielä pilkulliseen arvontaan sivupalkin linkistä, mikäli ette ole vielä niin ehtineet tehdä!

Wii-hii!

Minulla on vakava rasitusvamma. Mitä veikkaatte, monta päivää irtoaa töistä sairaslomaa, kun ilmoitan työterveyshuoltoon, että oikean käden peukalolihakseni ovat kipeytyneet pukin kontista löytyneen Wiin pelaamisesta niin, että päätetyöskentely tuskin onnistuu?

Olimme tänä vuonna olleet ilmeisen tuhmia, kun saimme joululahjaksi kapineen, joka on omiaan sytyttämään pahemmankin sortin perheriidan pelivuoroista. Pienen kärhämän saa useamman kerran päivässä aikaiseksi muun muassa siksi, että joku menee tunnistimen eteen esimerkiksi keilauksen ratkaisevalla hetkellä, niin että täydellinen heitto menee huti ja omanniminen Mii saa hävetä tulostaulussa silmät päästään. Naapurit takovat aivan takuulla kattonsa rappaukset piloille, jahka laulupelin volyymit uskalletaan vääntää kaakkoon. Okei, eihän tähän Pleikkarin Singstarin veroista peliä saa, mutta pienessä sievässä huonompikin kelpaa (paitsi ei High School Musical 3 -laulupeli!!!). Seuraavaksi voidaan rähistä siitä, kuka saa ottaa sen ohjaimen, jossa on pinkki rannehihna! Telkkari on pakko siirtää tenavan huoneesta pois, että äiti saa iltasella kuntoilla - ja taas takovat naapurit siinä jytkeessä kattoaan, niin, ja tenava itkee katkerasti "tyhmää äitiä" telkkarin perään. Jeez, Joulupukki, mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?

Äh. Mitä sitä kaunistelemaan. Olen niin Wii-koukussa, että hävettää. Emme ole paikantaneet ainuttakaan peliä, jota pelikoneisiin tottumaton nelivuotias osaisi oikeasti pelata (oikeasti tarkoittaen "ohjaimia paiskomatta ja tuskissaan lattialle heittäytymättä" - eivät ne silikonisuojukset sentään kaikelta suojaa) mutta äiti pelaa sitten senkin edestä. Tänään keskitin kaiken energiani ja etsin parin tunnin ajan Madagascar Kartz-peliä ratteineen. Ennen joulua muistan nähneeni näitä pilvin pimein joka marketin käytävällä, mutta nyt myytiin eijjoota, ja sitäkin riistohinnoin. Löysin muutamankin nettikaupan, josta näitä olisi saanut, mutta halusin halvemmalla. Tampereen Stockmann to the rescue, ja jo saatiin lattialla krokotiilinkyyneleitä vuodattava tenava liikkeelle Citymarketin hyllyvälistä, kun olin ensin vannottanut Tampereen myyjää siitä, että peli on viimeistään viikonloppuna Vantaalla. Menin sitä paitsi leijonaemorefleksini kanssa täysin halpaan, kun kävi selväksi, ettemme saisi peliä tänään kotiin; pettynyt tenava vilautti jotakin suolaisen hintaista F1-peliä, johon muistan elävästi vastanneeni, että: "äiti ostaa sinulle tuon sitten, kun opit pelaamaan sitä Madagascaria". Ensi jouluun mennessä meillä on, jos ei muuta, niin hervottoman kokoiset peukalolihakset ja tuvan täydeltä elektroniikkaa. Kiitos, Joulupukki.

(Kuvat lainattu sivuilta gamehouse.fi sekä homeenter.com)

Tunnelmia Tallinnasta

Tallinnan vanhan kaupungin joulumarkkinoilta sai joulumieltä takuulla koko rahan (päiväristeily seitsemän euroa per lärvi) edestä. Makustelimme joulumanteleita, söimme pihvit hapankaaleineen (vaikkakaan emme ravintolassa, jota tulen epähuomiossa kuvissa mainostaneeksi ;)), kävimme suklaa-, juusto- ja keksiostoksilla (ja nolona myönnän, että ryntäsin myös paikalliselle Lindexille hakemaan vaalean aquan väriset veluurit....). Tenava kävi myös vastahakoisella ja palveluammattiin jotensakin sopimattomalla venäjää puhuvalla kampaajalla pään parturoinnissa huikeaan kuuden euron hintaan.

Kaikkinensa käyttäydyimme kamera kaulassa riippuen oikein kuin esimerkilliset turistit. Joulufiilistelyreissuna retki oli täydellinen. Ehkä ensi vuonna voi suunnata joulun alla suuremmillekin joulumarkkinoille, jonnekin saksankieliseen ympäristöön...

Lumienkeleitä lahden toisella puolen

Tallinnassakin oli joulun alla talvinen maisema, höystettynä kirpakalla pakkasella ja navakalla tuulella. Tenava möyri lämpimikseen nietoksissa matkalla terminaalista vanhaan kaupunkiin. Kuvattavana ollessaan tenava vaati saada sanoa perinteisemmän "muikun" sijaan "peruna".

Samanlaisia nietoskuvia on kertynyt joulupyhien ajalta ihan kotipihaltakin, ja pyry senkun vain sakenee. Onneksi on lupa pysytellä pimenevässä illassa sisällä, poltella kynttilöitä ja lueskella vaikka uusinta Dan Brownia, jonka Joulupukki osasi tähän osoitteeseen kantaa.

Makoisaa joulua!

Ei meistä sokerileipureita taida tulla... joulu sen sijaan onneksi tulee kehnommankin piparitalokyhäelmän kanssa. Tallinnan joulumarkkinat on koluttu, kaapit ahdettu täyteen herkkuja, paketit kääritty, nurkat kuurattu. Joululoman alkamisen kunniaksi piipahdan iltasella elokuvissa ja toivon hartaasti, etten nukahda pehmeään penkkiin. Yhtä hartaasti toivon, maailmanrauhan lisäksi, että huomennakin maassa on vielä hanki ja luistinradat jäässä, että tenava jaksaa istua joulukirkossa kolme varttia kuin pieni enkeli ja että joulupuuro ei pala pohjaan.

Mikäli aattona ehdin, julistan vielä joulunpunaisen ja pilkullisen arvonnan, juhlistamaan nurkan takana odottelevaa 20 000 käyntiä sekä ihanaista joulua. Jollen aattona taivu jouluähkyltäni koneen ääreen, palaamme arvonta-asiaan viimeistään välipäivinä.

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille! Mahtukoon pyhäpäiviin runsaasti yhdessäoloa, ulkoilua, lautapelejä, perheleffoja, hyvää ruokaa, sopivissa määrin herkkuja, riittävästi lepoa, paljon hyvää lukemista, lämpimiä villasukkia ja kilokaupalla kynttilöitä.

Jouluvalmisteluja, vol. 63400

Joulu on periaatteessa paketissa, mutta kaikkea pientä kivaa on vielä jäljellä: piparitalon ja pipareiden leivontaa tenavan kanssa, kuusen koristelua, joulunalusreissu Tallinnaan... Koti on suhteellisen siivossa kuosissa, pieni tomutus ennen aattoa riittänee. Kaksitoista tuntia haudutettu lanttulaatikko on porkkanakavereineen pakkasessa, suuri osa aaton ja joulupäivän ruuista hankittuna. Oikeastaan piparisota piti järjestää jo eilen, mutta sen sijaan laskimme mäkeä, maleksimme ystävän nurkissa sotkemassa pikkuautoilla ja touhusimme kotosalla muuten. Vielähän tässä ehtii, etenkin kun on niin noheva pieni apukokki. Ulkoistan tänä vuonna piparien koristelun kokonaan tenavalle; tai kokonaan ja kokonaan, sanotaan vaikka, notta tenavan kärsivällisyyden sallimissa rajoissa.

Jouluvalmisteluja, vol. 6340

Eilinen päivä oli melkein hirvittävä. Olin töissä, juoksin virastoissa, toimitin erään blogistin puolesta joulupukin asioita, juoksin aamutakin ja ambulanssin perässä (eli siis Kappiksen aletakin ja Sikun ambulanssin), kipaisin äkkiä ruokakaupassa, ettemme ihan kuihdu ennen aattoa... Kotona jaksoin tehdä enää muutaman pienen asian pitkästä pitäisi-listasta. Sain viimein nakuteltua koukun eteisen pöydällä tähän asti vaikuttaneeseen vanhaan ikkunaan, jonka takaa loistavat jouluvalot, ja ripustettua sen eteisen seinälle. Sypressit ovat jo hetkisen koristaneet tässä miehekkeen alakoulussa väsäämässä työkalupakissa, joka löytyi navetan nurkasta, sai pintaansa huolimattoman valkoisen maalikerroksen ja uuden elämän kukkaruukkuna. Muutama lahja kääriytyi vanhoihin Turun Sanomiin.

Tänään meillä leivotaan, siivotaan, ulkoillaan (kahdenkymmenen asteen pakkasessa!) ja saunotaan. Kysyin tenavalta, haluaisiko mennä katsastamaan Joulupukkia kauppakeskukseen - pukki ehtii kuulemma kiireiltään sinne tänään. Tenava oli vähän empivällä mielellä, joten voi olla, että käymme vain kääntymässä jossakin lähistöllä ja toteamassa, että pukki on vielä toistaiseksi liian pelottava tapaus. Palaan myöhemmin ainakin jouluisin taatelimuffinssiohjein ja -kuvin.

Ihanaa viikonloppua ja joulunodotusta kaikille!

Juhlaruokaa

Tänä vuonna meillä juhlitaan joulua eri kokoonpanoilla sekä aattona, että joulupäivänä. Näin ollen saan luvan kanssa kokkailla kahdet erilaiset joulun tarjottavatkin.

Aattona olemme perinteisesti syöneet puolilta päivin tuhdin joulupuuron - eli pitkän linjan mukaan keitetyn riisipuuron - siinä joulusaunan ja joulukirkon välissä. Tänä jouluna tyydyn tuoksuttelemaan höyryävää puuroa vierestä ja puren jotakin vähähiilihydraattista sellerinvartta siinä vieressä. Puurolla pärjää pitkälle iltaan, jolloin jouluaaton ruokapöydässä onkin alustavan suunnitelman mukaan tarjolla perinteinen satsi:

- kotomainen viljapossun kinkku (paistettu ja maistettu edellisenä päivänä).
- kotitekoiset lanttu-, porkkana- ja perunaloora. Tänä vuonna kaksi ensimmäistä laatikkoa valmistuvat karpisti ilman korppujauhoja ja muita höttöjä, ja lanttulooraa meinasin haudutella makeaksi siirappien sijaan ihan miedolla uuninlämmöllä ja kuuden tunnin paistoajalla.
- Lapin puikulaperunoita; koska mikään muu ei kerta kaikkiaan käy.
- kalalautaselle kylmäsavulohta, sillifileetä, punasipulia, maustekurkkua, punajuurta ja hienonnettua kananmunaa
- kototekoinen rosollisatsi asianmukaisine kastikkeineen
- tummaa joululimppua, saaristolaisleipää tai omatekoista ruisleipää
- hyvää viiniä

Aaton jälkiruoka on kovasti avoinna. Mielessä pyörivät jäädykkeet, suklaaunelmat ja triflet, mutta voi olla, että hyppäämme jälkiruuan yli, annamme pötseille hetkisen lepotauon ja paneudumme illemmalla jälkiruuankin edestä juustotarjottimen ja suklaakonvehtien aromeihin. Juustotarjottimmella on takuuvarmasti vanhaa goudaa, Port Salut'ia, Viinitarhurin juustoa, brietä, viikunahilloa, tuoreita päärynäviipaleita ja pipareita. Jos onnistun tekemään vähähiilihydraattisia pipareita kuljetusalustoiksi, tarjolla on myös sinihomejuustoa. Muuten en kiusallani tarjoile sitä muillekaan, jos en kerran itse saa nautiskella. Viiniksi valitsen melkoisella varmuudella maukkaan espanjalaisen, Señorío de los Llanos Gran Reserva, vuosikertaa 2003.

Koska on juhlapäivä, lienee lasilliset kuohariakin paikallaan. Perus puolikuiva Freixenet kelpaa meille mainiosti, mutta fiksumpi ottaisi ällömakeaa Muscadoria, jottei tulisi syötyä palastakaan suklaata. Kaiken varalta käyn kuitenkin hakemassa käsintehtyjä konvehteja Flamingon Caffista tai Kluuvikadun Chjokosta.

Meillä on tänä vuonna kovasti vaatimuksia ruuan suhteen: on oltava gluteenitonta, laktoositonta, mummin mieleen ehkä hitusen meitä muita perinteisempää, niin vähähiilihydraattista kuin mahdollista, tietenkin tenavalle sopivaa. Yksi ei syö kalkkunaa, toinen ei syö kanaa, kolmas ei syö litaniaa mereneläviä. Huh.

Jos emme ole räjähtäneet aaton syömingeistä, joulupäivänä tarjoilemme:

- kalalautasella graavattua siikaa ja graavattua, maustettua lohta, mätiä, sillit ja sen kaverit kuten aattonakin
- herkkulautaselle puikulaperunat, maustekurkut ja kylmäsavustettu poronpaisti, lakkakastike
- tarjolla myös kinkkua eilisen tyyliin
- lanttukuutiot kanelilla ja tähtianiksella ryyditettynä
- juureslaatikko (porkkana, selleri, palsternakka) annoskulhoissa paistettuna
- leipäjuustosalaatti (salaatti, rucola, omenaa, leipäjuustoa)
- tumma leipää eilisen tapaan

Joulupäivän jälkiruuaksi lienee helpoin valmistaa kardemummapannacottaa, joka valmistuu hitusen ennakkoon ja sopii reseptiä muokkaamalla koko sakille. Ruuan päälle keitellään vahvat kahvit, joiden kanssa saa tenavan hartaudella koristamia pipareita ja ihania taatelimuffinsseja. Nyt kun tuli puheeksi, niin laittelenpa niiden reseptin esille huomenissa.

Joulun suhteen olen hitusen perinteinen, tietyt elementit on ruuassa oltava jotta sitä voi jouluruuaksi kutsua. Uusia ideioita otan kuitenkin kiitollisna vastaan. Puuttuuko listasta nyt jotakin olennaista? Korjasin ruuan tarjoiluun liittyvän puutoksen eilen Anttilan tarjouksella, ja ostin vajaan tusinan viini- ja viskilaseja. Ei sillä, että olisin kova tyttö juomaan single malt'ia - viskilasi käy hyvin vesilasista. Kauniit ja halvat lasit korvaamaan Iittalan Ote-lasit, jotka eivät ole koskaan tuntuneet omilta.

Joululahjavalvojaiset

Eilisyö, Jouluradio, useampi rulla paperia... kynttilöitä, kuumaa teetä - vain koska en ole keksinyt riittävän vähähiilihydraattista glögiä - narukeriä ja lahjaröykkiö. Sain paketteihin vain osan lahjoista, ennenkuin takana olevat tenttiviikot, tee ja rauhallinen tunnelma tekivät tehtävänsä ja nukahdin sohvalle ummistettuani silmäni "ihan vain hetkiseksi". Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja käynyt hakemassa makuuhuoneen piiloista vain yhden lahjan kerrallaan paketoitavaksi, muuten ensimmäisenä aamusella noussut tenava olisi taatusti bongannut lahjat riemusta kiljuen.


Tänä jouluna paketit ovat aika värittömiä. Tämä selittyy viimeistään sitten, kun näette kuvan joulukuusestamme... liika on aina liikaa, joten paketit on syytä pitää hillittyinä. Kauniita ne ovat mielestäni näinkin.

Yksi ihanimmista lahjoista, joita pakettiin käärin, oli ehdottomasti nuorimman kummityttöni Monsoon-samettimekko. Satiininauhat ja kaikki, ihanassa maitokahvin sävyssä. Muuten paketeista löytyy muun muassa elokuvia, Pentikiä, Iittalaa, kosmetiikkaa, kotimaista keramiikkaa, VAIN YKSI (!) Sikun pikkuauto, askartelutarviketta, kirjoja ja vaatetta. Tenavaa en kiusannut vaatelahjoilla ihania Poikien Tyyliin -blogistin Mian metsästämiä muumikalsareita lukuun ottamatta - lähinnä siksi, ettei varsinaista tarvetta ole, ja toiseksi siksi, että pehmeät paketit jäävät eittämättä lelujen varjoon. Vien mieluummin tenavan vaatekaupoille sitten, kun tarvetta ilmenee, ja varastot näyttävät tällä haavaa siltä, että tarvetta tulee olemaan noin vuoden tai kahden kuluttua.


Meillä on tänä jouluna vieraiden vuoksi kaksi joulua: perinteinen 24. päivä, sekä Amerikan malliin myös 25. päivä. Sopii mainiosti; lahjat jakaantuvat tenavan osalta kahdelle päivälle, ja mikä vielä parempaa, saan kokkailla kahdet erilaiset jouluruuat! Listailen joulunajan menuajatuksista heti huomenissa.

Putipuhdasta joulua

Varoitus tenavan kummeille, maailman parhaalle naapurille ja muille tahoille, jotka kuvittelevat saavansa meiltä jonkin sortin joulumuistamisen; tämä bloggaus sisältää joululahjaspoilerin!

Pienen Linnun vinkistä keittelin minäkin kahvisaippuaa omaan kylppäriin ja pieniksi joululahjuksiksi. Olin lentää pyllylleni, kun pääkaupunkiseudun askartelukaupoista todettiin saippuamassan suhteen ykskantaan "eijjoo, mut joo ens viikolla ehkä". Niinpä tilasin isomman satsin saippuatarvikkeita täältä - toimitus tuli päivässä, ja postikuluineenkin hinta oli esimerkiksi muutamaankiin askartelutarvikeketjuun verrattuna vähintäänkin kilpailukykyinen.

Kahvisaippuaa kokeilin kaksi erää. Molemmissa aineksina kaapin perälle unohtunut, vuosi sitten parasta ennen -päiväyksen ylittäny espressokahvi sekä läpinäkyvä saippuamassa. Vaaleampaan saippuaan olen lisännyt muutaman gramman titaanioksidia valkaisemaan massaa, ihan kokeilumielessä. Titaanioksidi kuulostaa todella herkulliselta ja superterveelliseltä, mutta koska se on ihan yleinen meikeissä käytettävä ainesosa, se tuskin ensi kosketuksella tässäkään saippuassa tappaa. Minusta väripari on mukavan näköinen, ja tuoksuukin ihan kupilliselta espressoa.


Jotta joulun aikaan ovat puhtaat paitsi tassut, myös nurkat, etsin käsiini uudet pullot Methodeja. Entinen yleispuhdistusaine oli laventelia: tässä pink grapefruit-suihkeessa on muikea tuoksu, ja kylppärinpuhdistajan eucalyptus mint tuo mieleen polkkakarkit.

Pitkä lista

Tenava kirjoitutti minulla toivelistansa Joulupukille. Lista oli selvästi pidentynyt taannoin tenavan lausumasta alkuperäisversiosta. Listan alku ei tuota minkään sortin yllätyksiä: toiveissa on punainen auto, musta auto, turkoosi auto... Sen sijaan olin yllättynyt siitä, että Tomi Traktori -hahmot ovat listalla - luulin koko Tomin olevan jo ihan passée. Lista muuttuu mielenkiintoiseksi muutenkin, sillä tenava toivoo "nurmikkoa, jossa autot voi ajaa" ja "puita, joita oli metsässä, jossa oli nurmikkoa".

Tärkeä tarkennus tuli myös namutoiveeseen: tenava toivoi jotain hyvää karkkia, mutta lisäsi heti perään, että jos Joulupukilla on vain salmiakkia, niin sitten ei mitään.


Tyhmä äiti, kyselee lapsensa toiveita, eikä sitten kuitenkaan pysy niissä. Viime hetken joululahjana päädyin tällaiseen Mickin puiseen huoltoasemaan. Tenava on kysellyt tallia autoille, vaikkei se nyt listalle muistunutkaan. Toivottavasti tämä nyt pienelle miehelle kelpaa. Talli ja kuva tulivat täältä.

Juokse, porosein

Lähdin lauantairuuhkassa etsimään Stockmannin jouluosastolta lintuja. Koska saldo näytti nollaa eikä uutta varastoa enää ennen joulua saada, tuli lintujen tilalle tenavan valitsemana porotokka. Ehtiihän näitä lintuja myöhemminkin; sitä paitsi ensisijaisesti yritän joka tapauksesa metsästää Lisbeth Dahlin riikinkukkoja - vinkata siis saa, ken Suomesta paikantaa!

Kiireinen joulukortti

Tällainen joulukortti syntyy, kun aamulla ennen päiväkotiin menoa, eli osapuilleen kello 6.30, pyytää tenavaa poseeraamaan hetkisen linssin edessä, ja osapuilleen kello 6.31 kiittää tenavaa poseerauksista ja hoputtaa päiväkotivaatteet ylle. Ihan sama. Paremman viitsisi, mutta kun ei ehdi eikä jaksa. Ehkä tämän joulun hätäpäisestä otoksesta kuitenkin välittyy se päällimmäinen viesti, jota itsekin joululta toivon: rauhaa, lepoa, hetken hengähdystä, yhdessäoloa, vain oloa!

Tontun tehtävissä

Olen ostanut muutaman joululahjan varastoon jo hyvissä ajoin, mutta nyt ehdin viimein iltapäivän suvantopaikassa piipahtamaan jouluisissa ajatuksissa tulevan työpaikan naapurissa sijaitsevaan Ombrellinoon - ihan "vain katselemaan". Mukaan tarttuivat Djecon ihanat lentokoneaiheiset origamipaperit: meidän kodin ilmatilassa lentää näitä taatusti jos jonkinlaisessa muodostelmassa joulupyhien ajan.


Tenavan pieni, mutta tärkeä toive: huuliharppu! Tutkimattomia ovat nelivuotiaan aivoitukset...


Lisäksi pakkaan tenavan paketteihin nämä DVD:t: Albert Barillén Olipa Kerran Löytöretket -boksin sekä Disneyn tuoreen klassikon, Bolt-leffan. Boltin kohdalla tenava on selvästi Prisman mainoksen uhri, mutta menköön nyt, kun meille on kuitekin Klassikot tavattu hankkia jossain vaiheessa kuitenkin. Olipa Kerran -sarjasta meillä muutama boksi jo onkin, ja toisinaan tenava osaakin heittää vaikkapa ruokapöydässä hyödyllistä knoppitietoa esimerkiksi soluista, sapesta ja Tsingis Khanista. Ei paha.


Tonttu osti Ombrellinosta itselleen pienen bambin magneetin muodossa. Jääkaapin ovi saa pääsääntöisesti pysyä puhtaan valkoisena, mutta eikai se satunnainen bambi siinä rumenna, etenkin kun napakan magneetin avulla saa esille tällaista nykytaidetta, jota kaikenlaisesta suttaamisesta ja piirrustelusta viehättynyt tenava taidepajastaan suoltaa riisin verran päivässä.


Äiti osti itselleen myös kalenterin uudelle vuodelle. Mikään muu ei vain olisi käynyt, sillä tässä yhdistyvät kaksi fanituksen aihetta, Paulo Coelhon mietelauseet ja Catalina Estradan kuvitus. Kyllä nyt kelpaa raapustaa ensi vuosi puoleen väliin täyteen tekemistä jo ennen kuin vuosi edes ehtii vaihtuakaan...

Talvisirkus Tuike

Se on taas täällä! Tanssiteatteri Hurjaruuthin perinteinen Talvisirkus, tällä kertaa Talvisirkus Tuike.

Henkilökohtaiseksi joulunalustraditiokseni muodostuneesta Talvisirkuksesta nautti viime vuonna ensimmäistä kertaa myös tenava. Ja nimenomaan nautti, silmät lautasen kokoisina, hiirenhiljaa, leveä hymy naamalla. Akrobatia- ja jonglööritemput ja jo pelkästään esiintyjien yleinen lavalla ryntäily viihdyttivät tenavaa, äiti taas nautti sellaisista huumorinpilkkeistä jotka lapselta jäivät huomaamatta. Katsomo on joka kerralla ollut täysi, ja tunnelma kaikin puolin katossa. Viime jouluna rapiat kolmevuotiaan lapsen vieminen pimeään teatteriin vähän arvelutti, mutta nyt varasin liput luottavaisin mielin; paikalla kun on viimevuotisesta Talvisirkus Valosta tutut Tontut, Sika sekä liuta uutta ihasteltavaa. Suosittelen!

Tämän lisäksi jouluodotukseemme kuuluu vilinän ja melskeen lisäksi toinenkin takuuvarma kylttyyrikohde, josta lisää tuonnempana.


(Kuva viimevuotisesta Talvisirkus Valosta lainattu Tanssiteatteri Hurjaruuthin sivuilta, kuvaajana Miska Reimaluoto.)

Jouluasetelma n:o 2

Tätä ei juuri voi asetelmaksi sanoa. Sanon silti. Pinkit joulupallot ja samansävyinen syystähti piristävät ihmeesti kirjakaapin päällä. Naama on tosin kiinni tietokoneessa, viime aikoina Excelin parissa, ja silmät niin ristissä, ettei jouluvaloista juuri ehdi nauttimaan. Jos nyt sattuukin hetkeksi katsomaan muualle kuin efektiivisen koron funktioihin, ulos ei ainakaan kannata vilkaista, sillä silloin on joulumieli välittömästi tipotiessään. Hanget korkeat nietokset antavat odotuttaa itseään - pihamaalla lätäköt syvenevät syvenemistään, eikä auringosta näy vilaustakaan.

Vuoden loppuun asti mennään täyttä häkää, ja vuodenvaihteen jälkeen se kiire vasta alkaakin. Jaksan sen voimalla, että olen luvannut itselleni joulupyhien aikaan pyjamapäivän (ja toisenkin) sohvalla. Lukemattomia kirjoja on jonossa useammaksikin jouluksi, mutta tänä jouluna mennään alkuperäiskielisillä Larssonin Stiguilla. Otan muuten ilolla vastaan lukuvinkkejä; olen todella kehno kokeilemaan mitään uutta. Jotakin Himoshoppaajien ja kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaneiden välimaastosta, kiitos :)

Jouluasetelma n:o 1

Stockalla oli jo viime viikon puolella ihana joulu. Käytävät pullollaan toinen toistaan kimaltavampia joulukoristuksia, hilettä ja glitteriä jos jonkin väristä, lasipalloa jos jonkin muotoista, perinteistä ja kaikkea muuta kuin perinteistä. Pelastin meille paitsi uudet kuusenpallot, myös kaksi peuraa - sillä jokainenhan näkee, että kyse on peuroista, ei poroista, ja peurathan ovat isoksi kasvaneita bambeja - jotka saivat kaapin päältä paikan muiden hopeanväristen ja lasisten juttujen seurana, pienen sypressimetsän siimeksestä.

