Lähtölaskenta

Katson tänään - no, oikeammin eilisiltana - käynnistyneen meilläkin lähtölaskennan joulunodotukseen. Sen lisäksi, että kaivelin arkistoista esiin Jenkkivuosien hiirenkorville selatut joululehdet, nappasin kauppareissulla matkaan kolme uutta kotimaista, kuten joka vuosi aiemminkin. Kattilassa lämpenee glögi, joka kipossa palavat kynttilät, Josh Grobanin Noël-joululevy soi repeatilla. Pöydällä on pipareita ja Vihreitä Kuulia. No, pipareita OLI. Tenavakin on nähkääs ilmeisen jouluinen tyyppi, makeannälällä varustettu sellainen.

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa ja levollista viikonlopunjatkoa kaikille!

Happy Halloween!

Tukholmantuliaisia

Toivottavasti ette odottaneet liikoja; postauksen otsikkona olisi yhtä hyvin voinut olla "budjettimatkailijan lähes-olemattomat ostokset rapakon takaa". Ostosmatkasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan puhtaasti yhteisestä ajasta tenavan kanssa, joten ostokset jäivät hyvin pieneen sivuosaan.

Yläkuvan iso metallitarjotin, Emmaus @ Götgatan 14, 20 kr. Sieltä myös alakuvan ihana lasivati, 15 kr, sekä kaksi tusinaa pieniä vuokia, 30 kr. Paperinukkearkki Krabat-nimisestä lelukaupasta vanhasta kaupungista - Krabatista lisää Tukholmapostauksen jatko-osan jatko-osassa. Samoin piipahdamme samassa osiossa Beyond Retron outletissa.

Slussenilta löytynyt Emmaus oli aika kiva paikka. Kolme vierekkäistä, isoa myymälää täynnä erilaisia herkkuja; lastenvaatteille oma myymälä, jossa pienistä kooista olisi voinut tehdä kivojakin löytöjä, isompia oli vähänlaisesti, vintage-myymälä, paljon siistiä aikuistenvaatetta, kodin rekvisiittaa, oma kerros keittiötavaroille... ensi kerralla mukaan lähtee takuulla jotain käsittämätöntä ruusukuvioitua porsliinia kultareunoineen!

Kuvatunnelmia Tukholmasta

Kukkakoju jossakin Slussenin metroaseman ulkopuolella. Värikäs kauppahallin tiski, joka muistutti minua elävästi Seattlen vuosista ja Pike Place Marketista, Medborgarplatsenin kupeilla. Suurkirkko, kuninkaanlinna ja vanhan kaupungin katukuvaa. Kamera pääsi laukusta reissun aikana harmillisen harvoin ja silloinkin melkoisessa kiireessä. Tukholmapostaus saa kuitenkin vielä pari jatko-osaa ;)

Pimeän päivän takuupiristys

Ulkona oli pimeysaste iltapäivällä kuin maailmanlopun edellä. Takana rankka päivä varsin haastavan projektin parissa, olalla tonnin painoinen kirjalaukku, kalenteri päivän aikana täytetty toinen toistaan kiireellisimmillä merkinnöillä. Reissu kotipostiin, paketti jo eteisessä auki. Voi itku, mitä kaikkea ihanaa Ihan Pienestä Putiikista! Blafren bambipapereita kolmessa värissä - en tiedä raaskinko oikeasti kääriä näihin lahjan lahjaa vai tapetoinko näillä pakettien sijaan makuuhuoneen seinät ;) Vaaleanpunainen, metallinen bambisalkku. Iiik! Toinen paketillinen Ricen sydännuppineuloja. Voi apua! Pastellinen paketi pelasti totaalisesti päivän. Mitähän pientä kivaa minä keksisin tuossa salkussa säilyttää?

***

Ihanassa Ihan Pienessä Putiikissa odotetaan kovasti joulua. Esimakua joulusta on jo tarjolla - voihan Maileg sentään niitä ihania joulukalentereita, tonttutyttöjä, -poikia, possuja ja polkkakeppejä.
Juuri nyt tilaukset toimitetaan ilman postikuluja - käykäähän valikoimassa vuoden suloisimmat
lahjat ja lahjapaperit kuusen alle!

Pumpkin pie with a twist

Haluan rohkaista kaikkia padan ääressä viihtyviä kokkaamaan kurpitsasta; lauantai-illan vieraille kokattu kurpitsarisotto oli meinaan sellainen suksee, etten edes kuvaa ehtinyt saada, kun lehtipersiljalla ja parmesaanilastuilla koristellut annokset oli kauhottu kitusiin ja pannusta kaalittu viimeisetkin rippeet santsikierroksella. Muistuttaisin, että puhumme nyt ihan oikeasta risotosta arborio-riiseineen, emme sellaisesta Ben-setä-tonnikala-hmp -sekoituksesta, mitä koulun keittiössä tarjoiltiin. Todennäköisesti tästä risotosta tulee uusintakokkailu tulevana viikonloppuna, jolloin tarjoilen teille reseptin kuvien kanssa.

Isosta kurpitsasta riitti kuitenkin myös piirakkaan. Tätä äkkimakeaa herkkua on vielä muutama pala jääkaapissa tallella - vaikka hyvää oli, niin sen verran on makiaa, ettei tuosta noin vain katoa kertaistumalta vuuallinen pumpkin pieta. Tekele oli yhdistelmä gluteenittoman pohjan reseptiä yhtäältä ja kolmea eri kurpitsapiirakan reseptiä toisaalta, sekä aimo hyppysellistä mutu-tuntumaa ;)

Sekä piirakkaa että risottoa varten osa kurpitsasta täytyy soseuttaa (ellei sitten vieraile esimerkiksi Helsingin keskustan Behnford'silla ostamassa kurpitsaa purkissa). Koska oma kurpitsamme oli koverrettu jo tässä vaiheessa, katsoin helpoimmaksi tavaksi paistella kurpitsan sisälmyksiä pannulla miedolla lämmöllä jokusen 10-15 minuuttia ja soseuttaa sitten blenderillä soseeksi. Jos kyseessä olisi ollut pelkästään ruuanlaittoon varattu kurpitsa, olisi sen myös voinut puolittaa ja tuikata uunipellille leikkauskohta alaspäin, antaa hautua uunissa, leikata, poistaa kuoret ja soseuttaa sitten.

