Frans-hoitolainen ei viipyillyt meillä kovinkaan kauan, vaan löysi sopivamman lauman viiden koiran ja kahden kissan kaverina. Tämä sen sijaan on tullut jäädäkseen.
Niin ikään espanjalainen Nana on vuodenikäinen podenco-ratonerosekoitus. Hontelonoloinen tyttönen on iloisin koira ikinä. Kuvissa Nana on asustellut meillä tunnin verran. Eikö näytäkin siltä, että olisi ollut ikänsä?
p.s. Rakkaat terveiset ei-niin-koirarakkaalle äidilleni! Toivottavasti tulet vielä kylään ;)
9 kommenttia:
Ihana koiruus =) ja on se poikakin suloinen ;)
Ihana hauveli!
Lueskelin juuri viimeisimmästä Voima lehdestä galgojen kohtalosta siellä Espanjassa ja muutenkin siitä miten siellä koiria kohdellaan. Ihan järkyttävää! Minäkin tahtoisin pelastaa.
Kuinka matka sieltä Espanjasta tänne meni? Ilmeisesti joku matkustaja otti nimiinsä ja toi nimissään tänne Suomen puolelle?
Minkä hintaiseksi tällainen hauveli tulee lentoineen kaikkineen?
Uteleepi Hipsu
Hipsu, vastaan sinulle blogistasi löytämään s-postiin - muuten tulee romaani tähän blogin yhteyteen :D
Ihanan Nana ja vieläkin ihanampi pikku-mies!
Näyttää kyllä siltä, että tuo parivaljakko olisi asunut yhdessä ikänsä :)
Harmi kun ensimmäinen ei kotiutunut, mahtavaa kuitenkin, että sille kuitenkin löytyi koti. Tämä toinenhan on tosiaan aivan kotonaan jo, ainakin kuvasta päätellen.
Ihana koira.Tooosi suloinen onko se löytökoira. Siis heitteillejätetty?
Meillä on mummolassa Israelista tuotu heitteillejätetty koira ollut jo kymmenenvuotta.
Se tuli pentuna.
Tiina
Sydämellä, Nana on löytökoira Espanjasta. Oli hylätty asumattoman maatalon vajaan muutaman muun koiran kanssa, kertoo tarina. Menneen elämän huolet eivät kuitenkaan koiraa vaikuta painavan, niin on iloinen pieni pakkaus :)
No onhan suloinen! Nimi saa hymyn huulille, sillä kaimansa asustelee meillä :)
Mikä söpöstys! :)
Lähetä kommentti