Löysin tosirakkauteni netistä, vähän niinkuin entinen pääministerimme - vai oliko se Ikeasta? Tosirakkauteni oli vuosimallia -38; meillä oli suuri ikäero, mutta tunsin, että ymmärsimme toisiamme saumattomasti. Tosirakkauteni oli isokokoinen ja elämää nähnyt; tiesin, että hänen rakastamisensa veisi jatkossa kaikki rahani ja aikani. Olin valmis hyväksymään tosirakkauteni kaikkine virheineen, ja olin varma, että meillä tulisi olemaan hyvä ja pitkä, rakkaudentäyteinen yhteinen elämä. Olin valmistautunut siihen, että tosirakkauden ylläpitäminen vaatii kovasti töitä alkuhuuman jälkeen. Halusin pitää tosirakkaudestani hyvää huolta, minulla oli suuret suunnitelmat sen varalle.
Kuvio oli kaikenkaikkiaan sekava, sillä paras ystäväni, joka kävi tutustumassa tosirakkauteeni, ihastui hänkin. En päässyt selvyyteen siitä, oliko tunne molemminpuolinen. Myös äitini ja miesystäväni tykästyivät tosirakkauteeni. Olin valmis maksamaan tosirakkaudestani suuria summia. Tunsin, että elämäni päättyy, jos yhteinen taipaleemme ei jatku. Miesystäväni osoitti matkan varrella ihailtavaa sopeutumiskykyä ja hyväksyi tämän tunteen mukisematta, siitä hänelle suuri kiitos.
Sain tiedon ensin rahoituslaitokselta ja myöhemmin tosirakkauteni silloiselta kumppanilta, että yhteinen taipaleemme voisi alkaa pikimmiten. Kohotimme maljan uudelle ilontäyteiselle elämälle tosirakkauteni kanssa - mutta liian aikaisin. Muutamia päiviä myöhemmin tosirakkauteni silloinen kumppani ilmoittikin, että he olivat tosirakkauteni kanssa saaneet erimielisyytensä sovittua, ja että heidän tiensä eivät sittenkään erkanisi. Halusin tavata tosirakkauteni kumppaneineen keskustellakseni asiasta, mutten pystynyt. He olivat tehneet päätöksen yksimielisesti, ja minun tehtäväkseni jäi niellä pettymyksen katkeria kyyneleitä. En tiedä, kuinka tosirakkaudellani ja hänen kumppanillaan sujuu nyt; onko kumppani ehkä vaihtunut sittenkin, vaikka meille kerrottiin toisin? Onko tosirakkauteni löytänyt netistä taas uuden kumppanin?
Kestää aikansa toipua asiasta. En koskaan kuvitellut, että minulle kävisi näin - rehellisesti sanottuna olin lukenut asiasta nettipalstoilta, mutta en uskonut, että minun kohdalleni osuu niin onneton tuuri. Päällimmäinen tunne on, etten koskaan, en koskaan, halua mitään tosirakkauteni kaltaista, koska en voinut saada juuri häntä. Ehkä näin oli tarkoitettu; fatalisti minussa haluaa uskoa, että olikin. Ehkä oli parempi saada rakastaa edes hetkellisesti, kuin ei lainkaan. Silti ajattelen tosirakkauttani edelleen iltaisin ja toivon, että hän on onnellinen ja hänestä pidetään hyvää huolta, kenen tahansa kanssa hän onkin.