Täytettä varten tarvitset:
5 dl kurpitsasosetta
purkillisen kondensoitua maitoa
2 kananmunaa
1 teelusikallinen vaahterasiirappi-aromia (meikä heitti sekaan reilun lorauksen ehtaa tavaraa eikä mitään aromeita ;) )
1 teelusikallinen jauhettua kanelia
1/4 teelusikallinen (ruusu)suolaa
1/4 teelusikallinen jauhettua muskottipähkinää

Sekoita täytteen ainekset keskenään, mutta muista antaa itse tehdyn kurpitsasoseen jäähtyä ennen sekoittamista - muutoin kananmuna juoksettuu.

Twisti tulee tässä: kuorruta piirakka saksanpähkinäkuorrutuksella, johon tarvitset:
1 dl fariinisokeria
1 dl hienoa vehnäjauhoa
1 teelusikallinen jauhettua kanelia
4 ruokalusikallista kylmää voita
2 dl murskattuja saksanpähkinöitä
(lorautin itse vielä tähänkin hitusen vaahterasiirappia)

Sekoita fariinisokeri, jauhot ja kaneli keskenään. Lisää voi pieninä paloina, "nyppien", kunnes jauhot ovat sekoittuneet voihin. Lisää lopuksi pähkinät, sekoittele. Pähkinät kannattaa murskata palasiksi pussin sisällä, eikä esimerkiksi blenderissä, jossa ne suotta menevät ihan murusiksi.

Pohja (gluteeniton):
2,5 dl riisijauhoa
1,25 dl perunajauhoa
1,25 dl gluteenitonta hienoa vehnäjauhoa (tai tavan tallaajille tavallista hienoa vehnäjauhoa)
3 teelusikallista (inkkari)sokeria
1/4 teelusikallinen sokeria
2 teelusikallista jauhettua kanelia
8 ruokalusikallista kylmää voita
1 kananmuna
2 ruokalusikallista omenaviinietikkaa (itse käytin omena-hunajaviinietikkaa)
vajaa desi jääkylmää vettä - tai vähemmän, vain riittävästi sitomaan taikina yhteen

Sekoita kuivat aineet - mausteet mukaan lukien - keskenään. Lisää kylmä voi pieninä paloina taikinaan, "nypi" tai sekoita haarukalla, kunnes jauhot ovat sekoittuneet voihin ja taikinasta on osapuilleen herneen kokoisina mykyinä. Lisää seokseen kananmuna ja viinietikka, sekoittaen keskeltä kulhon sivuille. Lisää sen jälkeen kylmää vettä pienenpienissä erissä, vain sen verran, että taikina pysyy kasassa. Varo lisäämästä liikaa!

Taikinan voi valmistaa jääkaappiin jo vaikka edellisenä päivänä, kunhan sen säilyttää ilmatiiviissä rasiassa tai pussissa. Itse en koskaan kauli (etenkään gluteenitonta) taikinaa levyksi, vaan laitan sen pallona piirakkavuuan keskelle ja painelen sen sormilla (kostuta tarvittaessa räpylät) vuuan pohjalle ja reunoille. Ainakin tällä reseptillä pumpkin piesta tulee tavallista marjapiirakkaa korkeampi, joten mitä korkeampireunainen vuoka, sen parempi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kun pohja on vuuassa, kaada kurpitsatäyte vuokaan ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Vähennä tämän jälkeen lämpöä 175 asteeseen, ja paista vielä 30 minuuttia lisää. Ota piirakka uunista, lisää pähkinäinen kuorrutus (pieninä nokareina tasaisesti piirakan päälle - sulaa sitten uunissa leviten kuorrutteeksi) ja palauta baagelssi uuniin, paistaen vielä kymmenen minuuttia 175 asteessa. Anna jäähtyä ennen tarjoilua!

Tällä reseptillä tehty pumpkin pie on niin kerta kaikkisen makiaa, ettei se kaipaa minkään sortin kermavaahtoja kyytipojaksi, ainoastaan mukillisen vahvaa kahvia. Vielä ehtii leipaista monet piirakat Halloweeniksi! Vinkkinä mainittakoon, että isosta kurpitsasta saa paitsi soseet piirakkaan ja risottoon, ja vielä jää kasvissosekeittoon useampi desi kurpitsasosetta. Niin tai siihen toiseen erään taivaallista risottoa... :)

Lähimarketista löytynyt purkillinen kondensoitua maitoa näyttää vähintäänkin epäilyttävältä; tekstit saksaksi ja venäjäksi, ja sokeripitoisuus järkyttävät 45% aineksesta. Nam! ;)

Valoa pimeyteen

En malttanut olla bloggaamatta valoista heti kun sain ne parvekkeen laitaan kiinni; valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa! Olen läpeensä jouluihminen, ja vaikka näitä nyt ei voi vielä jouluvaloiksi kutsuakaan, on siinä vaiheessa kun valot ilkeää näytille pistää samalla lupa aloittaa lähtölaskenta jouluun. Ihanaa!



Vaan jospa hoitaisimme lähestyvän Halloweenin ensin alta pois. Koversimme tenavan kanssa iltapuhteina jättikurpitsasta jack-o'-lanternin parvekkeelle valosarjan seuraksi. Jack-paralla oli ensin kolme hammasta, mutta alahammas katosi kaiverruksen tiimellyksessä jonnekin.

Nyt meillä on useampi kilo kurpitsan sisuksia keittiössä odottamassa, että kodinhengetär loihtii niistä jotakin maukasta. Ruokalistalla on ainakin periamerikkalaista pumpkin pie:ta parina seuraavana päivänä, kondensoituine maitoineen kaikkineen, mutta enköhän jotakin kurpitsaista pääruokaakin keksi. Kurpitsaherkuista lisää tuonnempana.

Tunnelmallista viikonloppua kaikille!

Karmivaa kasaria

ja höysteenä hippunen alkuvuosien ysäriäkin. Ei heikkovatsaisille - näitä hirveyksiä ei ilman paperipussia kestä monikaan katsella! Erityistä tuskaa saan kuvien vyölaukuista ja toppavaatteista. Luojan kiitos lilan haalarin kanssa yhteensointuvat moniväriset toppa-Menokkaat jäivät kollaasin ulkopuolelle ;)

Haastan muutkin 80-luvun lapset kaivelemaan arkistojaan - edelleen Ninnun alkuperäistä 70-luvun haastetta rankasti mukaillen.

70-luvulta, hyvää iltaa

Ninnu 70-luvulta, päivää -blogista pisti pystyyn haasteen otsikolla "sinä ja 70-luku".


Oh I wish! Olen syntynyt vahvasti 80-luvulla. Kuvassa on veljeni MIELETTÖMÄSSÄ retrounelmassa jossakin 70-luvun puolivälin jälkeen, mummon tiukassa rutistuksessa. Itsehän olin tuossa vaiheessa vasta jonkin sortin toive, joka toteutui vasta vuosia myöhemmin. Kuva on epätarkka, kuvasin sen hätäpäissäni albumista, mutta joka tapauksessa veljeni näyttää häkellyttävästi samalta kuin tenavani suunnilleen saman ikäisenä. En ollut pitkään aikaan nähnyt veljeni vauvakuvia, harmi että ovat äitini luona tähän hätään kuva-arkistot, olisin mieluusti silmäillyt lisääkin.

Koska kasari on niin kerrassaan kauhistuttavaa kamaa, aion huomenna ilahduttaa teitä henkilökohtaisella 80-lukulaisella vaatepostauksellani; haasteen vierestä, eikä ihan vähääkään, mutta mitä näistä :D

p.s. Tämä äiree käy ulkona selvästi waaaaay too harvoin. Eilisen Musetuksen ja Musetusta edeltäneen etkoilun jäljiltä olen viettänyt melkein koko päivän sängyssä tai sohvalla, kahvia juoden, suklaata ja särkylääkkeitä popsien. Ilmeisesti tähän lajiin täytyy harjoitella enemmän ;)

Muse, muse, muse!

Kahdeksalta illalla tämä äiti Musettaa Hartwall Areenalla äänensä käheäksi ja hartiat jumiin. Tätä on odotettu ainakin rapiat puoli vuotta, ja kuinka sattuikaan keikkapäivä passelisti näin iloisten työllistymisuutisten juhlintaan! Vapaailta hyvässä seurassa, naama kerrankin ihmisen näköiseksi paklattuna ja jotakuinkin kivat releet niskassa, ihmisten ilmoilla, pienten etkojen kautta keikalle, eikä huolta tenavasta, sillä tämä on mummon hyvässä hoivassa kotosalla... onko tämä nyt niitä voimauttavia harrasteita? Ainakin siltä tuntuu ;)

Näihin ihaniin ääniin ja tunnelmiin !

Hyvin lyhyt ja tyystin kuvaton postaus

Minä tein sen! Minä tein sen! Lokakuun kahdeksannen päivän haastattelut - kello kolmetoista ja kello viisitoista. Sen sijaan, että olisin päässyt ensimmäiseen paikkaan - siihen, mitä jännitin eniten - pääsinkin molempiin. Ilmeisesti - ja nyt Aamunkukkaa lainatakseni - säkenöivä luovuuteni häikäisi haastattelijat tyystin.

Rivini säilyy katkeamattomana; olen aina saanut joka ikisen työpaikan, johon minua on haastateltu. Tämä pesti, vaikka lyhyehkö projekti onkin, on unelma, joka todennäköisesti helpottaa vastaavien unelmien tavoittelua jatkossa. Syksy ei enää vaikutakaan niin pimeältä ja ankealta. Olen haltioissani, ja samalla aavistuksen ahdistunut; otin nimittäin vastaan molemmat pestit. Ajankäyttöongelmia jatkossa? Ei todellakaan.

Kiitos tsemppauksista ja peukaloista. Niillä oli selvästi positiivinen vaikutus. Tämä tyttö leijuu nyt muutaman sentin maanpinnan yläpuollella ennenkuin palautuu Telluksen pinnalle ja ryhtyy täyttämään tukalan täyteläiseltä jatkossa vaikuttavaa kalenteriaan.

Kymppitonnin arvonta!

Rakkaat, ihanat lukijat. Kiitos yli 10 000 kurkkauksesta syyskuun alkupuoliskolta laskien. Pidin blogia ennen hyyyyyyvin harvakseltaan, mutta sittemmin innostuin asiasta enemmän ja pyrinkin jatkossa runoilemaan tänne päivittäin, asiasta tai asian vierestä. Kommentit ilahduttavat enemmän kuin arvaattekaan, lämmin kiitos ajatustenvaihdosta!

Koska menin jo aiemmin lupaamaan kaappipostauksessa esiintyneet maatuska-kirjatuet - tai itse asiassa samanmoiset kuin ne, mutta paketissa olevat - niin sillä arvontapalkinnolla mennään. Maatuskat ovat matkanneet, eivät Moskovasta, vaan Englannista, joten samanmoisia ei välttämättä joka marketissa satu vastaan. Osallistut arvontaan jättämällä puumerkkisi tämän postauksen kommentteihin keskiviikkoon 4.11.2009 kello 23.59 mennessä. Lisäksi niiden kesken, jotka jättävät bloggaustoiveen tahi aihevinkin, arvotaan ylläri-lisäpalkinto!




p.s. Samalla kun pistätte puumerkkine alle, käykää osallistumassa Jutan arvontaan Kootut murut -blogissa. Palkintona siellä on vinkeää taidetta :)

Sydämellistä sunnuntaita

Loppuviikosta posteljooni toi meille sydämellistä postia suoraan Pienen Linnun Puodista. Tämä oli jo toinen satsi sisustussydämiä, joita meille lyhyen ajan sisällä Pienen Linnun käsityöpajalta kotiutui, ja tuskin vielä viimeinen; ihan kuin muutama neliö kodista olisi vielä jäänyt sydämettömäksi. Yksi sydämistä löysi heti sijoituspaikan sohvankulmalta, kaksi muuta vielä odottelevat, josko pääsisivät tenavan huoneeseen - tai sitten kaappaan ne omaan makkariini tai jatkojalostan vaikkapa osaksi joulukranssia.


Tämän sydämellisen postauksen myötä toivotan kaikille levollista sunnuntaita ja mukavaa viikonalkua. Käväisemme Ruåtsin puolella kurkkimassa kirppiksiä ja jänskäämme, onko kunkku kotona linnassaan, ja palaamme kuvaterveisin viikon loppupuolella. Siinä vaiheessa - näin otaksun - on kymppitonnin arvonnan käynnistäminen myös ajankohtainen seikka. Joten maatuskafanit, olkaahan kuulolla!

Ruokalistalla

Viikonloppuna jää enemmin aikaa kokkailla - lue kuoria, pilkkoa ja paloitella. Olen tosi huono seuraamaan minkään sortin reseptejä; enempi meillä mennään mutu-tuntumalla ruuanlaiton suhteen. Idea ihanaan porkkanakeittoon on isältäni, mutta varsinaisen reseptin kadotin jo kauan aikaa sitten. Voisin syödä tätä kirpakkaa keittoa kerrallaan vaikka viikon, niin on suun mukaista.

Sitruunainen porkkanakeitto

2 kg porkkanoita
noin 300g palsternakkaa
pari keltaista sipulia
noin 100g hasselpähkinä-, manteli- tms. rouhetta
pari kasvisliemikuutiota tai kasvisliemijauhetta; meillä käytettään Reformikeskuksen luomukuutioita tai -jauhetta

Kuori ja paloittele kasvikset. Pyörittele niitä pannulla tilkassa rypsiöljyä, noin kymmenkunta minuuttia, kunnes ottavat vähän väriä pintaansa - irrottaa kivasti makuja. Hulauta ainekset isoon kattilaan, lisää vettä kunnes kasvikset juuri ja juuri peittyvät, lisää liemikuutioita valmistajan ohjeen mukaan, suhteessa veden määrään. Keittele melkein kypsäksi, lisää keittämisen loppuvaiheessa pähkinä- tai mantelirouhe. Soseuta. Nosta vielä pytty liedelle ja lisää kiehuvaa vettä niin, että keiton paksuus on sopivaa. Lisää yhden sitruunan mehu, älä enää keitä. Tarkista maku, ja tarjoile! Maistuu mainiolta vielä parinkin päivän perästä. Saanen huomauttaa, ettei keittoon tule kerman hiventäkään, mutta maku on uskomattoman täyteläinen.



Ja jälkkäriksi:

Kaura-omenapaistos

omenoita: meillä käytettiin ihania kotimaisia lähiomppuja
kaurahiutaleita
ehtaa voita
inkkarisokeria
tilkka vettä
tarjoiluun vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Pilko omenat. Ne voi myös kuoria - meillä tenava ei syö kuoria, joten on helpompi poistaa ne ennen valmistusta. Voitele uunivuoka, lado vuokaan omenanpalat, huraus kaurahiutaita (enempi tai vähempi, ihan sama), ainesten määrästä riippuen desi tai pari vettä, omenoiden happamuusasteesta riippuen sopivasti sokeria (intiaanisokerista hyvä maku ja kiva väri sekä tietysti enemmän ehtaa luonnontuotetta) sekä muutamia ohuita siivuja voita sinne tänne ainesten päälle. Peitä koko komeus foliolla, pistä uuniin pariinsataan asteeseen noin kolmeksi vartiksi. Pyörittele paistosta muutaman kerran paistumisen aikana, lisää tilkka vettä tarvittaessa. Poista sitten folio ja anna paistoksen saada väriä pintaansa uunissa vielä vartin verran. Tarjoile vaniljakastikkeen tai jätskin kera. Meillä on tylsästi melkein aina valmiskastiketta, sillä tunnun polttavan pohjaan kaikki muut maitopohjaiset soosit paitsi lasagneen ja moussakaan tarvittavan bechamel-kastikkeen.

Saanko esitellä

Saanen teille nyt virallisesti esitellä kirja- ja kangaskaappini. Alunalkaen kaappi oli aavistuksen punertava, lakattu, koivupuuta ja etten sanoisi aika tylsä. Lakkaus oli hilseilevä ja pinta saanut matkan varrella naarmua enemmän ja vähemmän strategisiin paikkoihin. Kaapin pinta vaatikin vain hipaisun hiekkapaperilla, kun jo lakkaus karisi. Kolme kerrosta vaalean aquan väristä Sadolinin Sadotex Aquaa muutti kaapin ilmeen tyystin. Vesiohenteinen maali kuivui puolessa vuorokaudessa käsittelykuivaksi, eikä kaapin työstämiseen kokonaisuudessaan mennyt kuin muutamia tunteja parina peräkkäisenä päivänä. Kyllä kannatti! Sisälle jo kesällä kiinnitetyt turkoosi-valkoruudulliset hyllymuovit sopivat passelisti kaapin ulkopintaan värinvaihdoksenkin jälkeen.

