Juhlaruokaa

Tänä vuonna meillä juhlitaan joulua eri kokoonpanoilla sekä aattona, että joulupäivänä. Näin ollen saan luvan kanssa kokkailla kahdet erilaiset joulun tarjottavatkin.

Aattona olemme perinteisesti syöneet puolilta päivin tuhdin joulupuuron - eli pitkän linjan mukaan keitetyn riisipuuron - siinä joulusaunan ja joulukirkon välissä. Tänä jouluna tyydyn tuoksuttelemaan höyryävää puuroa vierestä ja puren jotakin vähähiilihydraattista sellerinvartta siinä vieressä. Puurolla pärjää pitkälle iltaan, jolloin jouluaaton ruokapöydässä onkin alustavan suunnitelman mukaan tarjolla perinteinen satsi:

- kotomainen viljapossun kinkku (paistettu ja maistettu edellisenä päivänä).
- kotitekoiset lanttu-, porkkana- ja perunaloora. Tänä vuonna kaksi ensimmäistä laatikkoa valmistuvat karpisti ilman korppujauhoja ja muita höttöjä, ja lanttulooraa meinasin haudutella makeaksi siirappien sijaan ihan miedolla uuninlämmöllä ja kuuden tunnin paistoajalla.
- Lapin puikulaperunoita; koska mikään muu ei kerta kaikkiaan käy.
- kalalautaselle kylmäsavulohta, sillifileetä, punasipulia, maustekurkkua, punajuurta ja hienonnettua kananmunaa
- kototekoinen rosollisatsi asianmukaisine kastikkeineen
- tummaa joululimppua, saaristolaisleipää tai omatekoista ruisleipää
- hyvää viiniä

Aaton jälkiruoka on kovasti avoinna. Mielessä pyörivät jäädykkeet, suklaaunelmat ja triflet, mutta voi olla, että hyppäämme jälkiruuan yli, annamme pötseille hetkisen lepotauon ja paneudumme illemmalla jälkiruuankin edestä juustotarjottimen ja suklaakonvehtien aromeihin. Juustotarjottimmella on takuuvarmasti vanhaa goudaa, Port Salut'ia, Viinitarhurin juustoa, brietä, viikunahilloa, tuoreita päärynäviipaleita ja pipareita. Jos onnistun tekemään vähähiilihydraattisia pipareita kuljetusalustoiksi, tarjolla on myös sinihomejuustoa. Muuten en kiusallani tarjoile sitä muillekaan, jos en kerran itse saa nautiskella. Viiniksi valitsen melkoisella varmuudella maukkaan espanjalaisen, Señorío de los Llanos Gran Reserva, vuosikertaa 2003.

Koska on juhlapäivä, lienee lasilliset kuohariakin paikallaan. Perus puolikuiva Freixenet kelpaa meille mainiosti, mutta fiksumpi ottaisi ällömakeaa Muscadoria, jottei tulisi syötyä palastakaan suklaata. Kaiken varalta käyn kuitenkin hakemassa käsintehtyjä konvehteja Flamingon Caffista tai Kluuvikadun Chjokosta.

Meillä on tänä vuonna kovasti vaatimuksia ruuan suhteen: on oltava gluteenitonta, laktoositonta, mummin mieleen ehkä hitusen meitä muita perinteisempää, niin vähähiilihydraattista kuin mahdollista, tietenkin tenavalle sopivaa. Yksi ei syö kalkkunaa, toinen ei syö kanaa, kolmas ei syö litaniaa mereneläviä. Huh.

Jos emme ole räjähtäneet aaton syömingeistä, joulupäivänä tarjoilemme:

- kalalautasella graavattua siikaa ja graavattua, maustettua lohta, mätiä, sillit ja sen kaverit kuten aattonakin
- herkkulautaselle puikulaperunat, maustekurkut ja kylmäsavustettu poronpaisti, lakkakastike
- tarjolla myös kinkkua eilisen tyyliin
- lanttukuutiot kanelilla ja tähtianiksella ryyditettynä
- juureslaatikko (porkkana, selleri, palsternakka) annoskulhoissa paistettuna
- leipäjuustosalaatti (salaatti, rucola, omenaa, leipäjuustoa)
- tumma leipää eilisen tapaan

Joulupäivän jälkiruuaksi lienee helpoin valmistaa kardemummapannacottaa, joka valmistuu hitusen ennakkoon ja sopii reseptiä muokkaamalla koko sakille. Ruuan päälle keitellään vahvat kahvit, joiden kanssa saa tenavan hartaudella koristamia pipareita ja ihania taatelimuffinsseja. Nyt kun tuli puheeksi, niin laittelenpa niiden reseptin esille huomenissa.

Joulun suhteen olen hitusen perinteinen, tietyt elementit on ruuassa oltava jotta sitä voi jouluruuaksi kutsua. Uusia ideioita otan kuitenkin kiitollisna vastaan. Puuttuuko listasta nyt jotakin olennaista? Korjasin ruuan tarjoiluun liittyvän puutoksen eilen Anttilan tarjouksella, ja ostin vajaan tusinan viini- ja viskilaseja. Ei sillä, että olisin kova tyttö juomaan single malt'ia - viskilasi käy hyvin vesilasista. Kauniit ja halvat lasit korvaamaan Iittalan Ote-lasit, jotka eivät ole koskaan tuntuneet omilta.