Aarrekartta uuteen vuoteen

Taannoin sain lahjaksi kovasti amerikkalaishenkisen hapatuspaketin - The Secret-elokuvan ja -kirjan. Uusi tapa rahastaa vanhoilla viisauksilla, mutta nykyihmiselle sopivaan, mukavan tiiviiseen muotoon puettuna. Tämä Salaisuus nojaa periaatteessa kovin raamatulliseen ajatukseen; pyydä, niin sinulle annetaan. Vetovoiman lakiin kuuluu, että positiiviset ajatukset vetävät puoleensa positiivisia tapahtumia, kun taas negatiiviset ajatukset karkottavat niitä. Universumilla on Salaisuuden mukaan varattuna kaikenmoisia mahdollisia saavutuksia, mammonaa ja terveyttä meille jokaiselle: yksilön tehtäväksi jää pelkästään houkutella ne puoleensa. Kansantaloudesta tutuista niukkuuden markkinoista ei ole tietoakaan. Easy peasy.

Hapatuspakettini asuu yöpöytäni sopessa, josta sitä on helppo lehteillä aina, kun uni ei tule, tai Universumilta kaipaa muuten vain vahvistusta. Haluaisin sanoa, etten usko moiseen hömppälömppään yhtään ja tuhahtaa vielä halveksuvasti perään, mutta kun... no hitsi, miettikää nyt! Jos Universumilla on varalleni juuri se lottovoitto, mainetta, kunniaa ja ikuista nuoruutta, niin melkoista haaskaustahan se olisi olla sitä lunastamatta! Poimin Salaisuudesta sellaisia kohtia, joita minun on helppo toteuttaa. Jos se tuo päivääni positiivisemman otteen, se tuskin on ainakaan kovin haitallista.

Tuleva vuosi näyttelee jonkin sortin murrosvaihetta tähänastisessa elämässäni. Kiireistä murrosvaihetta. Jos näen tähdenlennon, toivon kovasti 48 tunnin vuorokausia ja 14 päivän viikkoja tulevalle vuodelle. Varmasti huikkaan saman toiveen varmuuden vuoksi myös taivaankantta viistävän satelliitin matkaan, mistä näitä nykyisin enää tietää. Tulevana vuonna positiivisuutta tarvitaan, eikä energiaa kuluttavalle negatiivisuudelle ole kerta kaikkiaan sijaan.

Minulla on ollut useamman vuoden ajan tapana väsätä jonkin sortin henkilökohtainen aarrekartta, jollaisista voit lukea esimerkiksi täältä ja täältä. Illalla istun lehtien ja saksien kanssa soffankulmalle ja lainaan tenavan paperiliimaa koostaakseni aarrekartan vuodelle 2010. Toisinaan karttani on ollut pienessä kirjasessa, tämän vuoden kartta saanee paikkansa vaatekaapin oven sisäpuolelta. Kartta on melko lailla henkilökohtainen, mutta omaani varten olen jo aiemmin muun muassa varannut kuvan Vatikaanin Pietarinkirkosta, kirjannut muistiin sopivanoloisen kilomäärän keveämpää olemusta ajatellen ja lyönyt itseni kanssa lukkoon valmistumispäivämäärän, jonka siirrän kissankokoisin kirjaimin osaksi aarrekarttaa. Aarrekartalla sijaitsee myös kuva laiskanlinnasta, jonka käsinojalla on avoin kirja - muistutuksena sellaisista asioista, joille on viime aikoina jäänyt aivan liian vähän aikaa. Aivan samasta syystä tulen liimaamaan karttaan kuvan reippailevasta, punaposkisesta ja tietenkin hymyilevästä ulkoilmaihmisestä. Aarrekartan kuvin minä pyydän. Unelmoin.

Olen kuluneena vuonna joutunut toistuvasti muistuttaamaan sekä itseäni, että läheisiäni siitä, että elämä on nyt, olipa se elämä missä tilanteessa tahi vaiheessa tahansa. Joillekin asiat tuntuvat tapahtuvan vasta "sitkun sitä" ja "sitkun tätä". Henkilökohtaisesti muuttaisin tämän muotoon "nytkun" - enkä missään nimessä halua kuulla mihinkään väliin sanaa "mutkun".

***

Toivotan kullekin antoisaa uutta vuotta 2010 kaikilla elämän aspekteilla,
kuhunkin elämäntilanteeseen sopivimmalla tavalla.

***

p.s. Salaisuuden innoittamana - Universumilla lienee kullekin varattuna myös arpaonnea. Käykäähän pyytämässä osuuttanne sivupalkin pilkullisesta arpajaislinkistä!

p.p.s. Ei, en koe tulleeni hulluksi.