Kuvan maatuska-kirjatuet olivat matkalla meillepäin jo ennen kuin päätin kaapin värin. Miten sopivatkaan kuin nyrkki silmään! Saattaapa hyvin olla, että pian lähestyvän kymmenen tuhannen kurkkauksen johdosta järjestettävän lukija-arvonnan palkintona on juuri samanmoinen, pränikkä pari samanmoisia maatuskoita - ellen keksi jotain kivempaa.

Aistimuksia ja tunnustuksia

Pieni Lintu viskoi minua hauskalla tunnustuksella ja aistihaasteella. Kaunis kiitos!

1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

***

1. Sisätuntemusaisti; tarkempana esimerkkinä nälän tuntu. Minulla on nälkä vain jos lähistöllä on herkullista apetta. Jos ei, minulla ei saata olla nälkä herran aikoihin. Hyvin valikoiva aisti, siis.
2. Hajuaisti. Kahvin tuoksu aamusella saa minut sängystä ylös sata kertaa varmemmin kuin kolmekaan vekkaria. Alakerran miehen imelä halpissavuke aiheuttaa kakomisreaktioita, etenkin jos ohi menee tyhjällä vatsalla. Hajuaistini siis virkistyy vatsan ollessa tyhjä. Outoa.
3. Makuaisti. Olen läpeensä kulinaristi, vaikka tässä elämänvaiheessa pöydässä on aika perussapuskia. Olen vähän kuin se rotta siinä lastenelokuvassa - Remy. Aina valmis kokeilemaan uusia makuelämyksiä, kuten suklaassa dipattua heinäsirkkaa ja paistettuja siansorkkia. Nuhaisena ei kannata siis syödä mitään muuta kuin Mummon muusia, sillä ei kuitenkaan maista mitään.
4. Kuuloaisti. Väsyneenä äänet alkavat käydä hermoille. Tarvitse silloin tällöin ihan täyttä hiljaisuutta, enkä oikein jaksa esim. kotona taustahälyä, kuten telkkarin tai radion älämölöä. Muuten kuuloni on melko lailla valikoiva.
5. Intuitio. Jonkinlainen vaisto, kuudes aisti, johon nojaan täpärissä tilanteissa. Silloin mennään mutu-tuntumalla, jos järjestä ei enää ole apua. Erittäin hyödyllinen aisti.

***

Annan tunnustuksen ja haastan mukaan
Dibsukan
Mian
Tuusiksen
Aamunkukan
ja
Jarnan

Olen jo etukäteen pahoillani mahdollisista tuplista ;)

Raidallinen tenava

Meiltä uupui - tattadaa! - pipoja (onko "pipo" tai "asuste" muuten tästä lähin jonkin sortin kirosana täällä blogimaailmassa? :D). Lähinnä siis uupui tummansininen myssykkä, kun nyt kuitenkin tenavan syyspuvut ovat sinisiä, tikkitakki on sininen, farkkurotsi on sininen... Raitapipo jokatalvisia luottiksia H&M:lta, samoin samankuosinen kaulaliina. Lindexin alerekistä puolella hintaa päheä traktoripaita, samoissa sävyissä. Paita on jo kokoa 122, mutta hieman pitkiä hihoja lukuun ottamatta menisi jo käytössä hyvin, tenava kun viihtyy aavistuksen väljissä tamineissa. Tenava on nyt tyystin raidoitettu; ja ilmeisen onnellinen siitä!

Iiik, näkyy bambeja!

Blafren iki-ihanat bambit näkyivät saapuneen robottikavereineen ja muine ihanine ystävineen Ihan Pieneen Putiikkiin! Pistin heti varovaisen tilauksen vetämään kun en täpinöissäni jaksanut keskittyä tilauksen tekoon kovin kauaa (etteivät jo sillä aikaa bambit vallan pääse loppumaan ;) ). Ainakin muutaman lahjan saan kuitenkin jo tästä satsista käärittyä vaaleanpunaiseen bambi-lahjapaperiin joululahjavalvojaisissa, ja jotakin pientä kivaa piilotettua pinkkiin bambi-metallisalkkuuni. Iiik, ihanaa!
Ihan Pienen Putiikin Blafre-uutudet löydät tästä näin.

Kolttuprobleema

Ugh. Olen tänään sovittanut... hetkinen... tusinan plus yksi - kotoisammin 13 - erilaista talvitakkia. Yksi oli liian suuri, toinen liian pieni, yksi näytti pehmustetulta perunasäkiltä, toinen oli liian vihreä, kolmas liian sininen, tusinassa oli liian lyhyet hihat ja siinä, missä hihat olivat sopivat, sopisin korkeintaan Amnestyn feissariksi (ja sitäkin vain, jos rastoitan ja värjään hiukset ensin). Oikeaa mittaa (eli sellaista, jota sopii käyttää mekkosten ja leggareiden kanssa ilman että ahteri kylmettyy) ei tuntunut löytyvän mistään mallista. Yhdessäkään takissa ei ollut minkäänlaista ideaa eikä istuvuutta, vaikka hintaa jokaisessa löytyi melkein yli omien tarpeiden. Ilmeisesti viiletän viilenevässä ilmassa kesävaatteissa hamaan paleltumiseen saakka.

