Pilkkuteetä

En varsinaisesti edes juo teetä; ilman aamukahvia en pääse ulko-ovia edemmäs, mutta olen profiloinut teen iltajuomaksi, ja iltaisin tuntuu olevan aina liian kiire siihen, että istahtaisi höyryvä teemuki kädessä jonnekin pehmukkeelle ja ihan vain ihmettelisi maailmanmenoa mukillisen ajan.

Teenjuonnin tapa on selvästi kuitenkin opeteltava tulevaisuudessa - Kodin Ykkönen myi Cath Kidstonin pilkkupannun pilkkahintaan, joten oikeellisten välineiden puute ei ainakaan ole esteenä.

Kaappiin kertyneitä

ja itse kaappikin. Kevään mittaan paikannettavissa täältä.

Tosirakkaus ja sen loppu

Löysin tosirakkauteni netistä, vähän niinkuin entinen pääministerimme - vai oliko se Ikeasta? Tosirakkauteni oli vuosimallia -38; meillä oli suuri ikäero, mutta tunsin, että ymmärsimme toisiamme saumattomasti. Tosirakkauteni oli isokokoinen ja elämää nähnyt; tiesin, että hänen rakastamisensa veisi jatkossa kaikki rahani ja aikani. Olin valmis hyväksymään tosirakkauteni kaikkine virheineen, ja olin varma, että meillä tulisi olemaan hyvä ja pitkä, rakkaudentäyteinen yhteinen elämä. Olin valmistautunut siihen, että tosirakkauden ylläpitäminen vaatii kovasti töitä alkuhuuman jälkeen. Halusin pitää tosirakkaudestani hyvää huolta, minulla oli suuret suunnitelmat sen varalle.

Kuvio oli kaikenkaikkiaan sekava, sillä paras ystäväni, joka kävi tutustumassa tosirakkauteeni, ihastui hänkin. En päässyt selvyyteen siitä, oliko tunne molemminpuolinen. Myös äitini ja miesystäväni tykästyivät tosirakkauteeni. Olin valmis maksamaan tosirakkaudestani suuria summia. Tunsin, että elämäni päättyy, jos yhteinen taipaleemme ei jatku. Miesystäväni osoitti matkan varrella ihailtavaa sopeutumiskykyä ja hyväksyi tämän tunteen mukisematta, siitä hänelle suuri kiitos.

Sain tiedon ensin rahoituslaitokselta ja myöhemmin tosirakkauteni silloiselta kumppanilta, että yhteinen taipaleemme voisi alkaa pikimmiten. Kohotimme maljan uudelle ilontäyteiselle elämälle tosirakkauteni kanssa - mutta liian aikaisin. Muutamia päiviä myöhemmin tosirakkauteni silloinen kumppani ilmoittikin, että he olivat tosirakkauteni kanssa saaneet erimielisyytensä sovittua, ja että heidän tiensä eivät sittenkään erkanisi. Halusin tavata tosirakkauteni kumppaneineen keskustellakseni asiasta, mutten pystynyt. He olivat tehneet päätöksen yksimielisesti, ja minun tehtäväkseni jäi niellä pettymyksen katkeria kyyneleitä. En tiedä, kuinka tosirakkaudellani ja hänen kumppanillaan sujuu nyt; onko kumppani ehkä vaihtunut sittenkin, vaikka meille kerrottiin toisin? Onko tosirakkauteni löytänyt netistä taas uuden kumppanin?

Kestää aikansa toipua asiasta. En koskaan kuvitellut, että minulle kävisi näin - rehellisesti sanottuna olin lukenut asiasta nettipalstoilta, mutta en uskonut, että minun kohdalleni osuu niin onneton tuuri. Päällimmäinen tunne on, etten koskaan, en koskaan, halua mitään tosirakkauteni kaltaista, koska en voinut saada juuri häntä. Ehkä näin oli tarkoitettu; fatalisti minussa haluaa uskoa, että olikin. Ehkä oli parempi saada rakastaa edes hetkellisesti, kuin ei lainkaan. Silti ajattelen tosirakkauttani edelleen iltaisin ja toivon, että hän on onnellinen ja hänestä pidetään hyvää huolta, kenen tahansa kanssa hän onkin.

Long time no see

Olen kaivannut blogeja kovasti poissaollessani. Vilkaistessani kiireesti pakolliset sähköpostit läpi työpaikan muutaman minuutin kahvitauolla, kuppi pahanmakuista automaattikahvia kädessäni, olen kaivannut niitä ideoita ja elämyksiä, mitä blogimaailma on taannoin minulle antanut.

Minulla ei ole ollut paljoakaan jaettavana, eikä juurikaan aikaa jakaa niitä vähäisiäkään ajatuksia. Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne projektin, jonka toivoakseni saamme käyntiin näin kevään korvilla. Ehkä joku teistä on samanlaisessa tilanteessa. Tai mikä vielä parempaa; ehkä joku teistä on jo ollut samanlaisessa tilanteessa ja osaa antaa tumpelolle ensiluokkaisia neuvoja. Nyt elämässä on aavistus, tai enemmänkin kuin aavistus, uutta iloa, sata metriä sekunnissa uusia tuulia. Pahaa automaattikahvia ja työkiireitä on edelleen, mutta josko nipistäisin jostakin minuutin, kaksi koneen ääreen.

Olemmehan jatkossa kuulolla useammin.

Viis vee

Tenava juhlisti viikonloppuna viisivuotisiaan dinosaurusteeman merkeissä.

Sokerihumala saavutti takuuvarmasti kaikki juhlijat kokoon katsomatta.

Melutaso oli todistetusti viimevuotista alhaisempi, vaikka väkeä oli tuvan täysi.

Lahjapaketeista paljastui mieleisiä Legoja, sormiskeittiksiä, Transformerseja, Bakuganeja...

Erikoisin lahja oli satavarmasti kokonainen kookospähkinä!

Viisi on aivan mielettömän ihana ikä <3

Tohdin julkaista synttärivieraista vain blogistilapset: Tuusikselta 3/5 sekä Hannan Mimosa.

Näyttää olevan jonkinlaiset muffinssipohjat alla, kun ilmeet ovat näin lennokkaat.