Joulunodotus on jo täydessä käynnissä. Ihanaa!

Yövalot

Joulunodotus tuli sydämiin ja makuuhuoneisiinkin. Tenava valitsi omaan sängynpäätyynsä palleroisen valosarjan ja pitäisi sitä päällä kellon ympäri. Oman makuuhuoneeni valot - kukkaset, kaikkea muuta kuin jouluiset - löytyivät parilla eurolla Prisman tarjouksesta. Valot palavat öiseen aikaan; niiden loisteessa on turvallisenoloista nukahtaa.


Sänky on ihan uusi ostos. Sormenpäät vieläkin punoittavat ruuvien vääntämisen jäljiltä. Entinen sänky lähti Huuto.netin kautta uuteen kotiin, ja sitä viedessä kävin samalla reissulla hakemassa tämän ihanuuden (kiitos Tuusis kantoavusta!). Olin kytistellyt kyseistä petiä jo jonkin aikaa, mutta ensin piti saada vanha pois alta. Olkoon tämä etukäteisjoululahja itselleni. Jonkin sortin serotoniinipesän uusi sänky ja valaistus makuuhuoneesta teki; olen viettänyt viikonlopun aikana useamman minuutin sänkyä ihastellen. Olen edulliseen ostokseeni ja sen tarjoamaan unenlaatuun todella, todella tyytyväinen. Viime yönäkin sain tenavan armosta uinua uudessa pesässäni aika tarkalleen 12 tuntia!

Lähtölaskenta

Katson tänään - no, oikeammin eilisiltana - käynnistyneen meilläkin lähtölaskennan joulunodotukseen. Sen lisäksi, että kaivelin arkistoista esiin Jenkkivuosien hiirenkorville selatut joululehdet, nappasin kauppareissulla matkaan kolme uutta kotimaista, kuten joka vuosi aiemminkin. Kattilassa lämpenee glögi, joka kipossa palavat kynttilät, Josh Grobanin Noël-joululevy soi repeatilla. Pöydällä on pipareita ja Vihreitä Kuulia. No, pipareita OLI. Tenavakin on nähkääs ilmeisen jouluinen tyyppi, makeannälällä varustettu sellainen.

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa ja levollista viikonlopunjatkoa kaikille!

Valoa pimeyteen

En malttanut olla bloggaamatta valoista heti kun sain ne parvekkeen laitaan kiinni; valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa! Olen läpeensä jouluihminen, ja vaikka näitä nyt ei voi vielä jouluvaloiksi kutsuakaan, on siinä vaiheessa kun valot ilkeää näytille pistää samalla lupa aloittaa lähtölaskenta jouluun. Ihanaa!



Vaan jospa hoitaisimme lähestyvän Halloweenin ensin alta pois. Koversimme tenavan kanssa iltapuhteina jättikurpitsasta jack-o'-lanternin parvekkeelle valosarjan seuraksi. Jack-paralla oli ensin kolme hammasta, mutta alahammas katosi kaiverruksen tiimellyksessä jonnekin.

Nyt meillä on useampi kilo kurpitsan sisuksia keittiössä odottamassa, että kodinhengetär loihtii niistä jotakin maukasta. Ruokalistalla on ainakin periamerikkalaista pumpkin pie:ta parina seuraavana päivänä, kondensoituine maitoineen kaikkineen, mutta enköhän jotakin kurpitsaista pääruokaakin keksi. Kurpitsaherkuista lisää tuonnempana.

Tunnelmallista viikonloppua kaikille!