Äitini löysi toiselta puolen Suomea ihanaisen turkoosin toppailmestyksen, johon satsaan kaiken toivoni. Sunnuntai-ilta kertoo sitten, kannattiko, kun takki kulkeutuu äitini matkassa tänne meille.
Sain veljeni vaimolta tämänvuotisen Roosan Nauhan, jonka kiinnitin syystakkini - kuinkas muutenkaan - rintapieleen (nauha on muuten roosa, vaikka kuvassa kivasti valkoisenoloinen). Tuin tänään lokakuista kampanjaa myös ostamalla Lindexiltä Me Naiset -lehden alehintaan, siitäkin vissiin jotakin meni possunpunaiseen keräykseen.

Joko saa laittaa jouluvalot?

Vantaalla tuli tänään lunta. Olkoonkin, että oli koostumukseltaan jotakuinkin kosteahkoa, niin selvästi se lunta oli, ainakin sekunnin murto-osan ajan, ennenkuin osui maahan ja suli ihanan jääkylmiksi vesilätäköiksi, jossa tenavan kelpasi tennareillaan pompottaa.

Koska nyt on aivan selkeästi talvi - on niin kylmä, että jonkinmoista talvilointa sitä on itselleenkin alettava etsiä ja vaihdettava ballerinat turkissaappaisiin - niin johan ne jouluvalot saa ripustella ulkosalle? Edes ihan vähän? Yhdet jääpuikot parvekkeen reunaan? Ehkä vähän ledivaloja sisälle? Muutaman edes?

Valokuvaprojektissani rämpiessäni törmäsin suloisiin vuoden 2006 joulun kuviin. Tenava on niin suloisessa iässä, ihan sai silmää pyyhkiä kun tunnelmakuvia katselin. Ihanaa, kohta on joulu taas!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)

Wunderkind

Oh perilous place
Walk backwards toward you
Blink disbelieving eyes chilled to the bone
Most visibly brave
No apprehended gloom
First to take this foot to virgin snow

I am a magnet for all kinds of deeper wonderment
I am a wunderkind ohwowoh
I live the envelope pushed far enough to believe this
I am a princess on the way to my throne
destined to serve
destined to roam

Oh ominous place
Spellbound and un-childproofed
My least favorite chill to bear alone

Compatriots in place
They’d cringe if I told you
Our best back pocket secret: our bond full blown

I am a magnet for all kinds of deeper wonderment
I am a wunderkind ohwowoh
I am a pioneer naïve enough to believe this
I am a princess on the way to my throne
destined to seek
destined to know

Most beautiful place
Reborn and blown off roof
My view: about face whether, great will be done

I am a magnet for all kinds of deeper wonderment
I am a wunderkind ohwowoh
I am a groundbreaker naïve enough to believe this
I am a princess on the way to my throne

I am a magnet for all kinds of deeper wonderment
I am a wunderkind ohwowoh
I am a Joan of Arc and smart enough to believe this
I am a princess on the way to my throne

Destined to reign, destined to roam
Destined to reign, destined to roam

Jokainen tenava on tietysti ihmelapsi ainakin vanhemmilleen, mutta tässä kysymyksessä ei ole enempää kuin suosikkiunilaulumme; Alanis Morissetten Narnia-leffan lopputekstien Wunderkind. Rakastan tätä biisiä, ja tenava tykkää ilmeisesti myös, ilmeisesti sopii vaihteluksi syntymästä asti unilaulurotaatiossa pyörineisiin Stellan Pisteeseen ja Irinan Hiljaisuuteen sekä ensimmäiseen säkeistöön Peikkoäidin kehtolaulusta ja jonkin verran sovellettuun Unilintuun. Mistä muuten löytäisin jälkimmäisen sanat?

Laulan itse mielelläni ja kohtuullisen hyvin. Tenava tuntuu nauttivan minkä tahansa kielisestä laulusta hiusten ja nenän silityksellä viimeisteltynä, kunhan melodia on riittävän rauhallinen. Englanninkielisiä lauluja toki seuraa joskus valtava kysymystulva siitä, mitä jokin sana tarkoittaa, mutta mikäpä sen mukavampaa kuin jutustella heti sängyn reunalla ennen nukahtamista.

Lauletaanko teillä unilauluja?

Ennen ja jälkeen

Olohuone on babypinkitetty! Tenavan synttäreillä muutaman vieraan kanssa vitsailtiin, että yläkuvan turkoosit säilytyslaatikot voisi vaihtaa vaikka vaaleanpunaisiin; sopisi tunnelmaan. Röhönaurut päälle, vitsi vitsi. Ajatus jäi kuitenkin takaraivoon, ja kun Tuusis halusi vaihtaa laatikot päittäin, suoritti olohuoneen seinä värinvaihdoksen. Istuvatkin paremmin Tuusiksen olkkariin kuin meille, nuo tummahkot turkoosit. Laatikot vetävät uskomattomat määrät tavaraa. Vaikka kuinka mietin, mitä sinne survoisin, jäi pari looraa vielä tyhjiksi. Niinno, ehkä huutisvaatteita, niitä jotka kummittelevat unissa ja valtaavat kolmasosan asunnon lattiapinta-alasta.

Ootko sä nähnyt tään, Po.Pin paidan hienon ja lystikkään?

