perjantai 13. marraskuuta 2009

Komuutti

Makuuhuoneessani on ruotsalainen vaaleaverikkö!


Tämä Facebook-status sai vipinää ystäviini, vaikka ihan oikeasti tarkoitin lahden toiselta puolen bussissa matkannutta pesukomuuttia. Komuutin piti olla nimenomaan puupuhdas, koska minulla on suuria suunnitelmia sen suhteen, enkä näillä keleillä ole kovinkaan innostunut hiomishommista ulkoilmassa. Aikani etsiskelin komuuttia verkosta ja vanhan tavaran kaupoista, mutta niin on näppylät, notta hurjia hintojahan näistä osataan pyytää - ja antakaas olla, jos komuutille on näytettykään valkoista maalia, niin johan hinta nousee eksponentiaalisesti. Tässä on muuten kuulkaa myös kapine, jonka muoto vaihtelee riippuen siitä, onko se kotomainen vai esimerkiksi sitten Svenssoneiden kammarista; kotomaiset ruukasivat olla järjestään leveämpiä, jolloin ne eivät olisi mahtuneet kaapille varattuun paikkaan. Pesukomuutti muuntautuu yöpöydäksi heti sen pienen punaisen kaapin muuntauduttua eriväriseksi. Joka aamu herään odottaen, että ne ovat taikaiskusta vaihtaneet väriä, mutta toistaiseksi odotuksiani ei ole palkittu.

Olen hämmentynyt vuoden loppua kohden kasvavasta koulu- ja projektityön määrästä, ja joudun tuskastuneena toteamaan, että vaikka siinä luulossa olen elänyt, ei minun vuorokaudessani kuitenkaan nyt sitten ole 48 tuntia. Hitsi. Olen hieman järjestellyt lukujärjestystäni, mikä puhekielelle muunnettuna merkitsee ainoastaan sitä, että olen lykännyt kiirettä ensi lukukaudelle. Olen myös opetellut nukkumaan, joka onkin toisinaan onnistunut pelottavan hyvin uudessa sängyssä, jouluvalojen pehmeässä valossa. Kuluneen viikon olen nauttinut rauhasta ja hiljaisuudesta tenavan lomaillessa ukkilassa. Vielä enemmän kuin rauhasta ja hiljaisuudesta, olen nauttinut siitä, kun tietokoneet ja koulukirjat saa levittää pitkin keittiön pöytää ilman, että kukaan tulee kaatamaan niille maitoa tai piirtämään kahdensadan euron markkinoinnin raamattuun poliisiauton kuvia kirkkaanpunaisella tussilla.

Huomenna piipahdan Ikeassa, ennen kaikkea tapaamassa parasta ystävääni, joka asuu, ruoja, melkein toisella puolen Suomea. Toivottavasti viikonlopun saldo käsittää hyvän seuran lisäksi myös hyvää ruokaa, hyviä ulkoiluilmoja, hyviä oivalluksia ja ideoita, hyvää painokelpoista tekstiä sekä hyvää mieltä. Tätä samaa toivon myös teille kaikille! Rentouttavaa viikonloppua!

Ei kommentteja: