keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Valoa kansalle

Muuton jälkeen pariin huoneeseen lykätyt Ikean riisipaperipallerot ovat uhanneet jäädä pysyviksi valaistusratkaisuiksi. Olen äärimmäisen ronkeli, mitä lamppuihin tulee. Siksipä olinkin salamana kysymässä ostopaikkaa, kun näin pienen suloisen "kristalli"kruunun täällä. Sain ohjeeksi kipaista paikalliseen Anttilaan, ja jo oli seuraavana päivänä makuuhuoneen katossa oma pieni köyhän miehen (tai naisen) kristalliratkaisu. Makkarissa ei kovasti yleisvaloa tarvita, joten entinen viiden valopään kattokruunu sai siirtyä olohuonetta valaisemaan.

Koska olen päättänyt olla maailman paras äiti ja luovuttaa isomman makuuhuoneemme tenavan ja tämän loputtomien legorakennelmien käyttöön, muuttaa pieni kattovalaisinkin naapurihuoneeseen, jahka maalaushommat valmistuvat; tai siis paremminkin jahka ne edes saataisiin alkuun.

7 kommenttia:

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Meillä on tuo sama mutta isompana veskissä. Naisellinen turhamaisuuteni sen vaati.

Terv. toinen kronkeli :)

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Minä olen ihan heikkona kristallivalaisimiin.. Tosi kaunis valaisin :)

Mari Wee kirjoitti...

Emilia, minä kuumottelen sellaista vesitiivistä kristalliversiota kylppäriin. Se ei vain saata näyttää kovin nohevalta noiden edellisen asukkaan valkkaamien ihmekaakeleiden kanssa...

Vauhtivekaroiden äiti: minä myös, tosin budjetti ei salli kovin montaa Turun kristallin tms. hökötystä, siksipä mennään näillä näköisvaihtoehdoilla :)

ELOHIIRI kirjoitti...

Nonni, siinä se on!
Meillekin!!

Heidi kirjoitti...

Suloinen on :)

Katja kirjoitti...

Tämä kävisi meillekin! Hieno!

Nina kirjoitti...

Kiva, oikeasti:)

Mä olen ollut siis hyvä äiti jo kauan. Luksu sai meidän kämpän suurimman makuuhuoneen jo muutettaessa. Sehän sitä tilaa eniten tarvitsee.