ETSINTÄKUULUTUS:

maksetaan mansikoita ja munavoita ehjästä, kuvien mukaisesta Polarn och Pyretin paidasta, joka on suurempaa kokoa kuin kuvissa oleva 110-116cm. Tämän retongin löysin Tuusiksen kirppiskassien pohjalta. Hihkaistessani vilpittömän riemunkiljahduksen ja rutistaessani ihanuutta rintaani vasten Tuusis loi minuun aavistuksenverran epäuskoisen mulkaisun. Kun penäsin, miksei paita ollut meillä kierrossa, Tuusis totesi, että "se oli musta niin hirvee etten tajunnut että sä olisit halunnut sen". Olen rakastunut. Olen rakastunut Po.Pin pesuhitulaiseen paitaan. Keskitän energiani korvaavan, suuremman painoksen löytymiseen, jotta minun ei tarvitse miettiä ensi viikkoa ja sitä kuinka ne soittavat siitä projektista, aloittaen puhelun: "niistä juttunäytteistä pidettiin kyllä kovasti, mutta tällä kertaa päätimme...".

Jos jollakin on tuo sinervänsävyinen paita nurkissaan, olen valmis minkälaisiin neuvotteluihin tahansa. Yhteystietoja kommentteihin, en julkaise. Pliis antakaa maailmassa olla yksi tällainen ihanuus kotia vailla!

Kirppiskevennys

Vatsanpohjassa on perhosia. Yritän kuluttaa aamupäiväni, paitsi kaivelemalla todistuksia ja juttunäytteitä, myös ajattelemalla kaikkea muuta kuin kello kolmeatoista. Minua halutaan haastattaa tänään erästä projektia silmällä pitäen, ja jännittää niin, että astmapiipulle ja paperipussille on pian tarvetta. Ulos, sisään, ulos, sisään... miksen käynyt synnytysvalmennuksessa, hengittäminen niin ohjein olisi varmasti helpompaa!

Työpaikkoja tulee ja menee. Harvoin kohdalle sattuu haku, joka tuntuu niin omalta, että itkettää. Koska olen pessimisti, ajattelen valmiiksi, etten tietenkään saa paikkaa. Silti mielessä pyörivät nokkelimmat fraasit, joilla voin haastattelijani hurmata, ja lista ominaisuuksistani, jotka ehdottomasti puoltavat valintaani tähän pestiin. En muista koskaan tuskailleeni yön pimeinä tunteina seuraavan päivän työhaastattelua. Viime yönä tein nimen omaan tätä, ja sekin uni, minkä onnistuin untuvavällyjen välissä tavoittamaan, oli tuskanhikinen ja levoton. Sen perusteella varmistan vielä lähtiessäni, että minulla on varmasti kengät jalassa ja ripsaria molemmissa silmissä.

Tässä odotellessa ihastelen tiistain kirppislöytöä, joka könöttää keittiön tasolla. Sanoin muutamalle ystävälle ääneenkin, miten ihana olisi "joku turkoosi tai mintunvihreä leivänpaahdin, mutta eihän sellaisia edes ole". Never say never. Akselista - ja muiltakin pirppiksiltä - löytää vaikka mitä, kun on silmä tarkkana. Kolmen euron paahdin paitsi näyttää hyvältä, myös toimii kuin rasvattu. Lisäksi matkaan tarttui käsityökirjanen, sekä jostakin Espoon peräkorven Fidalta Sarviksen täysretro mintunvihreä paistinlasta: siitä mainio, että kestää vaikka uunissa paistaisi, ja mahdolliset pinttymät voi hioa pois hienolla santapaperilla. Fidalta kaappasin myös Indiskan mukin eurolla. Minulla on ollut aamukahvimukina ihan samanmoinen, johon joskus kyllästyin ja kauppasin huutiksessa. Nyttemmin harmitti, sillä ihastuin vaaleansinerviin sävyihin uudelleen. Sain ihanuuden eurolla takaisin. Tästä kelpaa litkiä ties monennettako aamukahvikupillista kello yhtä odotellessa...

Pitäkää peukaloita pystyssä tälle mammalle! Tenavaltakin tätä pyysin, totesi tuskastuneena, että "hän kyllä haluaa tehdä muutakin kuin seisoa peukalot pystyssä". Ilmeisesti apuja ei sieltä suunnalta ole tähän päivään tulossa.

Tuplatunnustus ja haaste

Sain tänään tunnustuksia stereona; ensiksi ehti Pieni Lintu, hyvänä kakkosena San-na Aaltopuiston hurjiksista. Tarkoittaako tämä nyt, että minun pitää kehittää tunnustusta seuranneeseen haasteeseen seitsemän paljastuksen sijaan neljätoista? :D

Tunnustuksen mukana tuli seuraavanlainen ohjeistus:

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

ah'at. En uskalla astua sängyn viereen aamulla tai illalla. Sängyn alla voi olla kommunisti tai jotakin pahempaa. Luonnollisesti en myöskään uskalla kumartua tarkistamaan, onko siellä ketään tai mitään, paitsi siivouspäivänä, koska oletan, että mörötkin pelkäävät imuria.

shtayim. Voisin elää pelkästään kunnon horiatikilla elämäni loppuun saakka kertaakaan nurkumatta. Ilahdutan salaatinleikkuutaidoillani myös kyläileviä kavereita, koska olen liian laiska opiskelemaan uusia ruokalajeja.
shalosh. Olen kirjoittanut pöytälaatikkoon niin kauan kuin suinkin muistan. "Pöytälaatikko" on tosin matkan varrella vaihtunut useammaksikin kenkälaatikoksi, joissa käsinraapusteltuja ruutuvihkoja säilön.
arba. Olen asunut kaksi vuotta Jenkeissä ja vuoden Israelissa, ja toivon voivani jossakin elämänvaiheessa vielä pyrähtää vuodeksi-kahdeksi jonkin sortin ulkomaankomennukselle.
h'amesh. Rakastan tohveleita, aamutossuja, tossukoita ja paksuja villasukkia. Ne löytyy kotosalla jalasta heinäkuun helteilläkin.
shesh. Niin tuskaisaa kun se välillä onkin, nautin opiskelusta suunnattomasti, ja näen itseni opiskelemassa työn ohella jotakin kiikkustuoli-ikään astikka.
sheva. Minulla on käsienpesu-fiksaatio. Huudan aikuisillekin vieraille ensimmäisenä ovesta tultaessa, että "se ja se, käsipesulle, heti!". Käsidesi on myös oma henkilökohtainen suosikkini; meillä on jo useamman vuoden tiivis suhde takana.

