Olen paininut menneen viikon vakavien asioiden äärellä. Ilmeisesti jonkin sortin suvantovaihe on liikaa pyydetty. Olen kuunnellut Irinaa liian kovalla - tiedättekö, kun joidenkin biisien sanat vain osuvat yks yhteen? En jaksa enää kastella kuihtuvaa parisuhdetta, koen olevani tyystin väärällä alalla ja näännyn työtaakkani alle. Vuoden ensimmäinen kuukausi on siis kulunut äärimmäisen mahtavissa merkeissä. Not.
Kuvan eBaysta bongattu bambilautanen saapui perjantaina piristämään luvattoman alakuloista viikkoa. Tunnen tällä hetkellä itseni todella vanhaksi, joten kerrankos sitä alkaa porsliinitasseja samoin tein seinilleen keräilemään.
Irina soi edelleen, vaikein on vielä tekemättä eikä se työtaakkakaan hellitä ennen kesäkuuta. Joku pieni pala loksahti kuitenkin viimein eilen kohdalleen. Tunnelma on toiveikas.
8 kommenttia:
Toivotaan että loksahtaneen palan myötä muutkin palat alkavat loksahdella paikoilleen.
Parempaa vuoden jatkoa siis toivotan sekä tsemppiä!
Irina on aivan parasta varsinkin yksin autossa täysillä huudatettuna.
On kurjaa kuulla, että siellä on alkanut vuosi nuin:( Toivon vilpittömästi, että helmikuu toisi onnea ja iloa ja että asiat alkaisi järjestymään. Joskus on hyvä pysähtyä tarkastelemaan elämää vaikka se ei aina olekkaan mukavaa:(
Bambi lautanen ilahduttaa kuvana, lienee livenä upea!!!
Irinan sanoitukset kolahtaa usein myös minuun (unohtui muuten myös Irina siitä musapostauksesta...).
Vuosi ei ole alkanut täälläkään täysin hyvissä merkeissä, ei siitä sen enempää.
Toivotaan että teillä loksahtaa kaikki palaset hyvin kohdalleen ja vuosi jatkuu paremmissa merkeissä!
Ida-Antonia: naapurit varmasti voivat todistaa, että Irina toimii myös kotona huudatettuna ;)
dibsukka: tätä toivon minäkin. Yksi taisto on kuitenkin jo takana, kun pari isoa päätöstä on syntynyt.
Bambi on aivan ihana, sille pitää keksiä joku kunniapaikka seinältä.
MrsAgatha: Irina unehtui minultakin, vaikka esimerkiksi kesä ei edes ole kesä jollei näe Irinaa jossain kemuissa lavalla. Tsempit myös siihen suuntaan. Elämä on, right?
Suoraan sanoen tammikuu on vuoden pa***kin kuukausi. Tämänkin vuotisen olisi voinut jättää kalenterista väliin. Inhottavaa soutaa vastavirtaan.
Tsemppiä ja jaksamista! Helmikuu alkaa ihan kohta ja sitten kevät!
Katja, luin sinun tammikuun kauhukokemuksistasi, ja olen valmis allekirjoittamaan tuon toteamuksen samoin tein :D
Musta tuntuu, että olette oikeassa tammikuusta. Itselläniki on nyt ollut ihan painajaista ja painajainen vaan tuntuu jatkuvan. Se on kamalaa kun tulee kerralla suuria ja ikäviä asioita. Hartiat painuu kasaan ja voimattomuuden tunne iskee..
Toivottavasti sinulle alkaa kohta kuitenkin paista lämmin ja voimaannuttava aurinko, epäilemättä sellaista paistetta elämääsi ansaitset :D.
Lähetä kommentti