***

Tunnustus ja sen myötä seitsenhaaste jatkakoon matkaansa
Reettamonille,
Jutalle,
Lauralle,
Dibsukalle,
Millalle ja
Viivulle.
Vain kuudelle siksi, kun näkyi vallatonna jo kiertävän siellä täällä ja vähän tuollakin.

Kuvat kansiin

ExtraFilm potki minua tietämättään osuvasti persuksille pitäisi-tehtävien suhteen; sähköpostiin pajahti 50% halvennus kuvakirjoista. Kuviahan ei olekaan setvimättä kuin melkein koko tenavan elinajalta, vaatimattomasti neljältä vuodelta... kiirettä pitää, sillä tarjous on voimassa vain 11.10. asti. Tästä äkkipäätään laskien kirjoja riittää näperreltäväksi yksi per päivä. Huh. Tarjouksella kirjoille jäi minusta kohtuullinen hinta, kun yhteen kirjaseen mahtuu kuitenkin kevyesti parisataa kuvaa. Arvelin, että teen jokaiselle vuodelle oman kirjasen, näin alkuun, ja jos aikaa jää, isovanhemmillekin omat. Onpahan sitten ainakin jotakin kirjoissa ja kansissa, vaikkei tietysti kirjaa selaillessa saa ihan samanlaisia fiiliksiä kuin ehtoja valokuvia hypistellessä. Onko muilla kokemuksia kuvakirjoista yleensä ja kyseisen lafkan kirjasista tarkemmin?

Melkein terveelliset muffinssit

Tänään ennen kello aamukahdeksaa oli meillä siivottu (imurointiterveiset seinänaapureille) ja paistettu pari annosta tämän porukan suosikkiherkkuja - mustikkamuffinsseja. Muffejen resepti kuulostaa melkeinpä terveelliseltä; sokeriakaan kun ei ole lainkaan, ja jauhoksi sopii vaikkapa täysjyvävehnä.

Mustikkamuffinssit

0,75 dl rypsiöljyä
1,25 dl hunajaa
2 kananmunaa
3 dl maustamatonta jugurttia - turkkilainen jugurtti käy mainiosti
yhden appelsiinin kuori raastettuna
5 dl täysjyvävehnäjauhoa
kaksi teelusikallista leivinjauhetta
teelusikallinen ruokasoodaa
teelusikallinen jauhettua kanelia
puoli teelusikallista ruususuolaa
noin 3 dl mustikoita (tai esim. pussillinen pakastemustikoita)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele muffinsivuuat, mikäli käytät teflonvuokaa. Muffinsseja tulee noin 18 kappaletta. Voit paistaa muffet myös paperivuuissa, mutta pistä tällöin kaksi vuokaa päällekäin, jotteivät leviä.

Sekoita keskenään öljy, hunaja, jugurtti ja appelsiininkuori. Sekoita. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet. Vinkki hunajan mittaamiseen: mittaa ensin desimitalla öljy. Tämän jälkeen mittaa samalla mitalla mittaa huuhtelematta hunaja, jolloin hunaja irtoaa mitasta kuin rasvattu :)

Sekoita seokset keskenään mahdollisimman kevyesti. Lisää joukkoon mustikat, ja annostele taikina vuokiin. Paista noin 20 minuuttia - muffet ovat kypsiä, kun pintaa painaessa se pompsahtaa heti takaisin muotoonsa.

Nam!

p.s. Löysin tänään myös kirppikseltä jotakin, jota en villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut olevan olemassakaan. Kolmen euron kaupoista lisää tuonnempana.

Support our troops!

Flower power

Plantagen piristi tämän tytön syyspäivää parvekkeen valkoisilla callunoilla ja ihanalla pinkillä syystähdellä. Missähän minä olen ollut kaikki nämä vuodet, kun en ole ennen huomannut, että perinteisistä joulutähdistä on tuotettu pirteänvärisiä syysversioita! Myrkyllisiä, kyllä, mutta siitä hyviä, että kestävät tällaisenkin totaalisen viherkasvintappajan käsissä hengissä kuukausitolkulla. Ja nyt herkkuväreissä!

Mintunvärinen sunnuntai

Tavoilleni uskollisena olin tänään Myyrmäkihallilla. Tänään oli ilmeisesti jonkin sortin mintunvihreä teemapäivä, jonka tosin huomasin vasta purkaessani nyssäköitä kotosalla. Matkaan lähti muun muassa Arabian tasseja 20snt, ihanainen pöytäliina 2eur, pahviset laatikostot askartelu- ja ompelukamoille 50snt, lasipurkit pitsikoristein 2eur, paksu päiväpeite soffalle 2eur ja villasukat 30snt. Tenavallekin tein tarpeellisia vaatelöytöjä, joihin palaan myöhemmin - äkillisen siivouspuuskan saaneena lykkäsin jo enimmät pesuun. Käyttörahaksi olin varannut 22 euroa ja pennit päälle, ja toin melkein kolme euroa vielä takaisin kotiin, hyvä minä.

Myrtsissä treffasin myös Tuusiksen ja Termiittien äidin. Siinä kun kyynärpäätaktiikasta ja kirppishallin kiertämisestä väsyneenä nautimme sunnuntaipäivän terveyspommia Mäkkärissä, tuli meitä morjestamaan iloinen blogien lukija. Olipa hauska törmäys! Kiitokset lukijalle myös, piristit meidän kaikkien päivää!